Katlan tassut ovat oireilleet vieläkin. Viime viikonloppuna muutaman tunnin metsäkeikka yhdellä jänisajolla sai toisen tassun tihkumaan verta. Pidettiin tassusidettä muutama päivä alkuviikosta ja rasvattiin ahkerasti päivittäin, niin uskalsimme tänään kokeilla lyhyttä jahtipäivää.
Viime viikolla mies oli Lonsissa kahdestaan Katlan kanssa ja koira sai hienon jänisajon ennen tassujen rikkoontumista. Mies näki jäniksen kolme kertaa ajossa ja sai kuvattua sen kaksi kertaa. Itse seurasin tutkan kautta noin 170 km etäisyydeltä metsäpäivää. Hienosti koira selvitti jäniksen metsätielle tekemiä huijauksia ja muutenkin suoritus vaikutti hyvin ehyeltä. Vau.
Tänään käytiin Punnansuon ja Tapiontien (Rihtniemi) maastoissa. Keli oli sumuinen, lähes tuuleton ja lämpötila nollassa. Ensimmäinen maasto oli jokseenkin varma, koska siellä olimme ajattaneet jänistä jo tänä syksynä. Tiukassa jänis oli tällä kertaa. Vaikka koira herätteli niillä paikkeilla, josta ajo viimeksi lähti, lopulta Katla sai jäniksen ylös eri puolelta tietä yli tunnin uurastuksen jälkeen. Haukku kuului erittäin hyvin ja muutenkin ajo kulki katkeamatta liiemmilti. Tämä Punnansuon asukki vaikuttaa melko itsevarmalta kaverilta, joka ei tienylityksessä nopeutta höllää. Mies näki jäniksen noin 200 metrin päästä sen loikatessa vauhdikkaasti tienpientareelta toiselle puolelle.
Täysin yllättäen Katla lopetti ajon ja palasi yösyönnöksen kautta luoksemme. Epäiltiin, että oli törmännyt muuhun riistaan tai sitten jänis meni liian lähelle jokea, josta Katlalla saattaa olla ikäviä kokemuksia (?). Otettiin koira lopulta kiinni, kun ei itsenäisesti enää lähtenyt takaisin ajon katkeamispaikkaan.
Käytiin ennen seuraavaa erää laavulla paistamassa makkaraa. Saimme hyödynnettyä valmiin nuotion, jolta paikallinen hirviporukka teki saapuessamme juuri lähtöä toiselle passitukselle.
Siirryimme Rihtniemeen Tapiontielle, jolta Katla viime syksynä saatiin verekseltään kiinni peura-ajosta. Katla vaikutti löytävän melko pian irtilaskun jälkeen (noin 100 -150 metrin etäisyydeltä) yöjälkiä, joita selvitti pikkutarkasti. Yksi herättelyhaukahdus kuultiin ja siitä noin kymmenen minuutin kuluttua sai riistan liikkeelle. Siirryimme oletetulle makuupaikalle passiin, koska kyseisen jäniksen reittejä ei aiemmin olla tutkittu eikä siten tiedetty muita mahdollisia passipaikkoja.
Jotain tosi outoa koko hommassa oli. Eläin lähti ihan jälkikentän reunalta liikkeelle. Ajohaukku oli tiheää ja siitä oletettiin riistaksi jänis. Lisäksi kaartoi kohti ajon alkupaikkaa hyvin pian lähdön jälkeen (alle 10 minuuttia ajoa). Katla lopetti ajon kuin seinään ja lähti välittömästi kohti meitä. Ennen ajon loppumista koira haukkui täysillä 60 haukkua/minuutissa, joten mikään hukka tuo ei ollut. Hieman epäiltiin peura-ajoa, mutta mitään selkeitä todisteita siitä ei ollut. Otettiin Katla heti kiinni sen tultua luoksemme ja lopetimme metsästyspäivän siihen.
Päivän hyvä uutinen sen sijaan oli, että Katlan tassut kestivät nämä kaksi lyhyttä erää hyvin.
Viime viikolla mies oli Lonsissa kahdestaan Katlan kanssa ja koira sai hienon jänisajon ennen tassujen rikkoontumista. Mies näki jäniksen kolme kertaa ajossa ja sai kuvattua sen kaksi kertaa. Itse seurasin tutkan kautta noin 170 km etäisyydeltä metsäpäivää. Hienosti koira selvitti jäniksen metsätielle tekemiä huijauksia ja muutenkin suoritus vaikutti hyvin ehyeltä. Vau.
Täysin yllättäen Katla lopetti ajon ja palasi yösyönnöksen kautta luoksemme. Epäiltiin, että oli törmännyt muuhun riistaan tai sitten jänis meni liian lähelle jokea, josta Katlalla saattaa olla ikäviä kokemuksia (?). Otettiin koira lopulta kiinni, kun ei itsenäisesti enää lähtenyt takaisin ajon katkeamispaikkaan.
Siirryimme Rihtniemeen Tapiontielle, jolta Katla viime syksynä saatiin verekseltään kiinni peura-ajosta. Katla vaikutti löytävän melko pian irtilaskun jälkeen (noin 100 -150 metrin etäisyydeltä) yöjälkiä, joita selvitti pikkutarkasti. Yksi herättelyhaukahdus kuultiin ja siitä noin kymmenen minuutin kuluttua sai riistan liikkeelle. Siirryimme oletetulle makuupaikalle passiin, koska kyseisen jäniksen reittejä ei aiemmin olla tutkittu eikä siten tiedetty muita mahdollisia passipaikkoja.
Päivän hyvä uutinen sen sijaan oli, että Katlan tassut kestivät nämä kaksi lyhyttä erää hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti