Tärkeitä yhteisiä hetkiä

Tämä viikonloppu oli pyhitetty jälkihommille. Viikolla sovin Paavon porukoiden kanssa yhteisistä jälkitreeneistä, jonne houkuteltiin myös yhtä toista jälkiharrastusta aloittelevaa koiraa ohjaajineen. Valitettavasti heidän osaltaan homma peruuntui sairastumisen vuoksi.

©TU Tärkeä yhteinen hetki: Katla ja ohjaaja kaadolla

Keli oli kolea ja tuulinen, muttei kuitenkaan sateinen. Lauantai-illalla menimme Ilveskalliontielle jälkitalkoisiin. Alunperin oli tarkoitus jakaantua jälkipareihin, mutta nyt porukan pienennyttyä päätimme urakoida jäljet jakaantumatta. Mies oli reissussa, mutta koska jälkiverta oli varattu kolmelle koiralle päätin viime hetkellä, että Pihkallekin tehdään jälki.

Teimme siis maastoon kolme jälkeä. Katlan jälki pituudeltaan oli noin 800 metriä ja avoimen luokan jälkikaavion mukainen. Paavolle tehtiin kolmionmallinen jälki yhdellä kulmamakauksella, jossa pituutta oli noin 400 metriä. Pihkan jälki oli noin 700 metriä pitkä, ja siinä kaksi katkokulmaa ja suorilla makaukset (3 kpl). Verta oli varattu 2,5 dl/jälki. Kaatoina Katlan ja Pihkan jäljillä käytettiin peuran sorkkia ja Paavon jäljellä peuran sarvea. Jäljet vanhenivat reilu 15 tuntia. Maastossa oli runsaasti jälkiä riistasta. Näimme peuran ja hirven jälkiä (kaikki jälkimaastot) ja jäniksen syönnösalueita (Katlan ja Paavon jälkimaastot).

Sunnuntaina kokoonnuimme samaan paikkaan ja vein kaadot paikoilleen. Koirat pääsivät maastoon jälkien tekojärjestyksessä. Ensin minä ohjasin Katlan alkumakaukselle.

Katla nuuhkaisi nopeasti alkumakauksen ja jäljestys alkoi. Olisin voinut lähdön paremminkin ohjata, mutta toisaalta vältän häiritsemästä koiran keskittymistä työhön. Ensimmäisen osuus hyvin jälkitarkasti ja keskittyen. Osuudella oli yhteensä kolme isohkoa metsäojaa, jotka koira ylitti täsmälleen siitä, mistä verisieni oli pompannut vesiesteen yli. Ensimmäisen osuuden loppupuolella oli jäniksen kaluama haapa, joka harhautti koiran hieman jäljen sivuun. Koiran häntä alkoi heilua innostuksesta, mutta kun kehoitin: "Etsi, jälki", Katla katsoi minuun kerran, ja palasi verijäljelle. Ilman kehoitusta en ole varma, miten olisi käynyt. Hieman tämän jälkeen näin, kun koira löysi valkoista jäniksen karvaa maasta ja söi ne samalla, kun eteni verijälkeä. Voin vaan kuvitella Katlan tuohtumuksen määrän.

©TU Katla ja ohjaaja jäljellä

Ennen kulmamakausta jälki ylitti metsäuran, jonka koira jäljitti tarkasti. Kulmalle tultiin jäljen sisäpuolella ja hetki pyörittiin kulman tuntumassa kuitenkaan löytämättä makausta. Riistan jälkiä tässä oli runsaasti, mikä saattoi sotkea koiran työtä. Itse näin makauksen, mutten ohjannut koiraa sille. Lopulta jäljen jatko löytyi itsenäisesti rengastamalla. Valitettavasti makaus jäi merkkaamatta.

Toinen osuus sivutuulessa, jonka huomasi koiran jäljityksen siirtyessä useita metrejä jäljen ulkopuolelle. Meno oli muutenkin ilmavainuisempaa kuin ensimmäisellä myötätuuliosuudella. Osuus oli kallioista ja avoimempaa maastoa, jossa tuuli pääsi levittämään jäljen hajua laajemmin. Yllättäen kulmamakauksessa tultiin kuitenkin tarkasti, ja Katla pysähtyi sen merkkaamaan haistelemalla. Kulmalta jatkoi suoraan ja pienellä lenkillä koira näppärästi selvitti suunnan viimeiselle osuudelle.

Makauksen jälkeen vastatuuli toi koiran menoon uutta puhtia ja jouduin enemmän jarruttamaan menoa. Muutoin Katla jäljitti tarkasti, mutta osuuden puolivälissä oli raivattu metsää ja tuoreen hakkuun haju sotki koiran työtä. Koira harhautui jäljestä ja lähti kulkemaan jäljen sivussa takaisin päin. Palasi kuitenkin jäljen päälle, josta oikea suunta löytyi. Tästä eteenpäin meno muuttui varmistelevammaksi, ja Katla pysähteli ja teki pari muutaman metrin tarkistuspistoa jäljen sivuun loppumatkalla. Kaadolle tultiin suoraan ja se kiinnosti runsaammin kuin normaalisti.

©TU Paavo ja ohjaaja alkumakauksella

Seuraavaksi vuorossa oli Paavo. Koiralla tuntui olevan energiaa kuin pienessä kylässä, ja se veti innoissaan jälkivaljaissa kulkiessamme jäljen alkuun. Paavolle näytettiin alkumakaus ja ohjattiin ensimmäiset metrit työn alkuun. Jäljestys sujui tarkasti ja suurella innolla. Purimme merkit jäljeltä samalla, kun seurasimme koirakkoa.

©TU Paavo ja vappuserpentiini kuusen oksalla

Paavo merkkasi kulmamakauksen pysähtymällä ja jatkoi seuraavalle osuudelle tarkasti. Valitettavasti heti kulman jälkeen koira sai vainun riistasta, jonka perään olisi mielellään lähtenyt ja jättänyt ihmiset ihmettelemään naudan verijälkeä. Ohjaaja palasi kulmamakaukselle, josta otettiin uusi alku ohjaten.

©TU Paavon perässä läpi ryteikön

Paavo nollasi hyvin riistan houkutuksen jälkeen, koska tästä eteenpäin jälkisuoritus oli taas esimerkillistä ja tarkkaa. Kaadolle tultiin suoraan ja se haisteltiin. Paavon emäntä totesi, että positiivista oli, ettei koira haukkunut suorituksen aikana.

Viimeisenä vuorossa oli Pihka. Se venytteli antoisasti ja veti liinan piukaksi heti, kun lähdettiin autoilta kulkemaan kohti jäljen alkua.

©RH Pihka venyttelee

Pihka ohjattiin alkumakaukselle, jota jäi maistelmaan. Lopulta ohjaaja näytti jäljen suunnan ja Pihka aloitti rauhallisen ja varman jälkisuorituksen.

©RH Pihka ja ohjaaja alkumakauksella

Ensimmäinen makaus oli heti osuuden alkupuolella ja sen Pihka merkkasi tyylikkäästi pysähtyen ja haistellen. Jälki kaarsi ennen tiheikköä epämääräisen koukun, jonka koira selvitti hienosti. Maaston haastavuuden vuoksi jäljentekijät olivat käyttäneet peuranpolkua, jossa näkyi lukuisia sorkan jälkiä. Pihka teki polulta muutamia tarkistuspistoja, mutta huikesti koira seurasi haastavassa tilanteessa oikeaa hajua.

©RH Paikoitellen jälkeä olisi voinut seurata ilman koiran kirsuakin

Katkokulma oikaisten menemättä veretyksen loppuun asti. Veretön osuus ei näytänyt häiritsevän koiraa vaan jatko löytyi ilman mitään lenkkiä. Jäljestys jatkui tarkkana. Toinen makaus jäätiin merkkaamaan nautiskellen eli veristä multaa nuollen. Jatkoi kuitenkin ilman erillistä kehoitusta. Toinen kulma suorituksena oli kuin kopio aiemmasta. Pihka onnistui oikaisemaan myös toisen katkon. Olin tässä kohtaa jokseenkin harmistunut.

©RH Hyvän suorituksen jälkeen on helppo "kerskua" ja hymyillä

Viimeinen osuus jälleen tarkasti ja osuuden makaus merkaten nopeasti pysähtyen. Kaadolle sivusta, jolle jäi nuolemaan maata sorkan vieressä. Kehujen jälkeen otti sorkan suuhunsa omistaen sen.

Jälkiharrastuksen liittyy niin monia tärkeitä yhteisiä hetkiä. Osa niistä on ohjaajan koiran välistä äänetöntä kommunikaatiota, joka vahvistaa eläimen ja ihmisen välistä suhdetta. Jäljellä koiraan on pakko tukeutua ja luottaa sen kykyyn seurata ihmiselle näkymätöntä jälkeä. Uskon, että koirakin vaistoaa tämä luottamuksen ja siitä seuraavan vastuun tehtävän onnistumisesta. Kaadolle saapuminen on yksi tärkeimmistä hetkistä. Se kruunaa suorituksen, ja palkitsee erittäin vahvasti sekä koiran että ohjaajan.

Ei kuitenkaan sovi unohtaa niitä "koirattomia" tärkeitä hetkiä, jotka jaetaan yhdessä jälkeä tehden ja jälkisuorituksen jälkeen kokemuksia vaihtaen. Ne yhdistävät ja tuovat iloa pitkään yhteisten hetkien päättymisen jälkeenkin.