 |
| ©RH Keväinen kepinkanto 2009 |
Jotkut koirat ovat pallohulluja. Meidän bassettimme sekoaa enemmän luonnonmateriaaleista, kuten puista tippuneista oksista, kepeistä ja muista osista. Metsälenkeillä pitää kaivaa lumen alta risut ja vähän isommatkin kepakot, joita sitten ylpeänä kannetaan häntä pystyssä.
Tämä vielä olisi ihan hyväksyttävää (joskin pöhköä) käytöstä, mutta halkohulluus menee jo pahasti yli hilseen. Meillä on pieni puukasa pihallamme, jonne Pihka vilahtaa välittömästi, kun se päästetään irti pihalla. Sieltä sitten retuutetaan mahdollisimman iso halko niska tutisten keskelle pihaa. Terveellistä käytöstä tämä ei ole, koska halosta irtoaa tikkuja yms. Yksi tuttu koira menetti jopa kulmahampaansa yhteenotossa isohkon kepakon kanssa, joten vaarallista leikkiä tuo on. Ollaan otettu huomaamattomuuslinja tässäkin asiassa, koska kieltäminen tekee asian helposti vieläkin inspiroivemmaksi. Palloilla ja muilla heitettävillä leluilla ollaan koetettu viedä huomiota halkopinosta, joskin menestys on tuskin havaittavaa. Pihka ei onneksi varsinaisesti riehu halkojen kanssa, vaan enemmänkin kantaa ja nakertaa.
Onneksi halot eivät kiinnosta Pihkaa sisällä, koska säilytämme takan vieressä jatkuvasti puukoria *koputtaa puuta*. Se vielä puuttuisikin, että koira innostuisi yksin ollessaan tekemään halkojen uudelleen muotoilua.
Pääsiäinen vierähti ohitse lähinnä lepäillen, siivoten ja metsälenkkejä tehden. Jälkeä ei tehty Pihkalle, koska lumitilanne on pysynyt yöpakkasten ja kylmän ilman takia ennallaan. Ensi viikonloppuna ehkä tehdään täysmittainen VOI-jälki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti