Kahden koiran metsäpäivä

SM-ajokoe oli Katlalle uuvuttava reissu. Koira nukkui lähestulkoon kaksi vuorokautta ennen kuin alkoi näyttää omalta energiseltä itseltään. Ehdin jo hieman huolestuakin, koska Katla siristeli silmiään ja kulki silmät hieman kiinni kokoajan. Onneksi lepo riitti toipumiseen.

Tänään koira parin viikon levon jälkeen oli täynnä energiaa ja työskenteli hienosti jäniksen löytämiseksi. Parin tunnin haun jälkeen oli selvää, ettei ylösottoa luultavasti helpolla saataisi. Pariin otteeseen koira kuumeni herättelyyn asti, mutta ajoa ei Katlalle tänään saatu. Pihka oli Katlan erän aikana mukana maastossa kytkettynä.

©RH Katla ja Pihka

Paistettiin Rihtniemen laavulla makkarat ennen seuraavan erän ottoa. Aurinkokin valaisi hetken aikaa muuten pimeää ja lumetonta marraskuista päivää.

Oltiin päätetty antaa myös Pihkalle maastoaikaa, joten Katlalle jäi vain yksi erä. Muutenkin otimme päivän melko rauhallisesti, kun laskimme Katlan vasta hieman yli 10 irti Rihtniemen maastoon. Pihka pääsi metsään vasta yhden jälkeen iltapäivällä. Auvon nuotiopaikkaa lähdin sen kanssa katsastamaan ja mies lähti viemään Katlaa vanhemmilleen. Pihka ehti olla irti vajaan kymmenen minuuttia, kun näin koiran sähköistyvän. Pihka pinkaisi eteenpäin ja samassa alkoi raikuva ajohaukku. Kävelin muutaman kymmenen metriä eteenpäin todetakseni sorkan jäljet mutaisessa maassa. Soitin miehelle ja kerroin tilanteen. Hän oli ehtinyt juuri jättää Katlan kyydistä ja lähti takaisin koettaen ehtiä ajon eteen. Meillä oli onnea, ja mies ehti autolla kaartaa koiran eteen ennen kuin peura-ajo olisi edennyt hankalampiin maastoihin (jonne autolla ei olisi päässyt lähelle).

Hieman mietittiin jaksetaanko enää koettaa toista maastoa, mutta koska Pihka ehti olla irti tuskin puolta tuntia, päätimme antaa sille toisen mahdollisuuden Äijävuorella. Mies jäi tarkastelemaan rajapyykkejä ja itse kiersin koiran perässä Äijävuorta. Kun olimme toisella puolella aluetta, näin koiran löytävän jäljet. Soitin jälleen miehelle ja kerroin asiasta. Ennen kun ehdin lopettaa puhelua, ajo lähti liikkeelle. Koska tämäkin ajo lähti ylös ilman ennakoivaa herättelyä, epäilin riistaksi peuraa. Olin myös aiemmin nähnyt tuoreennäköisiä sorkanjälkiä maassa, mutta toivoin silti jänisajoa.

Tuskin pari minuuttia pidempään tarvitsi vahvistusta odottaa, kun mies pisti tutkan kautta viestin, että olisi saanut ammuttua naaraspeuran. Huoh. Siitä noin minuutin kuluttua sai Pihkan kytkettyä peura-ajosta. Päätimme metsästyspäivän peurajahtitunnelmiin. Harmi, että Pihka on taas vanhemmalla iällä innostunut peuroista. Syynä luultavasti muutamat peurahaavakkotilanteet, joiden selvittelyssä Pihka on ollut mukana. Onneksi Pihka ei ole peuroille suureksi haitaksi, koska on todella hitaasti ajava koira. Ei silti mielellään anneta sen niitä jahdata, koska jäljitys ja ajo kuitenkin vaativat koiralta erilaista työskentelytapaa.

Basset SM-ajokoe, Lumijoki

Viime viikot olen kynsiä järsien ja painajaisia nähden jännittänyt lähestyvää bassettien SM-ajokoetta, BASA-kisaa, jonne tänä vuonna ilmoitimme Katlan toista kertaa. Painajaiset ovat lähinnä liittyneet siihen, että pelkäsin etukäteen alkaako Katlan juoksu ennen koetta. Ei se alkanut. Pääsimme viime lauantaiaamuna lähtemään kohti Lumijokea. Vaikka aamulla lähdimmekin, niin saavuimme perille pimeän tultua noin kello kuusi, koska matkaa oli taivallettava runsaat 500 kilometriä.

©RH Mestari 2015, Åstdalen's Unique

Yövyimme Sippa-majatalossa, joka sijaitsi aivan lähellä kokeen keskuspaikkana toimivaa Lumijoen nuorisoseurantaloa. Linnuntietä etäisyys taisi olla alle kilometrin, mutta välissä virtasi vuolas joki. Majatalosta oli varattu osallistujille käyttöön huoneet ja yhteistilat. Kävimme purkamassa matkatavarat majataloon ja siirryimme keitolle kokeen keskuspaikalle. Ruokailun jälkeen suoritettiin maastoarvonnat sekä koirakkojen ryhmä- ja yksilökuvaukset.

©RH Basset SM-ajokoe koirakot

Maastot jakautuivat seuraavasti:

©RH Maastot sijoitettuna kartalle

Liminka 1: bretagnenbassetti Woodsman's Beretta, narttu "Bertta"
Liminka 2: bretagnenbassetti Vainukorven Catla, narttu "Katla"
Tervakangas: petit basset griffon vendéen Fragola Ursus Upeus, uros "Teukka"
Vaunukangas: bretagnenbassetti Exclamation Le Chiffre, uros "Basil"
Haarakanava: bretagnenbassetti Vilkunan Anastasia, narttu "Heta"
Karinpääntien varsi: petit basset griffon vendéen Fragola Uniikki "Ninni"
Leppäkorpi/Valkama: bretagnenbassetti Åstdalen's Unique, narttu "Unkka"

Vaikka olimme matkasta väsyneitä, loppuilta sujui muiden majatalossa yöpyvien kanssa saunoessa ja jutellessa. Sauna oli kotoisalla tavalla hieno ja vieressä virtaava Lumijoki loi tunnelmaa kohinallaan. Kukaan ei kuitenkaan ollut halukas menemään uimaan pariasteiseen veteen. Maltoimme mennä nukkumaan vasta puolen yön aikaan.

Heräsimme viideltä hyvien, mutta lyhyiden yöunien jälkeen. Pukeuduimme, pakkasimme koepäivän tavarat ja ulkoilutimme Katlan. Aamupala oli tarjolla kokeen keskuspaikalla, jonne saapuessamme paikalle oli tullut jo useita palkintotuomareita.

©RH SM-ajokokeen palkinnot

Lumijoen vanha nuorisoseurantalo antoi arvokkaat puitteet bassettien SM-tapahtumalle. Rakennus oli valmistunut vuonna 1896. Avarassa salissa kattoon asti yltävät pönttöuunit vangitsivat katseita, vaikka tilan toisessa päässä olevalle esiintymislavalle oli kasattu SM-kokeessa jaettavat palkinnot.

©RH Pikantti yksityiskohta rakennuksesta

Kuulin myös jännittäviä yksityiskohtia talon historiasta. Rakennuksessa kerrottiin olevan putka, jota oli käytetty hyvin aktiivisesti muinoin, kun tilassa järjestettävissä juhlissa oli meno muuttunut rajummaksi. En valitettavasti päässyt tätä pienoisvankilaa näkemään. Eikä ketään koeporukastakaan tarvinnut putkaan huonon käytöksen takia sulkea.

Ylituomarin puhuttelun jälkeen esiteltiin toisilleen palkintotuomarit ja oppaat sekä koirakot. Itse jättäydyin Katlan porukasta ja kuljin ylituomarin, varaylituomarin, koetoimitsijan ja koesihteerin matkassa tarkkailijana.

Kävimme kaikissa muissa maastoissa, lukuunottamatta Limingan kahta maastoa (Bertta ja Katla). Koe vaikutti alkavan monella koiralla erittäin hyvin. Noin puoli tuntia irtilaskusta ylösoton oli raportoinut jo kolme palkintotuomaria. Tosiasiassa meni vielä paremmin, lopulta ensimmäisestä hakuerästä ylösotto oli jokaisella kokeen koiralla.

Kokeella oli kertakaikkisen lupaava alku. Siihen nähden kuinka hyvin ajot saatiin liikkeelle ylituomariseurueessa kuultiin hyvin vähän ajohaukkua. Osuimme kenties aina huonoon aikaan paikalle (haku, hukka, erän päättyminen, koiran ajo siirtynyt etäämmälle). Heta (Vilkunan Anastasia) ajoi toisen erän jänistä ja kuulimme sen. Myös Ninnin (Fragola Uniikki) herättelyhaukahduksia kuultiin muutama.

Lopulta palasimme puolen päivän jälkeen keskuspaikalle odottamaan ensimmäisen koirakon paluuta maastosta. Hauskasti maastosta paluukin sujui kuin suunnitellusti, vaikkei sitä todellakaan ole mahdollista suunnitella. Aina putkahti porukka maastosta, kun ylituomarin "huone" vapautui. Siinä mielessä arvostelukorttien purku ja pisteiden laskukin sujui jouhealla aikataululla. Viimeinen koirakko tuli maastosta pois kello 15.45.

©RH Pala toisen erän ajoa

Oman koiran suorituksesta sen verran, että Katla ylitti odotukset. Tein omat tulkintani päivän etenemisestä tutkasovelluksesta saamieni harvahkojen (loppua kohti jännitti niin, etten pystynyt enää katsomaan) tietojen perusteella. Sen perusteella en odottanut suurta menestystä. Etenkin ensimmäinen ajoerä näytti hyvin katkonaiselta. Sitä se ilmeisesti oli ollutkin, koska Katla oli valinnut ajettavaksi "lapasen", joka eteni todella huonosti ajossa. Harmillisesti Katla oli kuulemma lähtenyt hakemaan väärältä puolelta tietä. Maasto-oppaan mukaan toisella puolella tietä olisi asustanut paremmin ajossa käyttäytyvä metsäjänis. Mies päätti takkuilevan suorituksen havaittuaan ottaa erän lyhyenä. Ensimmäisessä hakuerässä Katla oli löytänyt myös kuolleen jäniksen, joka tietty oli vienyt huomiota työstä. Näin siinä käy, kun opettaa koiraa myös jälkikoiraksi!

Toinen hakuerä jäi "tyhjäksi" tai Katla oli ilmeisesti jäljet löytänyt, mutta niiden selvittely oli hidasta. Lopulta oli jatkettu suoraan kolmanteen ylimääräiseen hakuerään, josta vasta lähes tunnin työn jälkeen jänis oli saatu liikkeelle. Tämä ajo oli paremmin etenevää ja siitä saatiin Katlalle hyvin ajominuutteja. Koiralle todella pitkä työpäivä ja olen ylpeä siitä, että Katla jaksoi tahkoa huonohkon alun jälkeen ykköstuloksen ja nousi 4. sijalle SM-kokeessa. Katla palkittiin tänä vuonna Suomen Dreeverijärjestön lahjoittamalla palkinnolla, joka päätettiin myöntää pisimpään maastossa viihtyneelle koiralle. Katla todella vietti siellä aikaa koko rahan edestä.

Alla Katlan koepöytäkirjasta kopioidut tiedot:

©RH  Katlan palkinto

Ominaisuuspisteet:
Haku 4,42/5
Ylösotto 3,17/5
Ajovarmuus 2,75/5
Haukku (kuuluvuus, sointi) 3,13/5
Haukun luonne ja vaihtelevuus 3,00/5
Tottelevaisuus/yhteistyö 3,92/5
Kokonaisvaikutelma 3,25/5
Ominaisuuspisteet yhteensä: 23,64 pistettä

Ajopisteet:
Ajoaika yhteensä 123 min, joka antaa yhteensä 44,42 ajopistettä

TULOS 68,06 pistettä -> VOI1

Koeselostus:
Haku hyvin irtautuvaa ja sopivan laajaa sekä yhteyttäpitävää. Ylösotot melko nopeat, herättely muutamilla yksittäisillä haukahduksilla. 1. ajo katkonainen, 2. ajo alussa sujuva muuttuen katkonaiseksi. Haukku kuuluva, matala, yksiääninen, harvahko ja kertova. Tottelevainen koira. MI3/3

Etukäteen hehkutettu jänistiheys ei ollut valhetta. Kokeen jokainen koira ajoi vähintään kahta eri jänistä. Edes tihkusateinen paljaan maan keli yhdistettynä jänisten valkeaan väriin ei estänyt huikeaa tulosmenestystä. Kuusi koiraa seitsemästä ajoi VOI1-tuloksen ja kokeen kolmen kärjessä olleista koirakoista, kuka tahansa olisi voinut olla kultamitalisti.

©RH Huikea SM-ajokokeen tulostaso

Kokeen tämän vuoden voittajaksi palkittiin Åstdalen's Unique VOI1, pisteet 84,02, ajoaika 153 min jo kolmannen kerran (Mestari 2011 & 2014). Tiukka taistelu voitosta käytiin, sillä hopealle ylsi vain 0,08 pisteen erolla Fragola Ursus Upeus VOI1, pisteet 83,94, ajoaika 146 min. Myös kolmanneksi yltänyt Exclamation Le Chiffre oli tiukasti kiinni kullassa VOI1, pisteet 82,16, ajoaika 151 min. Ajominuuteissa jäi vain kaksi minuuttia vuoden mestarista!

©RH Voittajakolmikko

Huikea jännitysnäytelmä, jonka lopputulos kohahdutti paikalla olevaa DRAJ-yleisöä. Oli ikimuistettavaa olla todistamassa tätä Suomen Bassetkerhon historiallisestikin merkittävää koetta, jonka tulostaso yhdistettynä kokeen tunnelmaan jäi varmasti monen mieleen ja jota muistellaan vuosia jälkeen päin.

©RH Pipo kuin piste iin päälle

Järjestelyt oli toteutettu ammattitaitoisen hyvin. Kaikki sujui järjestelmällisen varmasti, mutta kuitenkin kepeän iloinen pilke silmäkulmassa. Erittäin arvostettavaa! Mallikelpoinen suoritus Suomen Bassetkerhon koetoimikunnalta. Teidän ansiostanne kokeeseen osallistuminen oli nautinnollinen kokemus. Tapahtumassa myydyt pipot olivat kuin piste iin päälle. Järjestelyistä voisi antaa arvosanaksi kymppi plusplus eikä se olisi yhtään liioittelevaa. Kokeen ylituomari Ismo Putkosen sanoja koekertomuksesta lainatakseni:

"Kisat, joissa sain kunnian toimia ylituomarina. Tulostaso, järjestelyt, maastot, riista, oppaat... kaikilta puitteiltaan upeat kisat."

Paikalla olleille hän vielä suullisesti sanoi tunnelmasta, että jopa dreeveriporukoihin verrattuna kokeen henki oli mahtava. Lisäksi hän suositteli lämpimästi ottamaan vastaan (yli)tuomarikutsun, mikäli sellainen Suomen Bassetkerhon järjestämiin kokeisiin tulee.

Erityinen kiitos kokeen eväs- ja ruokajärjestelyistä. Valmiiksi tehdyt eväsleivät nopeuttivat maastoihin lähtöä. Pisteet tämän idean keksijälle ja toteutus käytännössä toimi moitteettomasti. Omalta kohdaltani mieleenpainuvin ruoka oli koepäivän kinkkukiusaus, joka suorastaan suli suussa. Todistaa sen, että yksinkertainenkin ruoka voi olla täydellisen hyvää.

Maastot olivat huolella mietittyjä ja jopa etukäteen testattuja. Maastomestarille ja oppaille runsaskätinen kiitos arvokkaasta työstä koirien onnistumisen eteen. Seitsemälle SM-koiralle tarvittiin paikalle suuri joukko palkintotuomareita. Lähialueilta paikalle oli saatu 14 kokenutta DRAJ-tuomaria. Toivottavasti heidänkin näkökulmastaan koepäivä sujui hyvin ja tarjosi kiinnostavia kokemuksia maastoissa ja bassettien arvostelusta DRAJ-säännöillä.

Kiitos kaikille, jotka mahdollistitte ja jaoitte kanssamme tämän upean bassettien SM-ajokoeviikonlopun.

Kenraaliharjoitus

Nyt on enää alle viikko bassettien SM-ajokokeisiin. Katlalla on ollut kohtuullisen hyvä alkusyksy ja tassuvaivoista huolimatta olemme lähes joka viikonloppu sitä päässeet metsällä käyttämään. Hyviäkin metsästyspäiviä on kertynyt, vaikkei tätä kenraaliharjoitukseksi luonnehtimaani päivää voi oikein hyväksi kehua. Kahta eri maastoa tänään koetettiin ja harmiksemme molemmista Katla löysi peura-ajot. Jänikset olivat tiukassa ja vaikka koira jälkiä saattoi löytääkin, ei niitä saatu tänään liikkeelle.

Kumpaakaan ajoa ei varmistettu, mutta etenkin ensimmäinen eteni tyypilliseen tapaan peuraksi. Katla selvitteli jäniksen jälkiä Laurunsuolla ja törmäsi makuulla olevaan peuraan. Ajo eteni suoraviivaisesti poispäin ja lopulta noin 1,5 km jälkeen koira päätti lopettaa ja palasi ilman kutsua takaisin. Selkeä peurankarkotusajo siis:

Annoimme koiran työskennellä vielä tämän jäkeen jäniksen jäljillä, mutta muutamaa herättelyhaukahdusta lukuunottamatta koira pysyi hiljaa. Lopulta vajaan kahden tunnin haun jälkeen luovutimme alueen suhteen ja vaihdoimme maastoa.

Musta-alhossa Katla ehti olla auki tuskin kymmentä minuuttia kun ajo lähti. Alle minuutin ajon jälkeen koira vaikeni, kun eläin tuli soramontulle, jonne jäljet hukkuivat(?). Tämän ajattelimme olleen jänis, mutta omituiselta tämänkin "ajo" vaikutti.

Katla eteni jälkiä selvitellen ja yhtäkkiä taas ajohaukku alkoi. Jänikseksi ajo kulki liian vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti, joten epäilimme peuraa. Tätä oli jotenkin vaikeampi tulkita, koska Katla antoi rouheasti ääntä eläimelle. Peräti yhdeksänkymmentä haukkua minuutissa! Todella harvinaista Katlalle. Peuraa yleensä ajaa innottomammalla äänellä. Saattoi tuo jänisajokin olla, mutta varsin omituinen sellaiseksi.

Keli oli pilvinen ja sateinen. Ja edellisen päivän yhtäjaksoinen sade todennäköisesti vaikutti jänisten haluun liikkua. Hienosti Katla työskenteli, vaikka kenraaliharjoitus meni osaltamme mönkään. Kai se niiden tarkoitus aina onkin. Kun epäonnistuttiin kenraaliharjoituksessa, niin ehkä onnistutaan viikon kuluttua pidettävässä arvokilpailussa.

Kuin yö ja päivä

Olimme pitkästä aikaa jänisjahdissa viikonlopun molempina päivinä. Jahtipäivät olivat hyvin erilaisia. Ne erosivat toisistaan kuin yö ja päivä.

©RH Pihka kuuntelee Katlan jänisajoa

Lauantaina menimme Katlalle vieraaseen maastoon ja laskimme sen irti Kettulantien päästä. Jäljet löytyivät melkein heti irtilaskun jälkeen, kun jänis oli liikuskellut aivan tien tuntumassa. Herättelyyn asti koira ei äitynyt ja tunnin haun jälkeen se alkoi olla aika turhautunut. Jänis ei suostunut lähtemään liikkeelle.

Lopulta koira selvästi luovutti selvittelyn ja siirtyi laajalla lenkillä yli 300 metrin etäisyydelle, josta löysi lisää jälkiä. Siirryimme jalkaisin koiran perään, kun haku eteni edelleen kauemmas. Kahvitellessamme Katla sai ajon liikkeelle noin 150 metrin etäisyydeltä. Ajo vaikutti kuitenkin alusta asti vääränlaiselta ja kun koira lopetti reilut 700 metriä ajettuaan eläintä kylää kohti, oltiin jo varmoja, että riistana oli peura. Mies kävi vielä makauksella varmistamassa tilanteen ja löysi jälkiä sorkkaeläimistä.

Katla ei tämän lyhyen ajon jälkeen luoksemme tullut, vaan palasi selvittämään jäniksen jälkiä (kiersi meidät kaukaa, kun alkaa olla oppinut, että peura-ajon jälkeen kytketään...). Jäljet kuumenivat niin, että antoi jopa reilusti herättelyä, mutta ylös ei tätäkään jänistä saatu. Lopulta lähdin kytkemään sinnikkään herättelijän, joka ei meinannut millään antaa itseään kiinni. Pitkässä heinikossa se piileskeli minua ja selvitti yli-innokkaasti jäniksen yöllisiä jälkiä. Hikihän siinä tuli, mutta lopulta koira oli kiinni hihnassa. Ajoa ei lauantaille saatu,vaikka Katla kohtuullisen hyvin työskentelikin.

Sunnuntai vaikutti kelin puolesta hyvin samantyyppiseltä kuin edellinen päiväkin. Pilvistä, kohtuullista tuulta ja lämpöä vajaa kymmenen astetta. Oletettiin, että ylösotot ovat tiukassa paljaan maan ja rapisevien, maahan tippuneiden lehtien vuoksi. Lisähaasteena tietysti on myös jänisten talvikarvan vaihto, joka alkaa olla jo hyvin pitkällä.

Laskin Katlan irti. Koiralla meni noin kolme minuuttia ja ajo lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Ei tullut harjoiteltua kylmähakua ja yöjälkityöskentelyä. Jänis se oli varmasti, vaikkei näköhavaintoa saatukaan. Samoja reittejä pyöritteli kuin aikaisemmillakin kerroilla. Lopulta sai tarpeekseen Katlasta ja otti ritolat alueelta. Vei koiran yli kilometrin päähän ja teki tielle pahat huijaukset. Katla selvitti urheasti, mutta tiehukaksi se lopulta jämähti. Koira palasi hukalta luoksemme, josta kytkimme sen.

Meillä oli alunperin tarkoitus päästää Pihka seuraavaksi maastoon, mutta päätimme toisin, koska Katlan ajo jäi lyhyeksi ja haluttiin palkita se kiltistä luoksetulosta löysäämällä sen uudelleen kytkemisen jälkeen. Pihka kuitenkin pääsi hihnassa katselemaan Katlan työskentelyä. Aikaisemmin ei olla näin toimittu, kun ollaan pelätty sen huonontavan Katlan hakua. Koira alkaa kuitenkin olla jo niin edistynyt, ettei häiriöistä ole harjoituksessa ainakaan haittaa.

Otimme Katlalle toisen erän Lonsissa. Sieltä lähdimme vaihteeksi liikkeelle tien päästä, jotta koiralle tulee harjoitusta hakuun. Oletus oli, että hakisi eteläpuoleltamme, josta jänis on jo tänä syksynäkin löytynyt ainakin kerran.

Katla erkani hakemaan yli 300 metriin, joten siirryimme perässä Lonsin peltojen läheisyyteen. Siitä metsäuralta poimittiin pieni pannullinen suppilovahveroita mukaan, odotellessamme Katlan uurastuksen tulosta.

Ensin kuulimme muutamia herättelyjä, jotka vähitellen voimistuivat silkkaan ajoon asti. Pihka kuunteli viisaan ja arvokkaan näköisenä. Näytti tekevän omaa tuomarointiaan ajon kulusta.

Ei tämäkään ajo mikään huikea esitys ollut. Meno oli töksähtelevää ja hukalta toiselle etenevää. Varmasti keli ja jänisten talvikarvan vaihto alkavat vaikeuttaa sekä ylösottoja että ajojen kulkua.

Annoimme Katlan työskennellä kunnes homma tuntui hyytyvän lopullisesti hukkalle. Sieltä mies kävi kytkemässä Katlan ja itse odotin Pihka seuranani.

Pihka käyttäytyi todella hyvin. Hiljaisena se kuunteli ja tärisi hieman ajon aiheuttamasta jännityksestä. Ei Pihkasta kovinkaan suureksi häiriöharjoitukseksi Katlalle ollut, mutta hyvä niin. Olisi mukava ottaa se useamminkin mukaan metsään, vaikkei se ajoon itse pääsisikään. Pihkan vuoro jahtiin tulee viimeistään silloin, kun maahan tulee lumi ja rusakkojen löytyminen jälkien perusteella helpottuu.