Kauhistuneet jäniksen jäljet

Ennen joulurauhanjulistusta metsäneläimille, kävimme Katlan kanssa etsimässä riistaa Punnansuon ja Tuovansuon maastoista. Lämpötila oli nollan pinnassa ja maa pientä härmää lukuunottamatta paljas lumesta. Voimakas tuuli sotki ajon kuuluvuutta tänään.

©RH Katla

Katlan kylmähaku on parantanut huimasti syksystä. Sitä en enää häpeilisi ollenkaan ajokokeessakaan. Ongelmat taitavat kuitenkin olla toisaalla.

Ensimmäinen erä otettiin Punnansuon maastossa, koska pari viikkoa sitten siellä havaittiin merkkejä jäniksistä. Silloin Katla käytti maastossa peurakortin ja jätimme jäniksen etsimisen toiseen kertaan. Tänään palatiin apajille. Katla tosiaan irtosi hienosti hakuun ja meidän tehtäväksemme jäi jäädä noin 100 metrin etäisyydelle autosta, missä koiran laskimme irti.

Viides isompi hakulenkki tuotti tulosta ja ajo käynnistyi noin 200 metrin etäisyydeltä meistä. Hieman epäilytti koiran riistavalinta ja mies lähti tielle katsomaan, kun nähtiin tutkasta, että ajo meni siitä ylitse. Hetken kuluttua mies soitti hämmästyneenä, että tien ylitse meni sekä peuran, että jäniksen jälkiä. Jäniksen jäljet näyttivät kuulemma "kauhistuneilta". Aika pian alkoi näyttää, että koira oli jälleen valinnut riistaksi jäniksen sijaan peuran, Ajo karkkosi joen ylitse ja koira onneksi jätti ajon kesken ja palasi alkuun, josta kytkin sen. Vein koiran karkkojäniksen jäljille ja päästettiin siitä auki. Hetken verran näytti hyvältä, kun koira häntä heiluen lähti selvittämään jälkiä. Irtaantui kuitenkin jäljiltä ja laajensi lenkin 400 metriin, josta nappasi uuden peura-ajon. Lähdimme autolle ja ajoimme ajon lähistölle, josta sain koiran huutamalla pois hukalta. Jepjep.

©RH Kauhistuneet jäniksen jäljet

Siirryimme toiselle erälle Tuovansuolle, jonne mukaan lähti myös miehen isä passimieheksi. Katla lähti heti haeskelemaan ja etääntyi meistä lähes 300 metriä kohti aluetta, josta Pihka on usein saanut jäniksen ylös. Pian ajo käynnistyikin, mutta sen edettyä voimakkaasti, noin kilometrin pois päin meistä, arvelimme ajoa taas peuraksi. Mies käveli ajon lähtöpaikoille ottamaan koppia koirasta, mutta löysikin tuoreita jäniksen pipanoita. Katlan tultua takaisin, antoi sen selvittää vielä jäniksen jälkiä. Ei tarvinnut kauaa odottaa, niin uusi ajo käynnistyi noin sadan metrin etäisyydeltä edellisestä. Tällä kertaa riista vaikutti enemmän jänikseltä, mutta valitettavasti mitään varmaa ei voi sanoa. Ainakin yhden tiehukan Katla selvitti ja toinen tie-eksytys päätti koiran ajon lopullisesti.

Hurja ajopäivä tästäkin tuli. Matkaa tutkapannan mukaan koiralle tuli yli 30 km. Katla oli loppupäivän melko rauhallinen. Voi kun se käyttäisi kaiken tarmonsa jäniksiin eikä sotkeentuisi noihin sorkkaeläimiin. Taitaa olla aika turha toive tällä hetkellä. Odotamme, että aika auttaisi ongelmaan.