perjantai 30. joulukuuta 2016

Kohtutulehdus

No en "pakollisella metsästystauolla" ihan tätä tarkoittanut! Meidän joulunvietto sai ikäviä piirteitä, kun Katla alkoi jouluviikolla kärsiä virtsankarkailuoireista. Koska epältiin virtsatietulehdusta, vietiin koira heti eläinlääkärille. Valitettavasti ongelma ei ollut niin yksinkertainen, vaan vasta ultraamalla selvisi, että koiralla on alkava kohtutulehdus (pyometra). Varsin ajoissa tämä kuitenkin huomattiin, ja siksi ei heti joulun pyhien alla koiraa lähdetty leikkaamaan. Muita selviä oireita ei ollut. Tietysti Karvian DRAJ-kokeessa koiran vaisuus antoi viitettä hieman siitä, ettei kaikki ole hyvin. Silti ellei koira olisi tiputellut satunnaisesti sisällä ollessaan, emme välttämättä olisi huomanneet mitään. Jälkeenpäin ajateltuna koira myös nuoli itseään enemmän. Katlalle määrättiin antibiootit ja kontrolliaika heti antibioottikuurin loppuun.
©RH Meidän pieni Katlamme sairastaa
Koska kohtutulehdus uusii erittäin suurella todennäköisyydellä eikä Katlaa aiota käyttää jalostukseen, päädyimme joululoman murehdittuamme siihen, että koira steriloidaan poistamalla kohtu ja munasarjat. Kontrolliaika siis muutettiin leikkausajaksi.

Märkäinen kohtutulehdus on yksi yleisimmistä narttujen sairauksista rodusta riippumatta. Se on vakava sairaus, koska hoitamattomana koira usein menehtyy. Itse leikkauskin on iso riski, mutta Katla on tällä hetkellä hyvävointinen, joten antibiootit näyttävät lievittäneen hyvin tulehdusta.

Sterilointi vaikuttaa koiran hormonitasoon. Googlettamalla selvisi, että poisto voi aiheuttaa joitakin muutoksia, esimerkiksi lihomista, ruokahalun lisääntymistä, turkin laadun muutoksia, virtsankarkailua ja pidätyskyvyttömyyttä. Näitä siis ei välttämättä tule, mutta ne ovat mahdollisia haittoja operaatiosta. Toisaalta toisessa vaakakupissa painaa koiran henki, joten emme nähneet muuta järkevää vaihtoehtoa Katlan kohdalla.

Itseäni mietityttää myös koiran psyykkinen puoli ja asema laumassa. Katla on herkkä, äärimmäisen pehmeä luonne, joka lähtökohtaisesti on jäänyt vahvaluonteisen Pihkan jyräämäksi. Toivon, ettei sen asema laumassa heikkene entisestään steriloinnin jälkeen. Tähän ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia muilta ja neuvoja, miten tukea sen asemaa laumassa, puuttumatta kuitenkaan liiaksi koirien väleihin.

Positiivisiakin sivuvaikutuksia steriloinnista on. Tulevaisuudessa juoksut eivät enää aiheuta katkoja mejä- ja metsästysharrastuksissa. Tietysti nyt loppukauden osalta Katlan metsästyskäyttö jäänee erittäin vähälle.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Edustustehtäviä

Taas on vierähtänyt tovi jos toinenkin viimeisestä blogimerkinnästä. Jouluun on enää alle kaksi viikkoa, mikä tuntuu hämmästyttävältä. Jahtikausi on ajallisesti jo ylittänyt puolivälin. Meille tulee pakollinen tauko metsästysharrastuksiin muutamaksi kuukaudeksi. Ehkäpä se on hyväkin juttu ja tulee keskityttyä muuhunkin. Vapaa-aika kun on enimmäkseen syyskuusta alkaen mennyt metsässä olemiseen.
©RH Pihka montun maastoissa
Katla pääsi viime viikonloppuna Karvian DRAJ-kokeeseen. Keli oli kylmä (aamu -17 astetta) sekä maa luminen ja maastot jänisrikkaita. Koira ei saanut itsestään parasta irti ja tulokseksi saatiin VOI0 pisteillä 25,00. Jäinen lumikeli aiheutti koiran tassuille lievät vauriot ja niistä alkoi päivän mittaan tihkua verta. Varmasti myös se vaikutti koiran työskentelyinnon laantumiseen, vaikkei se täysin selitä ensimmäisen ajoerän surkeaa hukan selvittelyä. Katla selkeästi vaan luovutti. Toisessa ajoerässä Katla sai nopeasti ajon liikkeelle. Ajoeläin oli rusakko, joka säntäsi avoimelle pellolle. Tuuli ja lumituisku olivat yltyneet tässä vaiheessa päivää ja koira hukkasi jäljet todella lyhyen ajon päätteeksi. Koiralle tuli tuplakenraalit.

Itse olin tuomarina Maija-nimiselle dreeverille, jonka mainiosti sujuvaa ajopäivää oli ilo seurata. Koira sai mahtavat pisteet ja tietysti VOI1-tuloksen.

Itsenäisyyspäivänä oltiin Pihkan kanssa lupsakassa tunnelmassa etsimässä ajettavia. Kiersin Äijävuoren sen kanssa. Lunta ei juuri ollut, mutta koetin katseellani haeskella muita merkkejä jäniksistä. Eipä niitä oikein löytynyt. Pihka tuntui löytävän jotain jälkiä, ja jäin seuraamaan sen työskentelyä. Koiran pysähtyessä noin 70 metrin etäisyydelle itsestäni, luulin sen tutkivan tarkemmin yösyönnöstä. Olin jokseenkin väärässä. Kun Pihka oli viitisen minuuttia viettänyt aloillaan, päätin kävellä tarkistamaan mitä se oli löytänyt. Koira oli kamalan ryteikön ja kivikkoisen alueen keskellä, vieressään peuranaaraan jäätynyt ruho. Koira oli löytänyt ilveksen tappaman eläimen ja jäänyt nauttimaan löydöstään. Kytkin koiran kaadolta ja soitin miehen tarkistamaan tilanteen.

Äijävuoren toiselta puolelta Pihkalle löytyi ajettava. Eläimen kulkutavasta päätellen se ei luultavasti ollut peura, mutta toisaalta ajon lähtöpaikalta löytyi runsaasti peuran jätöksiä. Pihka ajoi eläintä pienellä alueella koko sen ajan, kun nautimme nuotiolla makkaraa. Lopulta tuli hankalammalta hukalta luoksemme kerjäämään, josko makkaraa jäisi sillekin.

Siirryimme vielä montulle, josta Pihka löysi selvästi jäniksen jäljet. Niille herätteli runsaasti ja lopulta sai eläimen liikkeelle. Tunnin verran annettiin koiran ajaa jänistä, kunnes alkoi hämärtyä ja lähdin kytkemään koiran.

Eilen olimme kirpakassa ja lumettomassa pakkassäässä Katlan kanssa etsimässä jäniksiä. Kärrinkallion kupeesta se aloitti työt, mutta lopulta ajoeläin löytyi Ylimmäisen pellon läheltä. Ajo eteni lähes välittömästi tielle ja sitä pitkin yli kilometrin päähän. Sinne Katla hukkasi jäljet ja mentiin kytkemään koira, koska tiellä liikkui autoja. Toinen maasto oli Laurunsuo, missä löysin maasta jäniksen jätöksiä. Katla eteni kuin jälkiä selvittäen metsän puolelle. Hetken kuluttua kuulin rytinää ja sorkan kolahduksia maahan. Oltiin saatu hirvi liikkeelle. Koira saapui pian tekemäni riistan äänihavainnon jälkeen hirven lähtöpaikalle, jossa ulvahteli. Kutsuin koiraa ja se tuli luokse! Katlalla ei taida olla mitään kiinnostusta hirviin (toisin kuin peuroihin). Ohjasin hakua toiselle puolelle uraa, mutta koira edettyä alueen toiseen laitaan ylittäen tien löytämättä ajoeläintä päätettiin viheltää peli poikki.

Nuotiolla evästelyn jälkeen mentiin koettamaan vielä Palometsän tienpäähän jänistä. Katla löysi jäljet joille herätteli, mutta ajoa ei koiralle enää saatu.

Illalla Pihka vieraili isovanhempieni luona kanssamme. Toisen luona hoivakodissa se istui tyyriinä sängyllä kaikkien rapsuteltavana ja ihasteltavana. Pihka on noissa tilanteissa omimmillaan. Täytyy sanoa, että sosiaalisissa tilanteissa Pihkaa ei ikinä tarvitse hävetä. Silloin olen itseasiassa koirasta hyvin ylpeä. Ei ihan joka koirasta olisi tuollaiseen. Katla lepäili jahtipäivästä väsyneenä kotona, kun Pihka hoiti tärkeät edustustehtävät.