Sorkat on tulilla

Kätkin taas pari peuransorkkaa koirien etsittäväksi. "Sorkat on tulilla", vahvistin vakavalla naamalla miehelle. Vähän vaikutelmaa pilasi punottava ja hikinen naama, josta reippaalla vauhdilla tehty sorkkien kaadoille vieminen oli jo helppo havaita.

Keli oli aivan ihastuttavan keväinen. Metsä tuoksui ja aurinko lämmitti. Vaikka lumi on sulanut jo viikkoja sitten, tämä sunnuntai oli ensimmäinen päivä jolloin kevät oikeasti tuntui ilmassa. Jäljet oli tehty edellisenä päivänä. Pihkan jälkikaavio ei ollut ihan perus-voittajaluokan mallinen. Siinä oli yhteensä viisi osuutta, neljä kulmaa, joista yksi katkollinen ja kaksi makausta toisella ja neljännellä suoralla. Pituutta jäljellä oli noin 700 metriä, joten osa osuuksista oli hyvin lyhyitä. Siitä syystä makauksia oli puolet normaalia vähemmän ja verta käytettiin vain 2,5 desilitraa.

©RH Pihka ja ohjaaja kaadolla

Pihka nuoli alkumakauksen huolella. Ohjauksella jäljen alkuun, jota lähti etenemään jälkitarkasti. Matkalla pysähtyi merkkaamaan jäniksen jätökset (söi pipanoita), mutta jäljitys jatkui kuitenkin pienellä kehoituksella. Ensimmäinen kulma tarkasti. Toisen osuuden niittymäisen aukon ylitys mentiin tarkasti, vaikka jäljentekijä povasi siinä kohtaa koiralle vaikeuksia. Metsänpuolelle tullessa koira löysi ensimmäisen makauksen ja merkkasi sen täydellisen hienosti. Pysähtyi ja jäi haistelemaan, mutta jatkoi kuitenkin ripeästi jälkityötä.

Toisella kulmalla Pihkalla oli vaikeuksia. Riistan jälkiä oli runsaasti ja koiralla meni jonkun aikaa selvittää jäljen suunnalle jatko. Maastossa oli myös runsaasti kuivunutta lehtikerrosta, joka varmasti haastoi koiran nenätyöskentelyä. Osuuden keskellä metsäuran ylitys, jonka Pihka ratkaisi ongelmitta. Kolmannella kulmalla oli veretön katkos (ensin veretetty 10 m, verettämättä 4 m sivuun, verettämättä 10 m palaten, verettämättä 15 m, tämä siis ei vastannut koejäljen katkoksen etäisyyksiä). Kokeessa katkos tehdään näin. Pihka teki katkolla laajan lenkityksen molempiin suuntiin. Taitavasti kuitenkin jäljen jatko löytyi.

Toisen osuuden makaus merkattiin Pihkalle tyypilliseen tapaan syömällä, josta koira vasta kehoituksella jatkoi jäljitystä. Viimeiselle kulmalla hyvin tarkasti. Ennen kaatoa Pihka kulki hieman jäljen sivussa, josta noin 60 metriä ennen kaatoa sai ilmavainun sorkasta.

©RH Pihka juhlii sorkan löytymistä

Varma jälkisuoritus meidän veteraanilta. Lukuunottamatta haparointia yhdellä kulmalla ja ateriointia matkan varrella, Pihka onnistui tekemään hienon suorituksen.

Sitten haettiin nuorempi koira jälkihommiin. Katla oli innokkaalla tuulella kuten aina, ja pitkähkö siirtymä jäljen alkuun oli sille hyväksi. Alkumakaus oli sorkkaeläinten muodostaman polun varrella, joten jännitin hieman ymmärtäisikö koira väärin tehtävän. Katla nuuhkaisi nopesti alkumakausta ja oli valmis seuraamaan jälkeä. En oikein osaa pakottaa sitä viettämään alkumakauksella enempää aikaa. Vaikkakin käytös alkumakauksella on kokeessa arvosteltava osio, ja siksi toivoisin koiralta siinä hieman alleviivaavampaa käyttäytymistä. Toisaalta ihmisenä ehkä aliarvion koiran kyvyn rekisteröidä jäljitettävä haju. Ehkä haju on niin voimakas Katlasta, ettei se koe tarpeelliseksi työntää kuonoaan siihen makauksen kiinni. Katla siis vain nuuhkaisee makauksen ja lähtee välittömästi vetämään jäljen jatkon suuntaan.

©TU Katla ja ohjaaja tähyää hukassa olevaa sorkkaa

Katla jäljitti ensimmäisen osuuden jälkitarkasti. Jollei koira olisi pysähtynyt kulmalla olevalle makaukselle, en olisi nähnyt sitä. Kulma mentiin tarkasti ja toiselle osuudelle lähdettiin vauhdikkaasti. Katlan jälki oli hyvin tarkasti avoimen luokan jälkikaaviota noudatteleva, jäljellä oli mittaakin koejäljen mukaisesti. Toisella osuudella metsäuran ylitys, jonka Katla selvitti vaikeuksitta. Toiselle kulmalle saavuttiin hieman jäljen ulkopuolella. Katla teki kulmalla pienen tarkistuslenkin, jonka jäljiltä verijäljen jatko löytyi. Valitettavasti kulmalla ollut makaus jäi merkkaamatta.

©TU Katla kaadolla

Viimeinen osuus taas hyvin tarkasti. Hieman ennen kaatoa harhauduttiin taas jäljen sisäpuolelle, jossa riistan jäljet vaikuttivat sotkevan koiran työtä. Lopulta pyörittiin niin kauan kaadon ja jäljen tuntumassa, että ihmisetkään eivät tienneet sorkan sijaintia. Palattiin hieman taaksepäin, josta koira löysi hajun uudelleen ja tällä kertaa osuttiin suoraan kaadolle. Luultavasti kaadon haju oli levinnyt avoimessa maastossa ja mahdollisesti alueella oli ollut riistaa liikeellä. Katla selvästi työskenteli jäljelle, mutta harmillisesti sorkka ei meinannut ilman apua löytyä. Toisaalta oltiin kyllä aika surkeita apulaisia, koska ei lopulta itsekään enää oltu varmoja sorkan paikasta. Onneksi se sitten kuitenkin löytyi.