Diiva-Donna ja kesän kuumin menopeli

©RH Donna ja Pihka pihalla

Pihka sai seuraa äitini japaninpystykorvasta, kun se tuli hoitoon pariksi päiväksi. Tuo valkoinen räksyttäjä herättää Pihkassa selvästi ristiriitaisia tunteita, vaikka koirat ovat tuttuja toisilleen entuudestaan. Pihkan päivät ovat kuluneet altakulmain mulkoilulla, ruokakupin tyhjenemisen nopeutumisella (jos siis se mitenkään enää olisi mahdollista) ja Donnan tekemisten vahtimisena. Mustasukkaisuutta on ilmassa ja koska nartut ovat melko samanikäiset pitää vahtia, ettei kyräily muutu ilmiriidaksi. Nooh, tämä kuulostaa ehkä pahemmalta kuin se onkaan, sillä hyviäkin hetkiä on ollut. Ulkona koirat kulkevat peräkkäin ja merkkailevat samoihin kohtiin. Selvästi niistä on myös seuraa toisilleen ja voisin kuvitella, että jos Donna viipyisi pidempään niin koirat makaisivat kohta kylki kiinni toisissaan.

Eilen posti toi kauan haikailemani kulkupelin (yhteishankinta äitini kanssa). Kevään ja kesän hienoilla säillä on mukava lähteä pidemmillekin lenkeille esimerkiksi kyläilemään tai tutkimaan eri metsäpolkuja. Tämä pyörään kiinnitettävä perävaunu mahdollistaa tutkimusretkemme kauemmas.

©RH Pihka ja kesän kuumin menopeli

Tutustutin koiria nakin murusten avulla vaunun positiivisiin puoliin heti, kun saimme kasattua kärryn. Pihka rakastui (enpä juuri ihmettele tätä) vaunuun välittömästi "pienellä" myötävaikutuksellamme. Donna epäröi enemmän, enkä saanut sitä kuin astumaan puoliksi vaunuun siten, että takatassut jäivät ulkopuolelle. Donna onkin aika arka koira, joten vaatii varmaan paljon toistoja ja herkkuja ennenkuin sen saa menemään vapaaehtoisesti kärryyn (onnea vain yrityksiin äitiseni). Pihka tosiaan on tottunut meidän hullutuksiimme eikä sen totuttaminen tälläisiin uusiin juttuihin vie kuin hetken. Tein pienen kunniakierroksen Pihka kyydissä omalla pihalla ja sitten päätettiin lähteä läheiselle lintutornille fillareilla. Pyörillä pääsee lintutornille johtavalle polulle asti, mutta loppumatka pitää kulkea jalan. Eli todella sopivan mittainen testimatka. Sää oli mukava ja ilta-aurinkokin lämmitti hieman. Donna oli pakko jättää kotiin, koska olisi ollut eläinrääkkäystä pakottaa se vaunuun – vieläpä Pihkan kanssa. Pystyn kuvittelemaan sen hienostelevan sipsutuksen ja diivamaisen nyrpistelyn määrän...

Vaunuun mahtuu kaksi pientä koiraa kunhan maksimipaino pysyy alle 25 kg. Matkalla Pihka askarteli heti uuden ilma-aukon tuohon etuosan hyttysverkkoon eli ei sekään ihan sopusoinnussa vielä ole kärrymatkailun kanssa.