Uudenvuodenlupauksia

Ihmiset haluavat aloittaa usein uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Tähän liittyy läheisesti lupausten tekeminen itselleen ja läheisilleen. Koirat sitävastoin elävät hetkessä eivätkä koe tarpeelliseksi luvata mitään uutena vuotena, kuten eivät muulloinkaan.

©RH Mollan kirsu

Leikittelin ajatuksella, jos omat koiramme tekisivät uudenvuoden lupauksia, niin millaisia ne olisivat?

Pihka varmasti lupaisi tassut ristissä olla vähemmän ahne, eikä ottaisi varaslähtöä ruokakipolle ennen emännän tai isännän antamaa lupaa. Lisäksi se lupaisi olla kiltimpi Katlalle, eikä omisi kaikkia luita vain omaan käyttöönsä.

Katlan lupauksiin kuuluisi olla ajamatta muuta riistaa kuin jäniksiä. Lupauksen pitäminen kyllä voisi olla turhan vaikeaa heti, kun ensimmäinen peura osuisi metsässä sitä vastaan. Ehkä se lupaisi, ettei ajaisi niitä ainakaan kovin pitkään. Katla voisi myös luvata olla siistimpi vesikipolla. Että se koettaisi juoda nätisti siten, ettei vettä lainehtisi niin keittiössä, kuin myös kaikkialla minne se märän kuononsa kera kulkisi.

Hmm. Koirien lupaukset näkyivät olevan enemmänkin omia toiveitani liittyen niiden käytökseen. En taida osata ajatella niiden tavoin värittämättä lupauksia omilla toiveillani. Ehkä se johtuu siitä, etteivät koirat todellakaan lupaisi mitään. Mielestään ne toimivat aina parhaalla mahdollisella tavalla vaistoihinsa turvautuen. Ehkä voisin keskittyä omiin lupauksiini ja jättää koirat pysymään sellaisina kuin ne haluavat olla.

Huikean mielenkiintoista ja menestysrikasta uutta vuotta 2015!

Kinkunsulatuspäivä

©RH Katla ja joulukuusi

Jouluruokien nauttimisen jälkeen Tapanina lähes kuuluu lähteä metsälle karistamaan parina edellisenä päivänä kertyneitä "joulukiloja". Saimme tosiaan myös lunta, mikä itsessään lisää metsästyksen houkuttelevuutta, kun valkeassa lumipeitteessä pystyy näkemään metsän tapahtumat aivan eri tavalla kuin paljaalla maalla.

Pihka aloitti jälleen juoksun joulun kunniaksi. Uskalsimme ottaa sen vielä Tapaninpäivänä maastoon, mutta valitettavasti sen metsästykset ovat tauolla tästä eteenpäin seuraavat neljä viikkoa. Pihka pääsi vasta iltapäivällä maastoon Katlan jälkeen ja se ajoi lyhyen pätkän Äijävuoren rinteillä. Sama metsäjänis-rusakko (mies näki eläimen ajossa ja eläin saattoi olla ns. sekuli = rusakon ja metsäjäniksen risteymä) kuin viimeksi ja täysin sama reittivalinta ajossa. Passipaikkojen sijoittaminen taitaa olla aika helppoa. Sekuli-pupun päivät alkavat olla luetut...

Katlan kanssa oltiin Lonsin ja Rajonsuon maastoissa. Ensimmäinen erä itseasiassa oli lähempänä metsätien laavua, josta löysimme tuoreita jäniksen jälkiä (saattoi olla rusakko). Niitä Katla selvitteli hienosti, mutta työ keskeytyi, kun alueelle tuli irtokoira. Kytkettiin Katla ja vaihdettiin maastoa. Ensimmäinen hakuerä siis hylättiin kokonaan ja käveltiin koira kytkettynä kohti Lonsin peltoa.

Siitä alkoi se kinkunsulatus meidän ihmistenkin osalta, kun noin kilometrin umpihankikävelyn jälkeen hikeä puski melko reilusti.

Matkalla oli paljon tuoreita sorkkaeläinten jälkiä ja yhdet ilveksen jäljet. Katla oli kiinnostunut ihan kaikesta ja veti järkyttävällä voimalla joka suuntaan. Jäniksen jälkiä ei löydetty, mutta laskettiin Katla irti Lonsin peltojen lähellä. Teki isoa hakulenkkiä ja pian ajo oli käynnissä. Sorkka-ajo, joka vahvistetiin käymällä ajojäljillä. Ajo kuitenkin vaikutti erilaiselta kuin yleensä. Se jäi kiertämään lähelle ja vaikutti, että koira olisi selvittänyt jänikselle tyypillisiä paluujälkiä. Jäi epäselväksi vaihtoiko koira kenties kesken ajon toiseen eläimeen vai oliko peura-ajo vaan todella erilainen kuin yleensä. Olisi luullut, että lumikelillä peura-ajo olisi vieläkin helpompaa koiralle kuin yleensä.

Ajo tössähti ja koira jatkoi työskentelyä hukalla tai uudella yöjäljellä. Mies lähti kytkemään Katlaa, jota kutsui noin 50 metrin etäisyydeltä (ei nähnyt koiraa, mutta kuuli). Katla ei totellut vaan lähti täysin päinvastaiseen suuntaan, josta melkein heti nappasi todennäköisesti peura-ajon. Ajo oli luonteeltaan karkottava (kesto alle 5 minuuttia) ja koira lähti kesken ajon palaamaan takaisin luoksemme, josta sain sen kytkettyä. Ihan kuin se kiusallaan olisi halunnut vielä yhtä peuraa jahdata, kun mentiin sitä sillä tavalla kytkemään kesken työn (?).

Jänisjemman jouluriehaa

Lunta odotettiin koko syksy ja nyt pari päivää ennen joulua me saimme sitä. Eikä mitään vähän.
Lunta tuli saman tien kinoksittain.

Näiden riehakkaiden lumihippakuvien myötä toivotan erinomaisen hyvää joulua kaikille Jänisjemman lukijoille!

©RH Pihka

©RH Katla ja Pihka

©RH Pihka ja Katla

Kauhistuneet jäniksen jäljet

Ennen joulurauhanjulistusta metsäneläimille, kävimme Katlan kanssa etsimässä riistaa Punnansuon ja Tuovansuon maastoista. Lämpötila oli nollan pinnassa ja maa pientä härmää lukuunottamatta paljas lumesta. Voimakas tuuli sotki ajon kuuluvuutta tänään.

©RH Katla

Katlan kylmähaku on parantanut huimasti syksystä. Sitä en enää häpeilisi ollenkaan ajokokeessakaan. Ongelmat taitavat kuitenkin olla toisaalla.

Ensimmäinen erä otettiin Punnansuon maastossa, koska pari viikkoa sitten siellä havaittiin merkkejä jäniksistä. Silloin Katla käytti maastossa peurakortin ja jätimme jäniksen etsimisen toiseen kertaan. Tänään palatiin apajille. Katla tosiaan irtosi hienosti hakuun ja meidän tehtäväksemme jäi jäädä noin 100 metrin etäisyydelle autosta, missä koiran laskimme irti.

Viides isompi hakulenkki tuotti tulosta ja ajo käynnistyi noin 200 metrin etäisyydeltä meistä. Hieman epäilytti koiran riistavalinta ja mies lähti tielle katsomaan, kun nähtiin tutkasta, että ajo meni siitä ylitse. Hetken kuluttua mies soitti hämmästyneenä, että tien ylitse meni sekä peuran, että jäniksen jälkiä. Jäniksen jäljet näyttivät kuulemma "kauhistuneilta". Aika pian alkoi näyttää, että koira oli jälleen valinnut riistaksi jäniksen sijaan peuran, Ajo karkkosi joen ylitse ja koira onneksi jätti ajon kesken ja palasi alkuun, josta kytkin sen. Vein koiran karkkojäniksen jäljille ja päästettiin siitä auki. Hetken verran näytti hyvältä, kun koira häntä heiluen lähti selvittämään jälkiä. Irtaantui kuitenkin jäljiltä ja laajensi lenkin 400 metriin, josta nappasi uuden peura-ajon. Lähdimme autolle ja ajoimme ajon lähistölle, josta sain koiran huutamalla pois hukalta. Jepjep.

©RH Kauhistuneet jäniksen jäljet

Siirryimme toiselle erälle Tuovansuolle, jonne mukaan lähti myös miehen isä passimieheksi. Katla lähti heti haeskelemaan ja etääntyi meistä lähes 300 metriä kohti aluetta, josta Pihka on usein saanut jäniksen ylös. Pian ajo käynnistyikin, mutta sen edettyä voimakkaasti, noin kilometrin pois päin meistä, arvelimme ajoa taas peuraksi. Mies käveli ajon lähtöpaikoille ottamaan koppia koirasta, mutta löysikin tuoreita jäniksen pipanoita. Katlan tultua takaisin, antoi sen selvittää vielä jäniksen jälkiä. Ei tarvinnut kauaa odottaa, niin uusi ajo käynnistyi noin sadan metrin etäisyydeltä edellisestä. Tällä kertaa riista vaikutti enemmän jänikseltä, mutta valitettavasti mitään varmaa ei voi sanoa. Ainakin yhden tiehukan Katla selvitti ja toinen tie-eksytys päätti koiran ajon lopullisesti.

Hurja ajopäivä tästäkin tuli. Matkaa tutkapannan mukaan koiralle tuli yli 30 km. Katla oli loppupäivän melko rauhallinen. Voi kun se käyttäisi kaiken tarmonsa jäniksiin eikä sotkeentuisi noihin sorkkaeläimiin. Taitaa olla aika turha toive tällä hetkellä. Odotamme, että aika auttaisi ongelmaan.

Petokissaa metsästän

Sen ainoan kerran, kun ei pääse osallistumaan metsästyspäivään (kuin etänä tutkapannan reaaliaikaista dataa seuraten), silloin päivä vaikuttaa olevan erityisen mielenkiintoinen. Luultavasti pelkkä poissa-olo maastosta aiheuttaa lieviä vieroitusoireita. Silti voin vaikka vannoa, että jotain taikuutta tuohon sisältyy.

Mies oli yksin Lonsissa Katla seuranaan sunnuntaina. Katlan haku on hienoa seurattavaa jopa karttasovelluksen kautta ja pientä herättelyäkin jäniksen yöjäljille nuori koiramme antoi. Ensimmäinen hakuerä sai kummallisen lopun, kun koira lähti ajonopeudella (keskinopeus yli 14 km/h) etenemään ääneti pois alueelta. Hämmästyneenä seurasin satojen kilometrien etäisyydeltä koiraa. Samalla tapaa mies oli paikan päällä ihmeissään.

Katla on todella tiukkaääninen, mutta koskaan aiemmin se ei täysin ääneti ole ajanut. Jälkeenpäin ajokuviota katsottuamme epäilimme, että koira olisi ajanut ilvestä. Ehkä uusi riistaeläin mykisti koiran. Toisaalta ajo kulki peura-ajon tapaisesti, mutta koira on aina ennen antanut ääntä sorkkaeläimille. Kyseinen ajo jää varmaan arvoitukseksi, joka ei koskaan ratkea. Jäljistäkään tätä ei voinut varmistaa, koska lunta ei maassa ole. Onneksi ajo jäi karkottavaksi ja koira palasi nopealla vauhdilla "ajon" lähtöpaikkaan.

Mies jatkoi toiseen erään siirtyen koiran perässä Pahka-alhon suuntaan. Sieltä vajaan puolen tunnin haun jälkeen koira sai ylös metsäjäniksen. Ylösottohetkellä koiran etäisyys mieheen oli reilu sata metriä. Pisteet hienosta ylösotosta kuuluvat Katlalle. Jänis pysyi ajossa hyvin pienellä alueella ja teki pahoja harhautuksia koiran selvitettäväksi. Maasto on hyvin tiheä metsäistä ja kivikkoista. Tällä kertaa Katla vaivautui myös selvittämään hukkia, mikä sai minut kauempanakin hurjan iloiseksi. Se kun on ollut melko puutteellista, jonka vuoksi ajojen kestot ovat jääneet lyhyiksi.

Samalla alueella oli toinen koira ajossa (todennäköisesti dreeveri) ja mies epäili, että koirien ajot olisivat menneet osittain ristiin. Jännittävä päivä Katlalla kokonaisuutenakin. Kun vain tietäisi, minkä perässä se kulki ensimmäisessä erässä.

Peurakortti ja tyhjä arpa

Otsikkokin sen jo kertoo. Tänään ei metsästysonni eikä edes ajo-onni ole tullut osaksemme. Molemmat koirat pääsivät metsälle. Aamu oli pimeä, kostea ja lumeton, kuten se tähän aikaan tapaa rannikkoseudulla olla.

Katla vietiin ensin Punnansuon maastoon, jossa mies oli tehnyt havainnon edellisenä päivänä jäniksen pipanoista. Houkuttelevaa. Matkalla maastoon tien yli meni ensin kaksi hirveä ja pari sadan metrin jälkeen kaksi kaurista. Olisi varmaan pitänyt kääntyä siinä vaiheessa pois ja palata kotiin vällyjen väliin. Todettiin vaan maaston riistarikkaus ja parkkasimme auton jäniksen oletetun kotimaaston tuntumaan. Kun Katla laskettiin irti oli vielä lähes pimeää, mutta pian päivä valkeni sen verran. että sen pystyi erottamaan yöstä.

Pipanat löydettiin ja Katla etsi häntä heiluen. Jotain hajuja maastossa selvästi oli, muttei ihan tuoreita, koska herättelyjä ei kuultu. Reilun tunnin haun jälkeen koira loittoni ja ajo lähti vauhdikkaasti liikkeelle ilman ennakkovaroituksia. Päätimme siirtyä lähdön tuntumaan ja samalla tarkistaa jälkiä, jotta pystyttäisiin varmistamaan ajettava riista. Aluksi oletimme ajotyylistä, että kyseessä olisi jänis, mutta tien ylityspaikalta löytyi harottava sorkanjälki mudasta. Sen jälkeen ajon luonnekin muuttui enemmän tyypilliseksi sorkalle, joten muita vahvistuksia ei ollut tarpeen hankkia. Lähdettiin autolla koiran perään.

Onneksi (tällä kertaa) ajo kulki läheisen joen ylitse, johon Katla järkevästi päätti luovuttaa. Vajaa vuosi sitten ylitti kyseisen joen ajossa kaksi kertaa ja silloin joki oli puolittain jäässä. Nyt se oli sulana ja vesi virtasi melko korkealla ja voimakkaasti. Koira palasi omia jälkiään takaisin ja otimme siitä kopin, kun se tuli tielle. Katla laitettiin autoon ja ajopäivä päättyi sen osalta siihen. Mitäs käytti taas peurakortin, vaikka jänikseenkin olisi ollut mahdollisuudet.

Menimme koiran vaihtoon taukopaikalle ja mietimme, mihin maastoon Pihka tänään pääsisi. Lopulta lähdettiin koittamaan rusakkojahtia Piirlaan. Saimme houkuteltua mukaan miehen isän passimieheksi. Sukelsin metsään koiran perässä. Keli oli muuttunut sateiseksi ja aamun kosteus silkaksi märkyydeksi. Pihka työskenteli tyypilliseen tapaansa lähellä, mutta innokkaana. Hyvästä yrityksestä huolimatta jäniksiä ei alueelta löytynyt. Hirvien ja peurojen jätöksiä löysin, mutten yhtään merkkiä jäniksistä. Lopulta oli pakko myöntää, että tyhjä arpa taisi tulla ja lähdimme kuivattelemaan itseämme ja viettämään rauhallista Itsenäisyyspäivän jälkeistä sunnuntaita kotiin.

Basset SM-ajokoe

Osallistuimme viikonloppuna Juupajoella pidettyyn, Suomen Bassetkerho ry:n vuoden yhteen tärkeimpään tapahtumaan, bassetrotujen SM-ajokokeeseen (myös BASA-kilpailuna tunnettu). Katla oli kokeen nuorimpia koiria ja tiesimme jo kokeeseen mennessämme, että olemme todennäköisesti voittajia korkeintaan listan toisesta päästä katsottuna.

©RH Mestari 2014, Åstdalen's Unique

Eli kokemuksia lähdettiin arvokilpailuun metsästämään ja tapaamaan toisia käyttöhenkisiä bassetharrastajia. Vaikka bassetrodut moninaisella kirjollaan yllättävät, on kokeisiin osallistuva aktiivijoukko melko pienilukuinen. Tämän ansiosta myös Katla, jolla ei vielä VOI0 parempaa tulosta DRAJ-kokeesta saatu, saattoi päästä osallistumaan vuoden huipputapahtumaan.

Saavuimme koepaikalle jo lauantai-illalla. Kokeen keskuspaikkana toimi Hyytiälän metsäasema, joka on Helsingin yliopiston Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan yksikkö, joka mahdollistaa tutkimustyön kenttäolosuhteissa. Paikka oli positiivinen yllätys ja meillä kokeeseen osallistuvilla oli ruhtinaallisen paljon tilaan käytössämme.

©RH Hyytiälän metsäasema

Koe aloitettiin jo lauantaina klo 18 jälkeen puhemuotoisilla muodollisuuksilla järjestävien tahojen (Suomen Bassetkerho ja Pirkka-Hämeen Dreeverikerho) sekä kennelpiirin puolesta. Tätä seurasi ylituomari Eeva Hyytiäisen puhuttelu, maastoarvonnat ja koirien sirutarkastukset. Mikrosirut ja tunnistusmerkinnät tarkastettiin asteriskilla merkittyjen maastojen koirilta. Maastot tuomareineen jakautuivat seuraavasti:

• Pärnävuori: grand basset griffon vendéen Mon Dieu Comete (M-13), narttu "Pille"
• Eräpyhä: bretagnenbassetti Vilkunan Anastasia, narttu "Heta"
• *Elamo: bretagnenbassetti Wappu, narttu "Wappu"
• Laippa: bretagnenbassetti Åstdalen's Unique, narttu "Unkka"
• Hirsilä: bretagnenbassetti Meccala Niiskuneiti, narttu "Nuusku"
• *Riihiniitty: bretagnenbassetti Vainukorven Catla, narttu "Katla"
• Viteli: bretagnenbassetti Invincible Du Rallye Terre Courage, uros "Rafa"

Virallisen ohjelman loputtua siirryimme illalliselle ja sen jälkeen viettämään leppoisaa saunailtaa samalla jännityksen tiivistyessä seuraavaa päivää odotellessa.

Päivä alkoi aivan liian varhain herätyksellä aamuviideltä, jolloin ulkoilutin Katlan ja pukeuduin ripeästi aamupalalle. Lämpötila oli hieman pakkasen puolella, mutta maa paljas lumesta. Muuten keli oli tuuleton ja suosi haukun kuuluvuutta. Mies oli ilmoitettu koiranohjaajaksi ja itse olin varalla kokeen yhdeksi tuomariksi. Tällä kertaa en päässyt tuomarin rooliin ja sain lopulta kulkea ylituomarin matkassa eri koemaastoissa. Oli antoisaa nähdä päivän kulku puoliksi ylituomarin saappaisiin asettuen.

©RH Huurteinen heinikko

Katla oli saanut arvonnassa erittäin hyvän maaston. Lisäksi se yllätti meidät sopivan laajalla kylmähaulla ja nopeilla ylösotoillaan. Keli oli vaikea hyvällekin ylösottajalle, joten voidaan olla ylpeitä Katlan tämän kyvyn kehitystasosta. Valitettavasti ajot jäivät ajallisesti tyngiksi siten, etteivät ajominuutit riittäneet kerryttämään ajopisteitä.

Alla Katlan koepöytäkirjasta kopioidut tiedot:

Ominaisuuspisteet:

Haku 4,5/5

Ylösotto 5/5

Ajovarmuus 1,5/5

Haukku (kuuluvuus, sointi) 3,5/5

Haukun luonne ja vaihtelevuus 3/5

Tottelevaisuus/yhteistyö 4/5

Kokonaisvaikutelma 3/5

Ominaisuuspisteet yhteensä: 24,50 pistettä

Ajopisteet:

Ajoaika yhteensä 44 min, joka ei oikeuta ajopisteisiin

TULOS 24,50 pistettä -> VOI0

Koeselostus:

Haku sopivan laajaa. Ylösotot: I herättelemättä, II neljällä haukahduksella. I ajo sujuva, lyhyt. II ajo erittäin katkonainen. Haukku kuuluva, yksiääninen, keskikorkea, ei-kertova. Tottelevainen koira. MI3/2. Jänis nähty kerran.

©RH Koepäivän uuvuttama Katla

Tällä pistemäärällä Katla sai SM-kokeesta viidennen sijan. Yllätykseksemme se palkittiin kokeen parhaana nuorena koirana ja saimme ison kiertopalkintopokaalin mukaamme.

©RH Paras nuori koira -kiertopalkinto 2009-2014

Kokeen tämän vuoden voittajaksi palkittiin Katlan emä Åstdalen's Unique jo toisen kerran (myös Mestari 2011). Alla pistetaulukko:

©RH Pistetaulukko

Lähdimme ajamaan pitkän koepäivän jälkeen noin puoli seitsemältä kotia kohti. Mukaan tarttui paljon uusia kokemuksia, tarinoita ja tuttavuuksia. Jotenkin koin saavani ripauksen jopa Mestari 2014 -koiran omistajien onnen hehkusta. Vieläkin hymyilyttää Unkan menestys.