Huhhuijaa, millaista menoa meidän takapihalla eilen illalla vietettiin! Katla ja Ansa kävivät yhteislenkillä metsässä emäntiensä seurassa, ja ennen ja jälkeen lenkin koirat saivat leikkiä pihalla.
|
©RH Katla ja Ansa |
Selvästi koirat tunnistivat toisensa, vaikka Katla hieman hämääntyikin, kun emme kävelleetkään aiempaan tapaamispaikkaan, vaan koirakaveri saapui pihallemme. Kävelylenkki sujui hyvin ja koirat rauhoittuivat kävelemään remmissä kohtuullisen hyvin, ilman jatkuvaa toisen leikkiin innostamista.
|
©RH Yoda ja Katla |
Yllättäen myös lähellä asustava valkoinenpaimenkoirauros (lähes 1,5 vuotta), Yoda oli iltalenkillä isäntänsä kanssa ja tuli moikkaamaan meitä, kun olimme palanneet lenkiltä takaisin pihalle. Päästimme koirat sitten vielä kolmikkona leikkimään hetkeksi.
|
©RH Yoda, Katla ja Ansa |
|
©RH Katla ja Yoda |
|
©RH Yoda, Katla ja Ansa |
|
©RH Katla ja Yoda |
Jännästi olin havaitsevani Katlan ja Ansan väleissä muutoksen, kun nuori uroskoira liittyi leikkiin. Katla tuntui omivan Yodan eikä olisi halunnut jakaa urosta Ansan kanssa. Mitään kärhämää ei ollut, mutta Katlan käytös oli "mustasukkaisempaa". Aluksi Ansa tuntui jättäytyvän suosiolla sivuun, kun Katla ja Yoda leikkivät. Toisaalta myöhemmin koirat jahtasivat toisiaan enkä enää havainnut selvää jakautumista. Tämän leikin nimi oli "Ota Katla Kiinni Jos Saat". Katla siis juoksi pakoon ja kaksi muuta jahtasivat ketterää pikakiitäjää. Sanoinko jo, että joku rakastaa juoksemista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti