lauantai 30. elokuuta 2014

Metsästyskaveri

Aamuhämärässä, milloin yö hiljalleen valkenee päiväksi, pohdiskelin sitä, miksi metsästän ja mikä on itselleni tärkeintä metsästysharrastuksessa. Koen tarpeelliseksi miettiä asiaa todella usein. Ehkä epävarmuuteeni on syynä se, että metsästys harrastuksena on sosiaalisesti epätyypillinen naisille. Se, että harrastus on kasvattanut kokoajan varovasti suosiotaan, ei poista sitä tosiasiaa, että monet saman sukupuolen edustajista pitävät metsästystä harrastavaa naista erikoisena. Olen saanut kuulla kauhistelua, hämmästelyä ja jopa paheksuntaa. Yleisempää taitaa kuitenkin olla rehellinen uteliaisuus. Ajat ovat todella muuttumassa suosivampaan suuntaan naisten metsästysharrastukselle.
©RH Metsästyskaveri
Toinen syy sille, että haen perusteluja metsästysharrastukselleni on se, että tiedostan vahvasti sen, miten negatiivisesti osa ihmisistä ajattelee harrastuksesta. Olen nimittäin itsekin ajatellut. Omalla kohdallani syynä on muun muassa se, miten metsästäjät ja metsästys ovat olleet näkyvillä tiedotusvälineissä ja nuorten kirjallisuudessa. Ennen mieheni tapaamista olin metsästysharrastuksen osalta lähes täysin näistä tulleen tiedon varassa. Valitettavasti näin jälkeenpäin täytyy todeta, että saamani tieto oli värittynyttä eikä todellakaan esitellyt harrastusta sellaisena kuin se oikeasti on. Kirjallisuudessa metsästäjät kuvataan usein rikollisina tai vähintään juroina, huonosti käyttäytyvinä ja eläimiä vihaavina hahmoina. Enimmäkseen olen metsästysharrastuksen ohessa tavannut mukavia, luontoa ja eläimiä arvostavia ihmisiä.
©RH Katla ja juomatauko
Koska metsästykseen liittyy eettisiä valintoja, mielestäni on tervettä haluta perustella itselleen harrastustaan. Uskon, että monet muutkin metsästäjät miettivät samoja asioita. Ehkeivät samalla tavalla, mutta tällaista harrastusta ei voi vain aloittaa, kuten jalkapalloa tai agilityä (harrastuksina hienoja, mutta näihin ei liity samanlaista vahvaa eettistä ulottuvuutta). Itse olen edennyt harrastukseni kanssa hitaasti. Antanut itselleni aikaa oppia ja ymmärtää. Ensin olin katseluoppilaana erilaisissa metsästystilanteissa miehen mukana, sitten suoritin metsästäjäntutkinnon ja aloin käydä koiramme kanssa metsällä. Liityin koejäsenenä paikalliseen metsästysseuraan ja nyt viiden vuoden jälkeen minut hyväksyttiin varsinaiseksi jäseneksi. Olen käynyt harjoittelemassa muutamia kertoja ampumista mieheni haulikolla ja se on ollut yllättävän kivaa. En ole tappanut vielä yhtään eläintä.
©RH Kaksi eri hakuerää ja jänistä tänään Katlalla
Mikä sitten on tärkeintä? Liikkuminen luonnossa, riistahavainnot, omavaraisuus vai yhteinen aika metsässä miehen kanssa. Ehkä tärkeintä itselleni on näiden ylevien asioiden jälkeenkin yksinkertaisesti koira. Metsästyskaveri, jonka avulla olen oppinut ymmärtämään enemmän eläimistä ja luonnosta. Sen vuoksi olen valmis heräämään neljältä aamulla viikonloppuisin ja sietämään huonosti nukutun yön jälkeistä horkkamaista oloa istuen koleassa alkusyksyn metsässä. Ehkä joskus tulevaisuudessa olen myös valmis palkitsemaan koiran taitavan työn ampumalla sen hakeman, ylösottaman ja ajaman jäniksen. Mutta siihen on vielä aikaa.

lauantai 23. elokuuta 2014

Tatteja ja agilityesteitä

Tänään oli vauhdikas päivä koiraharrastusten osalta. Aloitimme ajometsästyskauden päästämällä Katlan harjoittelemaan jäniksen etsintää Tuovansuon alueella. Varsinainen jäniksenmetsästysaika alkaa vasta syyskuun alusta, mutta koiran kiinnipitoaika päättyi 20.8. ja näin ollen pääsimme aloittamaan ajoharrastuksen, vaikka ilman asetta.

Keli oli pilvinen, muttei kuitenkaan sateinen. Ilma oli kostea yöllisten vesikuurojen ja hirmuisen ukkosmyräkän jäljiltä. Epäilen, etteivät jänikset tainneet liikkua lainkaan (aamu)yöllä salamoiden ja jytinän vuoksi.

Katla oli innoissaan, mutta sen käytös oli huomattavasti rauhallisempaa kuin viime kauden lopussa, jolloin vikinä auton perällä alkoi välittömästi, kun lähestyttiin metsästysmaastoja. Nyt koira oli täysin hiljaa kunnes auto saatiin parkattua ja avoimme etuovet. Silloin tuttu "piippaus" alkoi. Katla ei joutunut odottamaan kauaa vaan päästimme sen irti heti siirryttyämme riittävän kauas autosta metsän puolelle. Ensimmäiset hakupistot olivat silkkaa iloloikkaa, mutta aika pian rauhoittui haistelemaan aluetta tarkemmin. Aika pian koira tuli viereemme ja jäi katselemaan meitä, jolloin kytkimme sen ja siirryimme lyhyen matkaa eteenpäin.
©RH Istuu kuin tatti p*ssa
Seuraavasta "tukikohdasta" Katla teki pidempiä hakulenkkejä, joista yhdellä antoi muutaman herättelyhaukahduksen noin 300 metrin etäisyydellä meistä. Herättely jäi kuitenkin tuloksettomaksi ja koiran palatessa luoksemme useaan otteeseen ja lopulta jäätyään viereemme odottamaan, päätimme vaihtaa paikkaa Tuovansuon toiselle puolelle. Valitettavasti tyhjää hakua oli sielläkin luvassa, vaikka pariin otteeseen haukahti muutaman kerran. Vajaan neljän tunnin tyhjäksi jääneen haun jälkeen Katla istahti viereemme sen näköisenä, että "nyt mulle riitti, pidän kaffepaussin".
Lämpötila oli aamun noin kymmenestä asteesta noussut melkein 20 asteeseen, joten päätimme lopettaa ajopäivän siihen. Harmitti, ettei Katlalle saatu ajoa, mutta toisaalta näitä "tyhjiä" päiviä on tottunut aika usein kohtaamaan. Osattiin kyllä iloita koiran hyvästä hausta ja siitä, että reissulta saimme saaliiksi komeita tatteja. Kuola tipahtelee, kun ajattelenkin tulevaa iltaa ja herkullista kastiketta.
©RH Tatteja, tatteja
Ajopäivästä ei siis jäänyt hurjan vauhdikasta mielikuvaa, mutta onneksi vauhti kiihtyi iltapäivää kohti. Päätimme lähteä katsomaan Pyryn ja ohjaajansa agilitysuoritusta. Keli muuttui rankkasateiseksi, mutta sade onneksi taukosi hieman Pyryn suorituksen ajaksi. Yritin ottaa kuvia nopeasta koirakosta, mutta aika virtaviivaisiksi kuvat menivät, kun kamera ei kerinnyt tarkentamaan salamanlailla liikkuvaan kohteeseen.
©RH Pyry agilityesteellä
Keppien ja putken häijysti suunniteltu kohta radalla koitui Pyrynkin kompastukseksi. Putki houkutti liikaa ja ohjaajan liikkeistä huolimatta koira valitsi väärän reitin. Harmi, koska muuten Pyryn suoritus näytti meistä maallikoista erittäin hyvältä. Tuo sama kohta vaikutti tosi monen suoritukseen vastaavasti. Seurasimme henkeäpidätellen koirakoita tuossa kohtaa ja hengähdimme aina hieman pidempään, kun joku pari tuosta selvisi.
©RH Pyry ja iso loikka yli esteen
Agility (esteratakilpailu) on varsin koukuttavan oloinen harrastus, enkä yhtään ihmettele, että se kerää paljon harrastajia ja tilastollisesti eniten "lähtöjä" eri koiraharrastuksista (Kennelliitto, koetilasto: 110 493 suoritusta vuonna 2013).
©RH Pihka yleisökoirana
Pihka pääsi lohdutukseksi mukaan katsomaan agilitytoimintaa, kun sitä ei tänään viety jäniksiä hakemaan. En sitten tiedä arvostiko se suuresti yleisönä oloa, kun vettä satoi niin, että koko koira oli kuin uitettu, vaikka sille sadeviitan puinkin. Pyryn se tunsi ja tervehti sitä iloisena.

lauantai 16. elokuuta 2014

Pyhärannan metsästysyhdistyksen perhepäivä

Koirilla oli tänään jännittävä päivä. Osallistuimme Pyhärannan metsästysyhdistyksen järjestämään koko perheen tapahtumaan. Perhepäivä on valtakunnallisesti monien eri metsästysseurojen järjestämä vuosittainen tapahtuma, jonka pitämiseen seurat haastaa Suomen metsästäjäliitto ja Suomen riistakeskus.

Koiramme osallistuivat ohjelmassa olleeseen metsästyskoirarotujen esittelyyn. Tämän lisäksi teimme tapahtumaan jälkikoiran työnäytös -ohjelmanumeron, jossa pääosaa esitti Pihka. Yhdistyksen muut jäsenet olivat tehneet tapahtumaan myös hienon luontopolun ja jousiammuntaakin pääsi kokeilemaan taljajousella (myös lapsille oli oma jousi).

Tapahtuma oli melko pienikokoinen ja paikalle kertyi positiivisesti arvioituna noin 50 henkilöä (sisältäen vapaaehtoiset järjestäjät). Yhdistyksen jäsenien paikalle tuoma eri koirarotujen kirjo yllätti. Rotuja edustivat karkeakarvainen mäyräkoira, suomenpystykorva, karjalankarhukoira, beagle, bretagnenbassetti (2x), dreeveri, jackrussellinterrieri ja harmaanorjanhirvikoira. Yleisön mukana tapahtumaan tuli myös kolme sileäkarvaistanoutajaa.

Aurinkoinen, vaikkakin hieman viileä ilma, suosi ulkona pidettyä tapahtumaa. Tunnelma oli leppoisan iloinen, jota kiiteltiin myös yleisön puolesta. Söin itse kolme (kolme!) nuotiolla paistettua riistamakkaraa, koska ne vaan maistuivat uskomattoman hyviltä. Nuotiolla tehtyä pannukahvia oli myös tarjolla. Sen suhteen ei enää laskupää taida riitää, että montako kupillista join.
©RH Nuotiokahvit
Olimme suunnitelleet näytösjäljen jo viikkoa ennen tapahtumaa, jolloin merkkasimme sen maastoon sinisillä kreppinauhoilla. Edellisenä iltana mies kävi verettämässä jäljen ja kaadon vein itse seuraavana päivänä hyvissä ajoin ennen esittelyä loppumakaukselle. Jälki kulki aivan pururadan tuntumassa, sen suuntaisesti noin 100 metrin matkan melko avoimessa maastossa. Tämä siksi, että yleisön olisi mahdollista seurata koko jälkityön ajan koiran suoritusta. Jälki oli suora ja sen keskellä oli yksi makaus, jonka koiran kuului osoittaa. Päätimme pitää jäljen hyvin yksinkertaisena siitä syystä, että työnäytös näyttäisi mahdollisimman selkeältä.
©Markku Kastepohja
©Markku Kastepohja
Hieman jännitti etukäteen se, että miten Pihka reagoisi, kun vieressä, noin 20 - 30 metrin etäisyydellä, seuraisi joukko ihmisiä. Onneksi pelkoni oli täysin turha. Koira keskittyi jälkeen tiiviisti ja teki erinomaisen suorituksen. Kaadolle tullessa ihmiset antoivat spontaanit aplodit koiralle, joka ylväästi toi suussaan kantaen sorkan näytille. En usko, että esitys olisi paremmin voinut mennä.
©Markku Kastepohja
©Markku Kastepohja
Otin päivän aikana ison määrän kuvia, joista suuri osa oli paikalla olleista koirista. Jälkeenpäin oli mielenkiintoista huomata, että omista koirista ei tullut otettua kuin yksi kuva (sekin epäonnistunut). Noo, suutarin lapsella ei ole ja niin poispäin...
HUOM! Muokattu 17.8.2014: Sain kuvia jälkikoiran työnäytöksestä paikalla olleelta Markku Kastepohjalta. Aivan upeita kuvia! Lisäsin niistä muutaman omaan tekstiini merkinnällä (©Markku Kastepohja). Kiitos hänelle! Kiitos, kiitos, KIITOS!

Laitan vielä alle muutamia itse ottamiani kuvia tapahtumasta.
©RH Karjalankarhukoira
©RH Dreeveri ja harmaanorjanhirvikoira
©RH Beagle
©RH Jackrussellinterrieri 
©RH Karkeakarvainen mäyräkoira
©RH Bretagnenbassetit
©RH Suomenpystykorva