Jänis loikkaa

Aloitimme viime viikonlopun ajoissa ja olimme jo perjantaina Katlan kanssa metsällä. Keli oli lupaavan oloinen. Edellisenä päivänä ja yöllä oli satanut vähän uutta lunta. Lämpötila oli nollan tuntumassa ja nousi päivällä niin, että oksille satanut lumi suli tippuen vetenä maahan.

©RH Jänis loikkaa

Ehkä keli oli jäniksien mielestä liiankin kostea, koska ylösotot tuntuivat olevan tiukassa. Ensimmäinen maasto jäi tyhjäksi ja toisesta Katla valitsi peurat, vaikka löydettiin melko tuoreita jäniksen jälkiäkin. Onneksi mies pääsi riistan ja koiran väliin ajossa kieltämään virheellisestä toiminnasta ja kytkemään koiran. Tässä vaiheessa olimme erittäin valmiita makkaranuotiolle.

 

Vasemmanpuoleisessa karttakuvassa näkyy Katlan peura-ajo aamupäivältä. Keltaisella merkityssä kohtaa kartalla koiralla oli nopeutta 46 km/h ja samalla haukkui 72 haukkua/minuutissa. Taisi olla ennätysnopeus, joka on tallentunut tutkalla. Pahinta on, että tuo nopeus oli metsässä mitattu, ei tiellä.

Oikeanpuoleinen kuva liittyy makkaranuotion jälkeisiin hetkiin.

Iltapäivä alkoi paremmissa tunnelmissa. Lonsin maasto ei pettänyt vaikeana päivänäkään, vaikka ylösotto olikin haastava koiralle ja ajokin kulki takkuavasti. Vaikka aamulla uskottiin kelin olevan mainio, mikäli jäljet vain löytyisivät; osoitti päivä, ettei oletukset näissä asioissa läheskään aina pidä paikkansa. Silti itseäni ihmetytti koiran huonohko ajo, koska yleensä kostea keli on hyvä ajossa, vaikka ylösotot olisivatkin hankalia. Ehkä Katlan mennyt juoksu vielä vaikutti tai sitten keli ei ollutkaan niin hyvä kuin uskottiin.

©RH Ensin meni metsäjänis...

©RH ...ja hetken kuluttua koira

Sain Lonsin pupun taas kuvattua ajossa. Itseasiassa sain useita otoksia yhdestä tilanteesta, mikä on jokseenkin harvinaista taidoillani. Luultavasti kyseessä oli sama jänis, jonka kuvasin joulukuun alussa. Ainakin ajossa käytti täsmälleen samaa tien ylityskohtaa. Tunnelmat jahtipäivästä jäivät positiivisen puolelle.

Lauantaina Katla pääsi uudelleen maastoon, mutta vasta iltapäivällä. Aamu alkoi riistalaskennalla, joka on kahtena edellisenä vuotena peruttu olemattoman lumimäärän vuoksi. Tänäkään vuonna lunta ei ollut paljoa, mutta kuitenkin riittävästi jälkien havaitsemiseen. Jänisjahtia ajatellen keli jatkui samankaltaisena ja ilmeisesti todella hankalana koiran kannalta. Nyt ongelmana oli se, että maastossa oli enemmän jälkiä ja jänis tuntui olevan hyvin tiukassa makuullaan. Lisäksi iltapäivällä alkoi räntäinen vesisade, kuin kruunaten kostean päivän. Katla haki yli kolme tuntia sinnikkäästi, mutta ylösottoa ei tälle päivälle saatu. Harmi, koska koira olisi työllään kyllä ansainnut vähän ajoakin.

©RH Katla kipuaa kivikkoisessa maastossa

Enää jäljellä on se Viimeinen Viikonloppu. Sitten kausi on taas jänismetsästyksen osalta ohitse.

Pihka tosiaan aloitti juoksun. Juoksu-aika se on selvästi, vaikka tipottelu on vähäistä ja oireet ovat laimeammat kuin yleensä. Tavallaan ihan mukavaa, että molemat koirat hoitivat juoksun pois alta melko samaan aikaan. Päätin myös nyppiä Pihkan talvikarvan pois, koska juoksun vuoksi sitä ei enää metsällekään viedä.