Bassetti – ajava koira

Ajavalta koiralta odotetaan useita ominaisuuksia.

Koiran on oltava riittävän itsenäinen ja rohkea irrotaakseen isännästään/emännästään, jotta kylmähaku (kun maastossa ei ole tuoretta riistanhajua) olisi riittävän laajaa. Erinomaisen yksilön tulisi hakea lenkittämällä ja pitää riittävän usein yhteyttä metsästäjään (käy näyttäytymässä silloin tällöin, jollei yöjälkeä ole löytynyt). Yöjäljen löydyttyä hyvä koira työskentelee sinnikkäästi, mutta puurtamatta löytääkseen piilossa olevan riistan. Yöjäljellä koira saisi antaa muutaman herättelyhaukahduksen, muttei kuitenkaan haukkua liikaa, ettei vaikuta löysyydessään epärehelliseltä. Ajossa koiran äänen tulee olla kertova ja mielellään moniääninenkin. Hukkatyöskentelyn tulee olla ripeää ja koiran tulee pyrkiä innokkaasti selvittämään riistan tekemät eksyttämistemput. Ajopäivän lopuksi koiran tulee tulla tottelevaisesti luokse, vaikka kesken kiihkeimmän ajon.

©RH Pihka metsällä

Tässä ihan hengästyy, kun miettii koiraan kohdistuvia odotuksia. Ja edellä mainitut ovat vain yleisimpiä odotuksia. En mene tässä ollenkaan siihen millainen hakuetäisyys olisi erinomainen tai miten erotetaan kaksi- tai kolmiääninen haukku. Monesti näissä puhutaan jo mielipide-eroistakin. Aika usein odotuksilla on sitä paitsi tapana kasvaa sitä mukaa, kun koira täyttää aiemmat.

Harvemmin bassetti täyttää näitä odotuksia ainakaan täysin. Monet niistä ovat yleisiä ajokoiralta odotettavia ominaisuuksia. Tosiasiassa on vähintäänkin huomioitava bassetin rotutyypilliset piirteet.

Basset-rotuiselle ajurille on tyypillistä:

• Hakuetäisyys noin 100-300 metriä, kokeneemmalla koiralla ehkä hieman laajempi.
• 1-3 lenkkiä eri suuntiin, jonka jälkeen koira odottaa ohjaajan siirtyvän kanssaan eteenpäin, jollei lenkeiltä ole löytynyt mitään viitteitä riistasta. Tyypillistä ovat myös hakupistot, jolloin koira palaa omia jälkiään takaisin, eikä lenkitä.
• Runsaskin herättely yöjäljellä on normaalia (etenkin vanhemmalla koiralla). Jotain rotua tuntemattomalle herättely voi jo kuulostaa ajolta, mutta ajon kunnolla käynnistyessä eron huomaa.
• Työskentely yöjäljellä on hidasta (tuntuu monesti jopa tehottomalta) ja todella jälkitarkkaa, mutta tietyissä keliolosuhteissa tällainen työskentely voi tuottaa paremman lopputuloksen, kuin hosuva eteneminen. 
• Ajossa bassetti hyödyntää ilmavainua ja etenee ketterästi vaikeissakin maastoissa.
• Ajotapa on hidas (vrt. esim. suomenajokoira) matalaraajaisuuden vuoksi, mistä on etua rikkonaisilla ja pienillä alueilla metsästäessä. Ajo pysyy yleensä hyvin pienellä alueella.
• Hukalla työskentely on hiljaista, joitakin haukahduksia/ulvaisuja lukuunottamatta.
• Selviämättömältä hukalta koira voi palata pitkänkin matkaa takaisin ajon lähtöpaikkaan omia jälkiään.
• Bassetin ajoääni on persoonallinen, tummasävyinen ja tiheydeltään harvempi kuin dreeverin. Parhaimmillaankin lähempänä yksi- tai kaksiäänisyyttä. Haukku on yleensä hyvin kuuluva.
• Bassetit ovat pääsääntöisesti hyvin tottelevaisia, mutta voivat yllättää omapäisyydellään.

©RH Tämä t-paidan teksti kuvaa hyvin myös bassettia

Nämä ovat lähinnä omia ajatuksia ja kuultuja mielipiteitä, joita olen "ominut". Lisäksi lähteenä on käytetty käyttöbassettien kotisivuja. Tietysti yksilökohtaisia eroja on paljon, mutta karkeat suuntaviivat voisi näin nähdä. Kokeissa on hieman harmittanut dreeverilähtöinen arvostelu, jolloin bassettia arvioidaan kuten dreeveriä ja siten vääränväriset lasit silmillä. Tämä on ymmärrettävää, koska dreevereitä on yhtä bassettia kohti lukuisia ja DRAJ-säännöt ovat nimensämukaisesti tarkoitettu ensisijaisesti dreevereille. Kokeessa tuomariksi tulee usein henkeen ja vereen vannova dreeveri-harrastaja, jolla ei ole mitään (tai on hyvin vähän) kokemuksia basset-rodusta. Vaikka pisteytystä on kevennetty, säännöt eivät silti huomioi bassettien rotutyypillisiä piirteitä ihanteellisesti.

Pääsääntöisesti DRAJ-säännöt palvelevat erittäin hyvin myös bassetteja ja tätä tekstiäni ei kannata lukea minään nilityksenä, koska se ei ole tarkoitukseni. Itse olen yleensä ensimmäisenä vaatimassa lähes yliluonnollista suoritusta omalta koiraltani. DRAJ-säännöissähän lukee seuraavaa (luku 5, kohta 1.3): "Palkintotuomari pyrkiköön kaikissa tilanteissa tekemään oikeutta koiralle siinä määrin kuin se sääntöjen mukaan on mahdollista". Mielestäni tuolla lauseella annetaan palkintotuomarille mahdollisuus arvostella koiran suoritus yksilönä ja painottaen koiran parhaita ominaisuuksia.

Mielestäni tuo kohta on melkeinpä tärkein palkintotuomarin toimintaa ja tehtäviä koskeva ohje. Se tiivistää hyvin sen, miten tuomarin odotetaan koiraa arvostelevan. Itse olen koettanut laajentaa tuon "tehdä oikeutta koiralle" kohdan myös siihen miten omaa koiraani metsällä arvostelen. Tarkoitus on kuitenkin nauttia metsästyksestä yhdessä koiran kanssa eikä täyttää omistajan hurjia toiveita ja odotuksia.

Lauantaina Katla tarjosi meille hienon riistahavainnon, kun se otti ylös metsäsjäniksen noin 100 metrin etäisyydeltä meistä. Pienikokoinen viime kesän poikanen ohitti meidät heti ajon alussa noin 10 metrin etäisyydeltä. Valitettavasti ajo loppui kuin seinään 20 minuutin kuluttua. Seinän nimi oli hirvi makuulla jäniksen pakoreitillä ja koira päätti palata ajon alkuun. Veimme koiran hukatulle jäljelle, josta yritti löytää uudelleen jäljet onnistumatta siinä. Sunnuntai-illalla otimme uusintaottelun samassa maastossa, mutta hyvästä hausta huolimatta Katla ei löytänyt jänistä.