Nyt talvi on totisesti tullut myös tänne etelämmäs. Lunta satoi jo ennen Katlan hakureissua ja lämpömittarissa oli asteita parhaimmillaan -17! Nyt pakkanen on lauhtunut sopivaan -5 asteen pikkupakkaseen. Katla hieman palelee pihalla, mutta liikkuu tosi tottuneesti lumessa ja liukkaammissakin paikoissa.
Ennen pennun hakureissua työlistalla oli mattojen pois vieminen ja huoneiden pentuturvalliseksi saaminen. Hankalimmat huonekasvit saivat häädön yläkerran huoneisiin ja laitoin johdot nippusiteillä pieniksi nykeröiksi tai estin liikkumisen johtojen lähistölle. Kokosimme myös pentuaitauksen alakerran eteiseen, josta on hyvä näkymä olohuoneeseen, keittiöön ja työhuoneeseen. Hieman miesvahvuutta aitauksen "viimeistely" vaati. Kulman viimeinen kalteri kun ei taipunut tahtooni, vaikka kuinka kirosin.
Nyt aitaus on ollut jo "jatkuvassa" käytössä. Tosin pidämme portin auki, jotta Katla oppii ottamaan aitauksen omaksi turvapaikakseen. Olen toisinaan sulkenut portin, kun pentu on nukahtanut ja välittömästi, kun kuulen rapinaa sanomalehdellä menen katsomaan, josko pentu olisi herännyt. Siitä mennään sitten kovaa "sylikyytiä" pihalle tarpeille.
Ensimmäinen kokemus ei valitettavasti mennyt ihan hyvin, koska Katla alkoi ulista niin nopeasti, etten ehtinyt avata porttia. Tietenkään pentua ei voinut sitten ottaa pois aitauksesta ulistessa, koska se olisi palkinnut metelöinnin. Kuunneltiin sitten jonkun aikaa hirmuista huutoa, kunnes taukosi ehkä sekunniksi, jolloin napsautin portin auki ja silitin koiraa. Ei sille kovin ikävä muisto tuosta tainnut jäädä, mutta harmitti silti, kun kuvittelin liikoja pennun sietokyvystä. Sen jälkeen ollaan pidetty porttia auki aina, kun Katla on ollut hereillä. Tänään jätin Katlan nukkumaan aitaukseen, kun tein Pihkan kanssa lyhyen kävelylenkin. Pentu nukkui melkein samassa asennossa palatessamme, joten pieni riski kannatti ottaa.
Aitaukseen tottuminen on äärimäisen tärkeää, koska molemmat olemme työssäkäyviä ja pentu joutuu pian jäämään Pihkan kanssa päivisin kotiin. Pihka on tottunut olemaan rajatusti vapaana yksinollessaan (eli suljemme niiden huoneiden ovet, jonne emme koiran halua yksinollessaan menevän). Pihka ei ole koskaan harrastanut yksinollessaan laajamittaista tuhoamista, vaikka jotain yksittäisiä tavaroita onkin järsinyt nuorempana. Emme aluksi halua jättää pentua vapaaksi samaan tilaan Pihkan kanssa, mutta emme kuitenkaan halua sulkea niitä eri huoneisiin. Siksi pentuaitaus tuntui sopivalta ratkaisulta ainakin siihen asti, kunnes pentu on hieman isomman kokoinen.
Ennen pennun hakureissua työlistalla oli mattojen pois vieminen ja huoneiden pentuturvalliseksi saaminen. Hankalimmat huonekasvit saivat häädön yläkerran huoneisiin ja laitoin johdot nippusiteillä pieniksi nykeröiksi tai estin liikkumisen johtojen lähistölle. Kokosimme myös pentuaitauksen alakerran eteiseen, josta on hyvä näkymä olohuoneeseen, keittiöön ja työhuoneeseen. Hieman miesvahvuutta aitauksen "viimeistely" vaati. Kulman viimeinen kalteri kun ei taipunut tahtooni, vaikka kuinka kirosin.
 |
| ©RH Pentuaitaus koottuna eteiseen |
Ensimmäinen kokemus ei valitettavasti mennyt ihan hyvin, koska Katla alkoi ulista niin nopeasti, etten ehtinyt avata porttia. Tietenkään pentua ei voinut sitten ottaa pois aitauksesta ulistessa, koska se olisi palkinnut metelöinnin. Kuunneltiin sitten jonkun aikaa hirmuista huutoa, kunnes taukosi ehkä sekunniksi, jolloin napsautin portin auki ja silitin koiraa. Ei sille kovin ikävä muisto tuosta tainnut jäädä, mutta harmitti silti, kun kuvittelin liikoja pennun sietokyvystä. Sen jälkeen ollaan pidetty porttia auki aina, kun Katla on ollut hereillä. Tänään jätin Katlan nukkumaan aitaukseen, kun tein Pihkan kanssa lyhyen kävelylenkin. Pentu nukkui melkein samassa asennossa palatessamme, joten pieni riski kannatti ottaa.
Aitaukseen tottuminen on äärimäisen tärkeää, koska molemmat olemme työssäkäyviä ja pentu joutuu pian jäämään Pihkan kanssa päivisin kotiin. Pihka on tottunut olemaan rajatusti vapaana yksinollessaan (eli suljemme niiden huoneiden ovet, jonne emme koiran halua yksinollessaan menevän). Pihka ei ole koskaan harrastanut yksinollessaan laajamittaista tuhoamista, vaikka jotain yksittäisiä tavaroita onkin järsinyt nuorempana. Emme aluksi halua jättää pentua vapaaksi samaan tilaan Pihkan kanssa, mutta emme kuitenkaan halua sulkea niitä eri huoneisiin. Siksi pentuaitaus tuntui sopivalta ratkaisulta ainakin siihen asti, kunnes pentu on hieman isomman kokoinen.
 |
| ©RH Pahvilaatikkopeti käytössä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti