Tässä makaa takan edustalla ajopäivästä väsynyt koira! Viikonloppu oli muutenkin ulkoilupainotteinen, koska lauantaina tehtiin aamulla puolentoistatunnin metsä/tie -kävely uusissa kotimaastoissa. Tampattu polku tosiaan jatkuu merenlahtea myötäillen ja lopulta päätyy tielle, jota pitkin pääsee takaisin kotiimme. Pakkasta on ollut kivasti noin 10 astetta, joka ei vielä ole mikään kovin paha ulkoilukeli edes Pihkasta, jonka mielestä lämmin (tai kuuma!) takan edusta on talomme paras paikka.
Eilen oltiin pöllyttämässä jäniksiä ensin Äijävuoressa ja sitten vielä vähän Kanersuossakin. Äijävuoressa oli tehty hakkuita ja ajateltiin, että jänis olisi ruokaillut hakkuun tuntumassa, mutta tuo ensimmäinen kierros polun vasemmalle puolelle todettiin tyhjäksi. Lenkin jälkeen tultiin risteysalueelle, josta alkaen jäniksen jälkiä oli ruhtinaallisen paljon – tarkemmin ajateltuna liiankin kanssa. Nimittäin Pihkalla meni todella kauan jäniksen saamiseen ylös. Ja kun pitkän puurtavan haun jälkeen koira sai ajon aikaiseksi, niin se päättyi melkein heti hukkaan, jota ei halunnut enää lähteä selvittämään. Eikä ihminenkään olisi niistä jälkisotkuista enää ottanut selvää, kun lähtötilannekin oli turhan sekava.
Pidettiiin huoltotauko ja siirryttiin seuraavaan maastoon. Kanersuohon meillä oli taktinen suunnitelma, koska aina kun jänis on ajossa edennyt tiheämpään rämeikköalueeseen, niin koiralle on tullut sinne hukka. Mies siis meni passiin heti tielle blokkaamaan jäniksen kulun "pahaan" alueeseen. Minä lähdin koiran perässä oletetulle makuulle/yöjäljelle. Löydettiin pian paljon jälkiä (osa hyvinkin monta päivää vanhoja) ja koira alkoi selvästi työskennellä jäniksen löytämiseksi. Ensimmäiset herättelyt tulivat, kun koira nousi soistuvammalta alueelta mäenrinteeseen. Tästä meni ainakin kymmenen minuuttia ennenkuin ajo käynnistyi.
Hauskasti toistuivat taas jäniksen kuviot. Se tuli tielle ja mies sai näköhavainnon siitä noin 70 m etäisyydeltä. Pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan ja loikkasi valtavan loikan tien ylitse... suoraan tiheälle alueelle. Pihka meni pienen ajan päästä perässä eikä mennyt kuin hetki, niin tutut ulvahtelut paljastivat, että sille tuotti vaikeuksia hukan selvittely. Lenkitti kyllä vielä Kanersuon tihukon, mutta tulos oli nolla. Pisteet tänään 2-0 jänisten hyväksi.
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti