Ei yhtä ilman toista

Kesäkuun alussa rapsuttelin Pihkaa ja käsi osui yhteen sen nisistä. Sen alla tuntui kova möykky. Minun ei tarvinnut edes googlettaa, kun jo tiesin.

©RH Pihka sairastaa

Ennen juhannusta eläinlääkärikäynnillä asia vahvistettiin. Koiralla oli nisäkasvain ja hoidoksi suositeltiin nisän poistoa leikkaamalla. Lisäksi ehdotettiin koiran sterilointia, joka pienentää kasvainten uusiutumisriskiä.

Vaikka nisäkasvaimet ovat kohtuullisen yleisiä vanhemmilla leikkaamattomilla nartuilla, väkisinkin tuntui kohtuuttomalta joutua taas samaan tilanteeseen, jossa olimme noin puoli vuotta sitten. Toisaalta oikein muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.

Pihka leikattiin tänään. Se oli jo eläinlääkäriaseman parkkipaikalla tajunnut, mihin sitä oltiin taas viemässä. Mies vei koiran aamulla vastaanotolle, missä se rauhoitettiin ja nukutettiin. Sinnikkäästi Pihka oli koettanut pysytellä hereillä, mutta lopulta lääkkeet saivat koiran nukahtamaan. Iltapäivällä koira haettiin kotiin.

Pihka yllätti meidät olemalla huomattavasti "kovempi luu" kuin Katla. Tietysti se oli pökertynyt lääkeaineista, mutta toisaalta se myös reippaasti pysytteli pystyssä ja vaati ruokaa! Katlahan vain närppi sille annettua ruokaa ja ensimmäiset päivät paastosi. Olin keittänyt Pihkalle riisi-jauhelihaa, jota se söi hyvällä ruokahalulla.

©RH Pihka

Pihkan kohdalla on vaikeampi muistaa varoa sen kuntoa leikkauksen jälkeen, koska koira ei näytä kipuja tai heikkouttaan. Silti se on kipeä. Meidän ihmisten täytyy nyt suojella sitä sen sisukkaalta ja kovalta luonteelta.

Katla is back!

Katlan sairasloma on ohi ja tänään se pääsi taas etsimään jäniksiä. Menimme Arkintien maastoon, jossa Pihkalla oli jänisajo pari viikkoa sitten.

©RH Katlan tassut olivat kovilla korppulumessa

Keli oli ikävä koiran tassuille. Lunta ei ollut paljon ja paikoitellen tuskin lainkaan. Silti monta kertaa sulanut ja taas jäätynyt lumikerros raapi varmasti anturoiden nahkaa niissä kohdin, joissa jäinen lumikerros peitti maata. Pelkästään tästä syystä olimme päättäneet pitää ajoerän mahdollisimman lyhyenä, tosin haluttiin myös, ettei toipilasta rasitettaisi liiaksi. Kun kirjoitan "toipilas", niin ulospäin on vaikeaa edes uskoa, että koira on kuukauden alussa steriloitu. Mutta koska tunnemme Katlan, eikä se etenkään metsään päästessään säästele itseään, koiran rajoittaminen jäi meidän ihmisten vastuulle.

Useiden Pihka-viikonloppujen jälkeen oli nautinnollista nähdä, kuinka oikea ajokoira toimii. Heti löysättyäni koiran, se katosi metsän puolelle. Metsäuralla oli tuoreita sorkan jälkiä, ja vanha pakokauhu nosti hetkeksi päätään. Entä jos se kuitenkin...

Pelko oli turha. Katla löysi reilun sadan metrin etäisyydeltä jäljet, joita jäi selvittelemään. Selvittelyistä näki heti, etteivät peurat olleet tänään sen asialistalla. Muutama herättelyhaukahdus kuultiin, ja noin puolen tunnin työskentelyn jälkeen koira sai metsäjäniksen liikkeelle.

Ajo jäi lopulta lyhyeksi, mikä oli koiran voinnin ja tassujen vuoksi todella ihanteellinen asia. Yhden paluuperän jänis teki reilun 400 metrin etäisyydelle passipaikastamme ja sen selvittyä koira pääsi hyvin lähelle ajoeläintä kiljuvasta haukusta päätellen. Sieltä jänis tupsahti meidän eteemme passiin ja saimme sen saaliiksi. Sanon "saimme", koska kuten mies asian ilmaisi: "Ei oikein lähempänä enää voi olla pyssyä, niin ettei itse ammu." Olin siis "vierihoidossa" ampumatilanteessa.

Katla seurasi jänistä hyvin pian, se oli tuskin minuuttia jäljessä. Hieno suoritus toipilaalta! Tarkistin koiran tassut heti sen tullessa kaadolle. Aika paljon punottivat, mutteivät olleet vielä rikki. Katla väsyi yllättävän paljon tästä tuskin reilun tunnin mittaisesta "jahtipäivästä". Eli huomasi kyllä, että sairasloma oli laskenut kunnon hyvin matalalle tasolle. Vaikka ajo oli lyhyt, se sisälsi kaikki jahdin osa-alueet. Sairaslomalta paluuta ei siis olisi edes ajatuksissa voinut suunnitella paremmin.

©RH Katlan suukko jänikselle

Pikantti yksityiskohta havaittiin vielä palatessa autolle. Noin sata metriä ennen autoa tiellä oli tuoreet jäniksen jäljet (jotka eivät siinä olleet aiemmin olleet). Jälkien jättäjä ei voinut olla saaliiksi saatu eläin. Katlan ajosta oli siis karkonnut toinenkin jänis. Katla olisi sitäkin voinut vähän ajella päätellen remmin kiristymisestä. Jätettiin kuitenkin se toiseen kertaan.

Toipuminen sterilisaatiosta

Katlan sterilisaatiosta on nyt tasan viikko. Koira on toipunut nopeasti operaatiosta. Kolme ensimmäistä vuorokautta Katla oli selvästi kipeä. Sen jälkeen toipuminen lähti liikkeelle isoin harppauksin.

©RH Katla tähyää, näkyykö piharusakoita

Itse operaatio tehtiin arkipäivän aikana. Koira vietiin aamupäivällä eläinlääkäriin, missä se rauhoitettiin. Tämän jälkeen se siirrettiin leikkaussaliin. Katla kotiutettiin iltapäivällä, jolloin se oli vielä todella sekaisin anestesiasta. Ensimmäinen ilta meni nukkuessa. Hereillä ollessaankin koira vain tuijotti katse tyhjänä. Vein Katlaa ulos aina, kun se nousi huojuvasti jaloilleen. Myöhään illalla tarjosin sille hieman keitettyä riisi-kanaseosta, jota se söi todella vähän makuuasennossa. Jälkeenpäin mietin, että tarjosinko ruokaa liian aikaisin, mutta toisaalta koira oli hereillä ja söi itsenäisesti.

Siirsin omat vuodevaatteeni alakertaan, ja vietin yön Katlan kanssa siskonpedissä. Pihkakin päätti valvoa Katlan yötä ja nukkui myös alakerrassa. Yö oli melko levoton ja käytin koiraa ulkona aina, kun se havahtui liikkeelle. Ulos päästessään se teki aina tarpeensa pienesti. Välillä vaikutti siltä, ettei sillä ollutkaan oikeasti hätä, vaan se vaan kuvitteli niin. Turkin ravistaminen sattui siihen, mutta siitä huolimatta se toistuvasti yritti ravistella itseään. Sen liikkeistä näkyi myös varovaisuus. Käynti oli jäykkää ja koira köyristi selkää liikkuessa.

Aamulla se ei suostunut syömään mitään. Sama tilanne jatkui iltapäivällä, kun palasin töistä kotiin. Katla ei myöskään juonut mitään. Toisena lattialla nukkumani yön jälkeisenä aamuna koira kieltäytyi yhä ruuasta. Aloin olla huolissani Katlasta ja valmistauduin siihen, että eläin pitää viedä nestetytykseen lääkäriin. Mies kuitenkin onnistui päivän aikana syöttämään koiraa käsistään, ja iltapäivällä Katla suostui syömään runsaalla vesimäärällä höystetyä riisi-lihaseosta. Tämän jälkeen koiran vointi alkoi selvästi parantua.

Myös Pihka oli omalla tavallaan huolissaan Katlasta. Enimmäkseen se näkyi levottomuutena. Erityisesti yöllä kuljeskeli ja herätti minut vähän väliä. Haava tietysti kiinnosti haavoittuneen eläimen jälkityöhön koulutettua koiraa. Monta kertaa se kävi haistelemassa Katlaa ja muutamia kertoa jouduttiin kieltämäänkin Pihkaa, kun oli vähän turhan kiinnostunut "hoitamaan".

Katlalle määrättiin leikkauksen jälkeen toinen viiden päivän antibioottikuuri. Tämän lisäksi aloitettiin leikkausta seuraavana aamuna kipulääkitys, jota annoimme koiralle aamuin-illoin sunnuntai-iltaan asti. Jatkossa seurataan vointia ja annetaan kipulääkettä, mikäli koira vaikuttaa sitä tarvitsevan. Eilisen iltakävelyn jälkeen en kyllä usko koiran olevan kovinkaan kivulias. Tuoreessa lumikelissä koira bongaili rusakon jälkiä ja riuhtoi remmissä patoutunutta jahtienergiaa pursuten. Ennustan, että tulevista viikoista tulee p i t k i ä. Jatkossa haasteet liittyvät siihen, miten pitää riistaviettinen koira sairaslomalla, vaikka se itse on päättänyt olevansa terve ja täysin kykenevä jänisajoon.

©RH "Lampunvarjostin" look on kevät uutta 2017

Leikkaushaava on parantunut tosi hyvin. Olen sitä seurannut päivittäin tarkistamalla sen sekä kerran huuhtelin haavan kevyesti vedellä, kuivasin ja desinfioin. En kylläkään usko, että se välttämättä olisi ollut tarpeen. Pakkas- ja lumikeli on ollut siunaus, ja haava on pysynyt ilman suurta vaivaa puhtaana. Katlalla on pidetty tötteröä (lampunvarjostin-tyyppistä kauluria) estämässä haavan nuolemista, mutta koiraa ei itseään haava juurikaan kiinnosta. Ollaan pelattu kuitenkin varman päälle, ja erityisesti öisin sekä yksinollessa kauluri on ollut pakollinen varuste.

Viikonloppuna Katla oli levoton aamuyöllä. Pari kertaa se on myös oksentanut (tyhjällä vatsalla), mutta koska ruokahalu on normaali, en ole ollut kovinkaan huolissani. Oksentelua on edeltänyt huulten nuoleskelu ja levoton käyskentely. Näistä huolimatta koiran yleisilme on virkeä, ja se alkaa olla aktiivinen oma itsensä.

Kohtutulehdus

No en "pakollisella metsästystauolla" ihan tätä tarkoittanut! Meidän joulunvietto sai ikäviä piirteitä, kun Katla alkoi jouluviikolla kärsiä virtsankarkailuoireista. Koska epältiin virtsatietulehdusta, vietiin koira heti eläinlääkärille. Valitettavasti ongelma ei ollut niin yksinkertainen, vaan vasta ultraamalla selvisi, että koiralla on alkava kohtutulehdus (pyometra). Varsin ajoissa tämä kuitenkin huomattiin, ja siksi ei heti joulun pyhien alla koiraa lähdetty leikkaamaan. Muita selviä oireita ei ollut. Tietysti Karvian DRAJ-kokeessa koiran vaisuus antoi viitettä hieman siitä, ettei kaikki ole hyvin. Silti ellei koira olisi tiputellut satunnaisesti sisällä ollessaan, emme välttämättä olisi huomanneet mitään. Jälkeenpäin ajateltuna koira myös nuoli itseään enemmän. Katlalle määrättiin antibiootit ja kontrolliaika heti antibioottikuurin loppuun.

©RH Meidän pieni Katlamme sairastaa

Koska kohtutulehdus uusii erittäin suurella todennäköisyydellä eikä Katlaa aiota käyttää jalostukseen, päädyimme joululoman murehdittuamme siihen, että koira steriloidaan poistamalla kohtu ja munasarjat. Kontrolliaika siis muutettiin leikkausajaksi.

Märkäinen kohtutulehdus on yksi yleisimmistä narttujen sairauksista rodusta riippumatta. Se on vakava sairaus, koska hoitamattomana koira usein menehtyy. Itse leikkauskin on iso riski, mutta Katla on tällä hetkellä hyvävointinen, joten antibiootit näyttävät lievittäneen hyvin tulehdusta.

Sterilointi vaikuttaa koiran hormonitasoon. Googlettamalla selvisi, että poisto voi aiheuttaa joitakin muutoksia, esimerkiksi lihomista, ruokahalun lisääntymistä, turkin laadun muutoksia, virtsankarkailua ja pidätyskyvyttömyyttä. Näitä siis ei välttämättä tule, mutta ne ovat mahdollisia haittoja operaatiosta. Toisaalta toisessa vaakakupissa painaa koiran henki, joten emme nähneet muuta järkevää vaihtoehtoa Katlan kohdalla.

Itseäni mietityttää myös koiran psyykkinen puoli ja asema laumassa. Katla on herkkä, äärimmäisen pehmeä luonne, joka lähtökohtaisesti on jäänyt vahvaluonteisen Pihkan jyräämäksi. Toivon, ettei sen asema laumassa heikkene entisestään steriloinnin jälkeen. Tähän ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia muilta ja neuvoja, miten tukea sen asemaa laumassa, puuttumatta kuitenkaan liiaksi koirien väleihin.

Positiivisiakin sivuvaikutuksia steriloinnista on. Tulevaisuudessa juoksut eivät enää aiheuta katkoja mejä- ja metsästysharrastuksissa. Tietysti nyt loppukauden osalta Katlan metsästyskäyttö jäänee erittäin vähälle.