Sunnuntain pakkasajot

Tässä makaa takan edustalla ajopäivästä väsynyt koira! Viikonloppu oli muutenkin ulkoilupainotteinen, koska lauantaina tehtiin aamulla puolentoistatunnin metsä/tie -kävely uusissa kotimaastoissa. Tampattu polku tosiaan jatkuu merenlahtea myötäillen ja lopulta päätyy tielle, jota pitkin pääsee takaisin kotiimme. Pakkasta on ollut kivasti noin 10 astetta, joka ei vielä ole mikään kovin paha ulkoilukeli edes Pihkasta, jonka mielestä lämmin (tai kuuma!) takan edusta on talomme paras paikka.

Eilen oltiin pöllyttämässä jäniksiä ensin Äijävuoressa ja sitten vielä vähän Kanersuossakin. Äijävuoressa oli tehty hakkuita ja ajateltiin, että jänis olisi ruokaillut hakkuun tuntumassa, mutta tuo ensimmäinen kierros polun vasemmalle puolelle todettiin tyhjäksi. Lenkin jälkeen tultiin risteysalueelle, josta alkaen jäniksen jälkiä oli ruhtinaallisen paljon – tarkemmin ajateltuna liiankin kanssa. Nimittäin Pihkalla meni todella kauan jäniksen saamiseen ylös. Ja kun pitkän puurtavan haun jälkeen koira sai ajon aikaiseksi, niin se päättyi melkein heti hukkaan, jota ei halunnut enää lähteä selvittämään. Eikä ihminenkään olisi niistä jälkisotkuista enää ottanut selvää, kun lähtötilannekin oli turhan sekava.

Pidettiiin huoltotauko ja siirryttiin seuraavaan maastoon. Kanersuohon meillä oli taktinen suunnitelma, koska aina kun jänis on ajossa edennyt tiheämpään rämeikköalueeseen, niin koiralle on tullut sinne hukka. Mies siis meni passiin heti tielle blokkaamaan jäniksen kulun "pahaan" alueeseen. Minä lähdin koiran perässä oletetulle makuulle/yöjäljelle. Löydettiin pian paljon jälkiä (osa hyvinkin monta päivää vanhoja) ja koira alkoi selvästi työskennellä jäniksen löytämiseksi. Ensimmäiset herättelyt tulivat, kun koira nousi soistuvammalta alueelta mäenrinteeseen. Tästä meni ainakin kymmenen minuuttia ennenkuin ajo käynnistyi.

Hauskasti toistuivat taas jäniksen kuviot. Se tuli tielle ja mies sai näköhavainnon siitä noin 70 m etäisyydeltä. Pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan ja loikkasi valtavan loikan tien ylitse... suoraan tiheälle alueelle. Pihka meni pienen ajan päästä perässä eikä mennyt kuin hetki, niin tutut ulvahtelut paljastivat, että sille tuotti vaikeuksia hukan selvittely. Lenkitti kyllä vielä Kanersuon tihukon, mutta tulos oli nolla. Pisteet tänään 2-0 jänisten hyväksi.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Omalla pihalla

Pihka omi muuton jälkeen välittömästi pihan reviirikseen. Eli huoleni muuton vaikutuksista koiraan osoittautui vääräksi. Sisällä Pihka on hieman levoton ja seuraa meitä enemmän kuin normaalisti, mutta uudet lenkkimaastot ja piha ovat selkeästi Pihkan mieleen. Mielestäni myös tuo seuraaminen on vähentynyt päivä päivältä, kun Pihka on alkanut pikkuhiljaa luottaa siihen, ettei poistuta minkään tuntemattoman portaalin kautta huoneista, joihin on vain yksi näkyvä ovi.

Heti viime sunnuntaina otettiin tuntumaa naapurin kolmeen villakoiraan. Pihka haistoi ja myös näki koirat naapurin pihalla ja ilmoitti kohtuullisen kovaäänisellä ulvonnallaan, ettei tälle tontille ole asiaa. Totteli kuitenkin käskyä ja pysyi omalla pihalla. Koirat eivät siis päässeet vielä tutustumaan tarkemmin, vaikka rajan ylitse "huudeltiinkin" tervehdykset uuden naapurin kanssa (myös me ihmiset). Kiva, kun molemmilla puolilla rajanaapureina on koiraväkeä. Toisella puolella nimittäin asuu jackrusselinterrieri narttu, jonka Pihka tuntee entuudestaan. Terrieriin ja sen omistajiin ei vielä olla törmätty muuton jälkeen.

Uusista lenkkimaastoista sen verran, että ne ylittivät odotukset. Jotenkin luulin, ettei niinsanottuja maastolenkkejä pysty tällä alueella tekemään, mutta yllätyttiin sittenkin positiivisesti. Heti meidän talon läheisyydestä lähtee pieni metsäpolku, jota seuraamalla pääsee isommalle metsäuralle, josta taas erkanee lisää polkuja. Suureksi ihmetykseksemme nämä polut ovat hyvin "tampattuja" eli maastossa liikkuu lisäksemme muitakin ulkoilijoita. Tämä yllätti siksi, että talomme sijaitsee haja-asutusalueella, jolloin yleensä saa itse tampata polkunsa maastoon...

Alla sunnuntaina muuton ohessa tekemämme hihnalenkki (noin 1.6 km) lähipoluilla:

Myöhemmin seuraavana päivänä uskallauduimme melkein tuon merenlahden lähelle (valmiiksi tampattua polkua pitkin, jota ei ole kartalla), mutta valitettavasti alkoi hämärtää ja piti lähteä ennen pimeyttä takaisin kotiinpäin. Tästä viisastuneena iltalenkeillä on tämän jälkeen ollut otsalamppu käytössä. Myös rusakon jälkiä alueella on, joten irtipitäminen ei ole järkevää (vain satunnaisesti ja tarkan vahtimisen kera omalla pihalla).

Talvikelin pupuajo

Pitkästä aikaa viikonloppuna Pihka ansaitsi päästä vähän purkamaan höyryjä metsään. Antibioottikuuri tosin loppui samana päivänä, mutta koska koira selvästi on tervehtynyt ja energiaa oli runsaasti, päätimme tehdä lyhyen atakkin Sikasuohon.

Perjantain lumisateen jälkeen maastoon oli jäänyt paljon jälkiä eläimistä. Sunnuntaiaamulla pakkasta oli noin 8 astetta, taivas kirkas ja ilma tyyni. Auton hylkäsimme Hirslahdentien varteen, koska Koskenalhon metsäura oli auraamatta ja aikaisempien päivien tuulet olivat kasanneet tielle petollisen näköisiä kinoksia.

Lumikeli on bretagnenbassetin karvan kanssa hieman hankala, vaikka voisi kuvitella, että ongelmia olisi enemmänkin. Olen leikannut Pihkan anturoiden välistä karvat mahdollisimman lyhyiksi, mikä hieman auttaa lumipaakkujen estämiseen tassunpohjissa. Kuonoon ja alustaan sitä vastoin kertyy väkisinkin isoja lumi-jääklönttejä, jotka vain kasvavat, kun koira matkanvarrella nuolee ja nyppii niitä. Mielestäni on jännää, miten myös koiran selkään kertyy karvojen uumeniin pieniä jääkikkareita, jotka nostavat karvan melkein pystyyn. Yleensä koira on melkoinen "lumimies" ajon jälkeen. Tassut Pihkalla ovat hyvin kestävät, joskus pidempien ajopäivien jälkeen ovat punottaneet enemmän ja kerran myös auenneet. Tassujen hyvään kuntoon on ehkä hieman auttanut rasvaaminen iltaisin (1-2 kertaa viikossa) tavallisella tassuvoiteella (olisikohan Espree jotain...) ja ajon jälkeen Tummelilla.

Sen verran takaisin ajopäivään, että Pihka ehti hakea noin tunnin, ennen kuin kuulimme ensimmäiset herättelyt. Ajo käynnistyi herättelyhaukahdusten jälkeen noin 5 minuutin sisällä. Jänis teki todella pienen lenkin palaten makuulle, josta sinkaisi peltoja myötäillen poispäin. Peltojen välissä olevalla metsäuralla Pihkalle tuli ensimmäiset vaikeudet ja kas, alkoi palata taas haukkumatta ajojälkeä takaisin makuulle päin. Yllättävää. Oltiin makuun tuntumalla passissa ja lähdettiin koiraa vastaan tarkoituksena häätää se jatkamaan. Emme ehtineet kuitenkaan kovin pitkälle, kun koira jo ilmestyi näkyviin. Päätettiin oikaista metsäuralle, jota pitkin mentiin katsomaan hukkapaikkaa. Tiellä oli ilmeisesti parveillut oikea rusakkoarmeja, koska jälkiä oli joka suuntaan. Metsäjäniksemme oli siis ovelasti vienyt ajon sellaiseen paikkaan, jossa koira sotkeentui muihin jälkiin. Pihkalla ei ollut motivaatiota jatkaa hukan selvittelyä, joten kytkimme koiran ja lähdimme kotiin lämmittelemään.

Muuttolaatikkojen keskeltä

Voisiko enempää pienen bassetin pää olla sekaisin? Emäntä ja isäntä ovat jo tammikuun alusta laittaneet tuttuja tavaroita laatikoihin ja nyt tuntuu, että vauhti kiihtyy ja laatikkokasat vain kasvavat!

Meillä siis tulossa muutto omakotitaloon. Tilan määrä tulee kasvamaan huomattavasti ja arkirutiinitkin varmasti kokevat pienen muutoksen. Pihka on tähän asti suhtautunut muutoksiin melko suopeasti, tosin tällaista se ei sentään ole vielä kokenut. Monet ovat lohdutelleet, että kerrostaloasumiseen sopeutunut koira tulee rakastamaan omakotiasumista, mutta Pihka on kyllä aina pitänyt pientä asuntoamme ainoana kotinaan ja sen reviiri on muodostunut kerrostalomme lähistöllä olevien lenkkipolkujen mukaan. Tietenkin Pihka on viettänyt aikaa myös maaseudulla vanhempiemme luona, mutta sen koti on aina ollut kaupungissa. En tule allekirjoittamaan sitä, että koiraa ei saisi ottaa kerrostaloon, koska oikeasti koiralle on väliä vain sillä, miten omistaja sen aktivoinnin ja arkirutiinit järjestää (energian purkamistarve on usein koirakohtainen). Kukaan ei voi tulla väittämään, ettei Pihka olisi onnellinen metsästyspäivän tai mejätreenin jälkeen, kun pääsee kotiin paikkaansa nukkumaan.

Muuttolaatikoiden pakkaamista Pihka on seurannut suuren hämmästyksen ja epäuskon ilmein. Ollaan tietenkin pidetty muut rutiinit samoina ja varsinaisena muuttopäivänä viemme Pihkan jonnekin pois jaloista. En tiedä onko se hyvä, mutta luulisin, että koiran on parempi viettää rauhallinen päivä muuttohärdellin ulkopuolella, ja vasta kun tavarat ovat uudessa kodissa, tuodaan Pihka haistelemaan uuden kodin tuoksuja. Vanhaan ja tyhjään asuntoon koiraa ei tämän jälkeen enää viedä. Uskon, että Pihka on aluksi todella innoissaan uudesta paikasta, mutta käyttäytyy tämän jälkeen vastaavasti kuin silloin, kun ollaan kylässä. Toisin sanoen odottaa alun innostuneen haistelukierroksen jälkeen kokoajan, että lähdetään kotiin. Sille varmasti tulee jokseenkin järkytyksenä, että enää ei lähdetä kotiin nukkumaan, vaan uuteen paikkaan pitää jäädä.

Onneksi koirat elävät niin hetkessä, ettei sopeutuminen uuteen kotiin vie todennäköisesti kovinkaan kauan. Todennäköisesti me ihmiset olemme enemmän sekaisin, ennen kuin kaikki tavarat löytävät oman paikkansa.

Lumileikkejä

No leikeistä ehkä ei kannata puhua, mutta koiramaista riemua on tänään ollut ilmassa, kun saimme vihdoin pakkasta ja luntakin paikkakunnallemme! Pihka on tosin vielä toipilaana, mutta jaksoi tänään hienosti tehdä noin 4 km kävelylenkin noin 10 asteen pakkasella. Tämän talven ennätys, mitä tulee pakkasasteihin. Lenkin alussa törmäsimme tuttuihin. Väinö-poika oli kentällä ja Pihka ehti hetken juoksennella vapaana ja kilpailla kepeistä Väinön kanssa. Pihka kyllä tyypilliseen tapaan ärähteli Väinölle heti, kun nuori uros tuli paria metriä lähemmäs. Todella neitimäistä käytöstä omia kepit ja irvistellä perään... Ei kyllä uskoisi millainen pirttihirmu Pihka osaa olla!

Kun koira sairastaa

Joulu myrskyineen on nyt takana päin ja Uusi Vuosi 2012 aloitettu vähän heikommissa merkeissä. Pihkalla oli jo välipäivinä vatsa hieman löysällä, mutta emme osanneet epäillä muuta kuin, että se oli syönyt ulkona ollessaan jotain sopimatonta. Torstaina kaikki vaikutti olevan hyvin, mutta perjantaina töistä tullessamme meitä odotti kotona haiseva yllätys. Pihka oli ripuloinut keittiön matolle ja vähän siitä ohikin ja koko asunto haisi yököttävälle. Tämän jälkeen siirryttiin ruokinnassa äkkiä riisi+keitetty liha linjalle, mutta oikeastaan koko Uudenvuodenaatto ja -päivä meni koiraa tiheään ulkona käyttäessä. Ilotulitteista tämä ei johtunut, sillä Pihka ei reagoi niihin mitenkään pienoista ihmettelyä lukuunottamatta.

Sunnuntaina päivälenkillä Pihkan ulosteessa oli hieman verta ja huolestuttiin sen verran, että soitettiin päivystykseen, jonne ei kylläkään saatu yhteyttä. Koska koira oli muuten hyväkuntoinen, ajateltiin että selvitään maanantaille, jolloin soitetaan tutulle eläinlääkärille. Valitettavasti Pihkan tila heikkeni. Sunnuntain ja maanantain välinen yö olikin kuin painajaisesta. Vietiin vuorotellen Pihkaa ulos noin tunnin välein, jolloin aina tuli vetelää. Lopulta Pihka oksensi kahdelta yöllä veristä vaahtoa ja säikähdettiin tosissaan! Soitin välittömästi päivystykseen, jossa sanoivat, että kuulostaa normaalilta pitkittyneen ripulin jälkeen ja sanoivat, että aamulla voi viedä vasta eläinlääkärille. Saimme myös ohjeeksi olla antamatta Pihkalle enää muuta kuin vettä. Onneksi ei oksentanut tämän jälkeen, mutta lopun yön valvoin koira vieressä lattialla, koska se kulki levottomasti sängyn vieressä ja sillä selvästi oli kipuja.

Aamulla soitin heti yksityiselle, jonne sain ajan puolille päivin. Lääkäri totesi, että koiralla on hieman lämpöä ja selkeästi aristi mahaansa koskiessa. Lisäksi koira oli hieman kuiva. Pihka rauhotettiin ja jäi tutkittavaksi eläinlääkäriin. Siltä otettiin mahasta röntgenkuva ja verinäytteet. Lisäksi Pihka sai nestehoitoa tipalla kuivuuteen. Röntgenkuvassa ei näkynyt muuta, kuin että Pihkan suolisto oli pahasti tulehtunut. Verikokeen tuloksen saimme myöhemmin ja se oli normaali. Pihka sai antibioottikuurin kahdeksi viikoksi ja sairaslomaa kunnes on varmasti kunnossa. Ilmeisesti syynä oli Jostain™ saatu suolistobakteeri, jonka aiheuttama akuutti ripuli pääsi todella pahaksi ennenkuin tajuttiin reagoida.

On todella kurjaa kun koira sairastaa. Etenkään kun ei oikeastaan voi tehdä koiran hyväksi muuta kuin olla lähellä. Onneksi Pihkan olotila on jo selvästi parempi ja tänään tehtiin jo hieman pidempi kävelylenkkikin.