Leikkikaverit

Huhhuijaa, millaista menoa meidän takapihalla eilen illalla vietettiin! Katla ja Ansa kävivät yhteislenkillä metsässä emäntiensä seurassa, ja ennen ja jälkeen lenkin koirat saivat leikkiä pihalla.

©RH Katla ja Ansa

Selvästi koirat tunnistivat toisensa, vaikka Katla hieman hämääntyikin, kun emme kävelleetkään aiempaan tapaamispaikkaan, vaan koirakaveri saapui pihallemme. Kävelylenkki sujui hyvin ja koirat rauhoittuivat kävelemään remmissä kohtuullisen hyvin, ilman jatkuvaa toisen leikkiin innostamista.

©RH Yoda ja Katla

Yllättäen myös lähellä asustava valkoinenpaimenkoirauros (lähes 1,5 vuotta), Yoda oli iltalenkillä isäntänsä kanssa ja tuli moikkaamaan meitä, kun olimme palanneet lenkiltä takaisin pihalle. Päästimme koirat sitten vielä kolmikkona leikkimään hetkeksi.

©RH Yoda, Katla ja Ansa

©RH Katla ja Yoda

©RH Yoda, Katla ja Ansa

©RH Katla ja Yoda

Jännästi olin havaitsevani Katlan ja Ansan väleissä muutoksen, kun nuori uroskoira liittyi leikkiin. Katla tuntui omivan Yodan eikä olisi halunnut jakaa urosta Ansan kanssa. Mitään kärhämää ei ollut, mutta Katlan käytös oli "mustasukkaisempaa". Aluksi Ansa tuntui jättäytyvän suosiolla sivuun, kun Katla ja Yoda leikkivät. Toisaalta myöhemmin koirat jahtasivat toisiaan enkä enää havainnut selvää jakautumista. Tämän leikin nimi oli "Ota Katla Kiinni Jos Saat". Katla siis juoksi pakoon ja kaksi muuta jahtasivat ketterää pikakiitäjää. Sanoinko jo, että joku rakastaa juoksemista?

Toipuminen sterilisaatiosta

Katlan sterilisaatiosta on nyt tasan viikko. Koira on toipunut nopeasti operaatiosta. Kolme ensimmäistä vuorokautta Katla oli selvästi kipeä. Sen jälkeen toipuminen lähti liikkeelle isoin harppauksin.

©RH Katla tähyää, näkyykö piharusakoita

Itse operaatio tehtiin arkipäivän aikana. Koira vietiin aamupäivällä eläinlääkäriin, missä se rauhoitettiin. Tämän jälkeen se siirrettiin leikkaussaliin. Katla kotiutettiin iltapäivällä, jolloin se oli vielä todella sekaisin anestesiasta. Ensimmäinen ilta meni nukkuessa. Hereillä ollessaankin koira vain tuijotti katse tyhjänä. Vein Katlaa ulos aina, kun se nousi huojuvasti jaloilleen. Myöhään illalla tarjosin sille hieman keitettyä riisi-kanaseosta, jota se söi todella vähän makuuasennossa. Jälkeenpäin mietin, että tarjosinko ruokaa liian aikaisin, mutta toisaalta koira oli hereillä ja söi itsenäisesti.

Siirsin omat vuodevaatteeni alakertaan, ja vietin yön Katlan kanssa siskonpedissä. Pihkakin päätti valvoa Katlan yötä ja nukkui myös alakerrassa. Yö oli melko levoton ja käytin koiraa ulkona aina, kun se havahtui liikkeelle. Ulos päästessään se teki aina tarpeensa pienesti. Välillä vaikutti siltä, ettei sillä ollutkaan oikeasti hätä, vaan se vaan kuvitteli niin. Turkin ravistaminen sattui siihen, mutta siitä huolimatta se toistuvasti yritti ravistella itseään. Sen liikkeistä näkyi myös varovaisuus. Käynti oli jäykkää ja koira köyristi selkää liikkuessa.

Aamulla se ei suostunut syömään mitään. Sama tilanne jatkui iltapäivällä, kun palasin töistä kotiin. Katla ei myöskään juonut mitään. Toisena lattialla nukkumani yön jälkeisenä aamuna koira kieltäytyi yhä ruuasta. Aloin olla huolissani Katlasta ja valmistauduin siihen, että eläin pitää viedä nestetytykseen lääkäriin. Mies kuitenkin onnistui päivän aikana syöttämään koiraa käsistään, ja iltapäivällä Katla suostui syömään runsaalla vesimäärällä höystetyä riisi-lihaseosta. Tämän jälkeen koiran vointi alkoi selvästi parantua.

Myös Pihka oli omalla tavallaan huolissaan Katlasta. Enimmäkseen se näkyi levottomuutena. Erityisesti yöllä kuljeskeli ja herätti minut vähän väliä. Haava tietysti kiinnosti haavoittuneen eläimen jälkityöhön koulutettua koiraa. Monta kertaa se kävi haistelemassa Katlaa ja muutamia kertoa jouduttiin kieltämäänkin Pihkaa, kun oli vähän turhan kiinnostunut "hoitamaan".

Katlalle määrättiin leikkauksen jälkeen toinen viiden päivän antibioottikuuri. Tämän lisäksi aloitettiin leikkausta seuraavana aamuna kipulääkitys, jota annoimme koiralle aamuin-illoin sunnuntai-iltaan asti. Jatkossa seurataan vointia ja annetaan kipulääkettä, mikäli koira vaikuttaa sitä tarvitsevan. Eilisen iltakävelyn jälkeen en kyllä usko koiran olevan kovinkaan kivulias. Tuoreessa lumikelissä koira bongaili rusakon jälkiä ja riuhtoi remmissä patoutunutta jahtienergiaa pursuten. Ennustan, että tulevista viikoista tulee p i t k i ä. Jatkossa haasteet liittyvät siihen, miten pitää riistaviettinen koira sairaslomalla, vaikka se itse on päättänyt olevansa terve ja täysin kykenevä jänisajoon.

©RH "Lampunvarjostin" look on kevät uutta 2017

Leikkaushaava on parantunut tosi hyvin. Olen sitä seurannut päivittäin tarkistamalla sen sekä kerran huuhtelin haavan kevyesti vedellä, kuivasin ja desinfioin. En kylläkään usko, että se välttämättä olisi ollut tarpeen. Pakkas- ja lumikeli on ollut siunaus, ja haava on pysynyt ilman suurta vaivaa puhtaana. Katlalla on pidetty tötteröä (lampunvarjostin-tyyppistä kauluria) estämässä haavan nuolemista, mutta koiraa ei itseään haava juurikaan kiinnosta. Ollaan pelattu kuitenkin varman päälle, ja erityisesti öisin sekä yksinollessa kauluri on ollut pakollinen varuste.

Viikonloppuna Katla oli levoton aamuyöllä. Pari kertaa se on myös oksentanut (tyhjällä vatsalla), mutta koska ruokahalu on normaali, en ole ollut kovinkaan huolissani. Oksentelua on edeltänyt huulten nuoleskelu ja levoton käyskentely. Näistä huolimatta koiran yleisilme on virkeä, ja se alkaa olla aktiivinen oma itsensä.

Kohtutulehdus

No en "pakollisella metsästystauolla" ihan tätä tarkoittanut! Meidän joulunvietto sai ikäviä piirteitä, kun Katla alkoi jouluviikolla kärsiä virtsankarkailuoireista. Koska epältiin virtsatietulehdusta, vietiin koira heti eläinlääkärille. Valitettavasti ongelma ei ollut niin yksinkertainen, vaan vasta ultraamalla selvisi, että koiralla on alkava kohtutulehdus (pyometra). Varsin ajoissa tämä kuitenkin huomattiin, ja siksi ei heti joulun pyhien alla koiraa lähdetty leikkaamaan. Muita selviä oireita ei ollut. Tietysti Karvian DRAJ-kokeessa koiran vaisuus antoi viitettä hieman siitä, ettei kaikki ole hyvin. Silti ellei koira olisi tiputellut satunnaisesti sisällä ollessaan, emme välttämättä olisi huomanneet mitään. Jälkeenpäin ajateltuna koira myös nuoli itseään enemmän. Katlalle määrättiin antibiootit ja kontrolliaika heti antibioottikuurin loppuun.

©RH Meidän pieni Katlamme sairastaa

Koska kohtutulehdus uusii erittäin suurella todennäköisyydellä eikä Katlaa aiota käyttää jalostukseen, päädyimme joululoman murehdittuamme siihen, että koira steriloidaan poistamalla kohtu ja munasarjat. Kontrolliaika siis muutettiin leikkausajaksi.

Märkäinen kohtutulehdus on yksi yleisimmistä narttujen sairauksista rodusta riippumatta. Se on vakava sairaus, koska hoitamattomana koira usein menehtyy. Itse leikkauskin on iso riski, mutta Katla on tällä hetkellä hyvävointinen, joten antibiootit näyttävät lievittäneen hyvin tulehdusta.

Sterilointi vaikuttaa koiran hormonitasoon. Googlettamalla selvisi, että poisto voi aiheuttaa joitakin muutoksia, esimerkiksi lihomista, ruokahalun lisääntymistä, turkin laadun muutoksia, virtsankarkailua ja pidätyskyvyttömyyttä. Näitä siis ei välttämättä tule, mutta ne ovat mahdollisia haittoja operaatiosta. Toisaalta toisessa vaakakupissa painaa koiran henki, joten emme nähneet muuta järkevää vaihtoehtoa Katlan kohdalla.

Itseäni mietityttää myös koiran psyykkinen puoli ja asema laumassa. Katla on herkkä, äärimmäisen pehmeä luonne, joka lähtökohtaisesti on jäänyt vahvaluonteisen Pihkan jyräämäksi. Toivon, ettei sen asema laumassa heikkene entisestään steriloinnin jälkeen. Tähän ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia muilta ja neuvoja, miten tukea sen asemaa laumassa, puuttumatta kuitenkaan liiaksi koirien väleihin.

Positiivisiakin sivuvaikutuksia steriloinnista on. Tulevaisuudessa juoksut eivät enää aiheuta katkoja mejä- ja metsästysharrastuksissa. Tietysti nyt loppukauden osalta Katlan metsästyskäyttö jäänee erittäin vähälle.

Narttuna oloa

Kiima-, juoksu- ja lorttoaika. Rakkaalla ajalla on monta nimeä, joskaan yksikään ei tee asiaa koiranomistajalle mukavammaksi. Narttu elää pentuiän ensimmäisestä kiimastaan eteenpäin sykleissä. Koiran kiima jaetaan esikiimaan, (varsinaiseen) kiimaan, jälkikiimaan sekä kiimattomaan aikaan (mielestäni tämä kiimaton aika ei siis ole juoksuaikaa, mutta näin tämä määritellään yleensä). Normaalisti nartulla on 1-3 kiimaa vuodessa.

©RH Kunniakirja ja hieno ruusuke

En nyt mene enempää yksityiskohtiin, koska koiran kiima-ajasta löytyy paljon tietoa. Loppujen lopuksi jokainen narttukoirakin on yksilö ja siten myös juoksut vaihtelevat paljon. Pihkan juoksujen välillä on noin 6-8 kuukautta kiimatonta aikaa. Juoksuaika kestoltaan on 3-4 viikkoa. Pihka on esikiiman aikana melko vetäytyvä ja uninen. Toisaalta hakee myös huomiota meiltä ihmisiltä ja ulkona liimautuu haistelemaan muiden koirien jälkiä tuskaisen pitkäksi ajaksi. Yleensä ihmisen hermot eivät riitä ja on pakko nykiä koiraa etenemään, koska muuten lenkkeily olisi sitä, että liikutaan kerrallaan 2 metriä ja pysähdytään haistelemaan määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Ulkona Pihka merkkailee paljon, vaikka se kyllä tykkää merkkailla muutenkin, mutta juoksun lähestyessä merkkailujen määrän voi huoletta kertoa ainakin kolmella.

©RH Pihka ja palkinnot

Kun varsinainen kiima alkaa (noin 9 vrk kiiman alusta) ja niin sanotut "tärppipäivät" alkavat olla kohdalla, käytös muuttuu levottomaksi ja erakko-Pihkakin haluaa syliin ja rahnutuksia. Koira joka ei yleensä Katlan läheisyyttä liialti siedä, antaa nuoremman koiran "kiusata" itseään loputtomasti. Oletan, että silloin toinen narttukin kelpaa sijaissulhaseksi, kun uroksia ei ole saatavilla.

Meillä taitaa olla tällä hetkellä ne kuuluisat tärppipäivät ja koirien käyttäytyminen käy kieltämättä hermoille myös kaksijalkaisille. Ollaan myös huomattu, että kun toinen lauman nartuista on juoksussa, vaikuttaa se myös siihen toiseen ei-juoksuiseen-narttuun. Tilanne on enemmän tulenarka kuin normaalisti, koska juoksu selvästi kiristää koirien hermoja. Katla murisi, siis todellakin murisi eilen ensimmäistä kertaa ikinä, kun sillä oli luu järsittävänä ja mies lähestyi sitä. Tietysti luu otettiin siltä pois heti tuon jälkeen, koska käyttäytyi huonosti, mutta jälkeenpäin tajusin, että myös sitä voi stressata Pihkan kiima. Katla ei ole koskaan ennen murissut edes Pihkalle (joka hoitaa sen puolen kiitettävästi).

©RH Katla ja kiimakateus

Katla selvästi on vielä "vaikeassa iässä" ja meidän varmaan kannattaa erityisesti nyt Pihkan juoksun aikana varoa tilanteita, joissa koirat joutuvat vastakkain, jotta turhilta kärhämiltä vältyttäisiin. Toistaiseksi mitään rähinää ei siis koirien välillä ole ollut, mutta mielestäni tuo Katlan murina miehelle oli myrskyvaroitus sitä kiristävästä tilanteesta. Tämä on ihan omaa tulkintaa ja voi olla, että tuon yksittäisen murinan takana oli ihan vain se, että se säikähti nopeasti lähestyvää ihmistä tmv.

Reaktio oli kuitenkin siltä poikkeuksellinen, joten siksi se kannattaa huomioida. Muuten Katla taitaa olla enemmäkin innoissaan tilanteesta, kun pääsee kiusaamaan vanhempaa narttua ilman estoja. En ole noiden väliin mennyt, koska Pihka yleisesti ottaen pitää "jöötä" vähän turhankin ärhäkästi laumassamme, joten en usko, että lauman koirajohtajan asema kiimahöyryjen takia olisi Pihkalta menetetty. Katlalla taisi vain nousta nuppiin menestys, kun se oli saanut Pihkan "alistettua", niin kuvitteli määräävänsä meitä ihmisiäkin.

Olen tämän tekstin lomaan liittänyt aiheeseen sopimattomia kuvia, mutta koska tänään saimme postitse kunniakirjan ja ruusukkeen Vuoden Voitokkain Käyttökoira 2013 menestyksen ansioista, niin olihan ne kerrankin pakko julkaista blogissakin. Tuo Pihkan jaloissa oleva pokaali on Katlan ensimmäisestä DRAJ-kokeesta vuoden alusta. Eli se kuvattiin tuossa vahingossa samalla ja tajusin vasta jälkikäteen, että kuvasin sen väärän koiran kanssa. Katla pääsi sitten tuohon viimeiseen kuvaan ilman mitään palkintoja, mutta sehän näyttää ilman krumeluurejakin näyttävältä itseltään. Ei siihen mitään pystejä tarvita :)

Potilas hoidettavana

Äitini japaninpystykorva Donnaa kohtasi ikävä tapaturma jokin aika sitten. Se hyppäsi liian korkealta loukaten takajalkansa. Koiralla saataa olla alkava nivelrikko, minkä takia jalka ei kestänyt laskeutumista hypyn jälkeen. Donnalle tehtiin eläinlääkärissä operaatio ja nyt on pitkähkö toipumisprosessi meneillään. Side ja tikit saatiin jo otettua pois, mutta koira ei saa juosta, hyppiä tai muuta sellaista vielä moneen viikkoon.

©RH Donnan tassu paketissa

Äitini kesälomareissun ajaksi saimme Donnan meille hoitoon. Donnan jalka on parantunut mukavasti, vaikka aristaa vielä takajalkaansa eikä käytä sitä juurikaan liikkuessaan. Tuo enimmäkseen kolmella jalalla etenevä valkea karvapallo on Katlasta kutkuttavan kiehtova kapistus, etenkin kun se irvistelee ja rähisee kivasti, kun sitä vähän härnää. Ollaan suojeltu Donnaa Katlan kiinnostukselta pitämällä koiria erossa ainakin silloin, kun emme pysty vahtimaan niiden touhuja.

©RH Donna, Katla ja Pihka terassilla

Donna ja Katla kuitenkin nukkuivat hienosti vierekkäin olevissa pedeissään jo kaksi edellistä yötä. Eilen tosin Katla päätti haluta vaihtaa petiään Donnan kanssa ja oli mennyt nukkumaan Donnan pehmoiseen prinsessasänkyyn. Häädin sen siitä pois ja annoin Donnan mennä omaan sänkyynsä. Katla katsoi tätä hieman pitkään silmät viuruskaisina, mutta tyytyi omaan epämukavampaan petiinsä ilman suurempia hankaluuksia.

Ongelmia on ollut sikseen vähän. Ruokailu sujuu ryhmässä hyvin, vaikka Katlan ja Pihkan pitääkin nuolla kaikki kipot ruokailun loputtua. Pihka tulee Donnan kanssa toimeen ongelmitta, eikä Donna irvistele sille, kun tietää, ettei se ota kosketusetäisyyttä Donnaan. Katla on Donnasta enemmän uhka, koska yrittää saada potilaan jatkuvasti leikkimään kanssaan.

Pihkalla on varsin selkeät juoksun oireet olleet jo useamman päivän ja eilen huomattiin pari veritippaa sängyssä. Luultavasti ei juoksun alkuun mene enää montaa päivää. Katlan juoksu ei ole vielä alkanut, vaikka olen sen alkamista jo monta viikkoa odottanut. Se on kyllä nuollut itseään tiheämmin viimeaikoina ja Pihka haistelee sen takalistoa useammin, tosin tuohon voi olla syynä Pihkan omakin alkava juoksu-aika? Samassa laumassa elävien narttujen juoksuthan osuvat yleensä peräkkäin tai jopa samaan aikaan, joten uskoisin molempien "juoksevan" siksikin lähiaikoina.