Sen ainoan kerran, kun ei pääse osallistumaan metsästyspäivään (kuin etänä tutkapannan reaaliaikaista dataa seuraten), silloin päivä vaikuttaa olevan erityisen mielenkiintoinen. Luultavasti pelkkä poissa-olo maastosta aiheuttaa lieviä vieroitusoireita. Silti voin vaikka vannoa, että jotain taikuutta tuohon sisältyy.
Mies oli yksin Lonsissa Katla seuranaan sunnuntaina. Katlan haku on hienoa seurattavaa jopa karttasovelluksen kautta ja pientä herättelyäkin jäniksen yöjäljille nuori koiramme antoi. Ensimmäinen hakuerä sai kummallisen lopun, kun koira lähti ajonopeudella (keskinopeus yli 14 km/h) etenemään ääneti pois alueelta. Hämmästyneenä seurasin satojen kilometrien etäisyydeltä koiraa. Samalla tapaa mies oli paikan päällä ihmeissään.
Katla on todella tiukkaääninen, mutta koskaan aiemmin se ei täysin ääneti ole ajanut. Jälkeenpäin ajokuviota katsottuamme epäilimme, että koira olisi ajanut ilvestä. Ehkä uusi riistaeläin mykisti koiran. Toisaalta ajo kulki peura-ajon tapaisesti, mutta koira on aina ennen antanut ääntä sorkkaeläimille. Kyseinen ajo jää varmaan arvoitukseksi, joka ei koskaan ratkea. Jäljistäkään tätä ei voinut varmistaa, koska lunta ei maassa ole. Onneksi ajo jäi karkottavaksi ja koira palasi nopealla vauhdilla "ajon" lähtöpaikkaan.
Mies jatkoi toiseen erään siirtyen koiran perässä Pahka-alhon suuntaan. Sieltä vajaan puolen tunnin haun jälkeen koira sai ylös metsäjäniksen. Ylösottohetkellä koiran etäisyys mieheen oli reilu sata metriä. Pisteet hienosta ylösotosta kuuluvat Katlalle. Jänis pysyi ajossa hyvin pienellä alueella ja teki pahoja harhautuksia koiran selvitettäväksi. Maasto on hyvin tiheä metsäistä ja kivikkoista. Tällä kertaa Katla vaivautui myös selvittämään hukkia, mikä sai minut kauempanakin hurjan iloiseksi. Se kun on ollut melko puutteellista, jonka vuoksi ajojen kestot ovat jääneet lyhyiksi.
Samalla alueella oli toinen koira ajossa (todennäköisesti dreeveri) ja mies epäili, että koirien ajot olisivat menneet osittain ristiin. Jännittävä päivä Katlalla kokonaisuutenakin. Kun vain tietäisi, minkä perässä se kulki ensimmäisessä erässä.
Mies oli yksin Lonsissa Katla seuranaan sunnuntaina. Katlan haku on hienoa seurattavaa jopa karttasovelluksen kautta ja pientä herättelyäkin jäniksen yöjäljille nuori koiramme antoi. Ensimmäinen hakuerä sai kummallisen lopun, kun koira lähti ajonopeudella (keskinopeus yli 14 km/h) etenemään ääneti pois alueelta. Hämmästyneenä seurasin satojen kilometrien etäisyydeltä koiraa. Samalla tapaa mies oli paikan päällä ihmeissään.
Mies jatkoi toiseen erään siirtyen koiran perässä Pahka-alhon suuntaan. Sieltä vajaan puolen tunnin haun jälkeen koira sai ylös metsäjäniksen. Ylösottohetkellä koiran etäisyys mieheen oli reilu sata metriä. Pisteet hienosta ylösotosta kuuluvat Katlalle. Jänis pysyi ajossa hyvin pienellä alueella ja teki pahoja harhautuksia koiran selvitettäväksi. Maasto on hyvin tiheä metsäistä ja kivikkoista. Tällä kertaa Katla vaivautui myös selvittämään hukkia, mikä sai minut kauempanakin hurjan iloiseksi. Se kun on ollut melko puutteellista, jonka vuoksi ajojen kestot ovat jääneet lyhyiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti