Joskus sitä pitää saada leikkiä. Metsästysrotuna bretagnenbassetti kaipaa aktivointia lähes sietämättömän paljon. Metsästyskauden tauottua homma tuntuu riistäytyvän käsistä. Erityisesti työpäivien jälkeen koirat vaativat runsaasti liikuntaa ja aktiivista tekemistä. Joskus pitkän työpäivän jälkeen innokas, ylivirkeä, superriehakas hännänheiluttaja on vain yksinkertaisesti liikaa. Silloin kun haluaisi mieluummin käpertyä sohvannurkkaan tuijottamaan surkeaa tv-sarjaa tai uppoutumaan johonkin hömppäkirjallisuuteen.
 |
| ©RH Katla ja Ansa |
Silti olen iloinen, että meillä on nelijalkaiset aktivoijamme. Katlan vuoksi aktivoiduin paikallisessa naamakirjaryhmässä ja huhuilin meille leikkiseuraa. Ja yllättäen sitä saatiin! Tänään oltiin Katlan ja Ansa-nimisen saksanpaimenkoiranartun (1 vuotta) kanssa lenkkeilemässä ja leikkimässä. Koirilla oli hurjan kivaa, mutta niin oli meillä ihmisilläkin. Ennalta en tuntenut Ansan omistajaa, mutta koirien leikkitarve oli vahva yhdistävä tekijä ja tapaamisen aikana huomasin nauravani enemmän kuin pitkään aikaan. Oli tosi mahtavaa. Parasta on se, että sovimme näkevämme viikon päästä uudelleen.
 |
| ©RH Katla ja Ansa |
Käveltyäni kotiin, luulin saavuttaneeni leikkitreffeillä Katlalle sopivan väsymystilan. Koiran pesu-urakan jälkeen riisuin ulkovaatteet, ja ennen kuin olin tupaan astunut, koira tuli villi katse silmissään vastaan roikottaen lelua suussaan.
"Leikittäisiinkö?", sen katseesta huokui innokas kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti