Metsäjänis on innostava eläinlaji. Se on salaperäinen, ovela, nopealiikkeinen ja jokseenkin ennalta-arvattava. Viehätys liittyy myös kesä- ja talvikarvan vaihtoon, joka muuttaa eläimen ulkonäköä voimakkaasti. Se on suorastaan taianomainen muutos, joka vaikuttaa ulkonäön lisäksi eläimen käyttäytymiseen. Erityisesti ruskean ja valkoinen välissä, on jäniksen käyttäytyminen varovaista ja piilottelevaa.
Rannikolla valkoinen asu ei jänistä paljonkaan suojaa. Sen suojaväri perustuu runsaslumisiin talviin, joita viime vuosina ei valitettavasti ole ollut. Metsäjänikset vaihtavat talvikarvaan hieman eriaikoina riippuen siitä, millä korkeudella Suomea ollaan. Pohjoisemmassa Suomessa ne taitavat jo olla täysin valkoisia, täällä etelässä, rannikon leudossa kelissä karvanvaihto on viime viikkoina vasta alkanut.
Tänään Katlan ajossa nähtiin hauskan näköinen kaveri, jonka naama oli kesäkarvassa ja runko osittain vaihtanut väriä. Käpälät, takaosa ja korvat olivat jo täysin valkoisia. Katla kaivoi jäniksen liikkeelle todella pienen yösyönnösalueen reunalta, jonka löysi meistä noin 300 metrin etäisyydeltä. Nähtiin jänis heti ajon alussa, kun se juoksi suoraan "syliin". Tämän jälkeen hajaannuttiin omiin passeihin, joissa molemmat näkivät jäniksen uudelleen. Minä kerran, josta sain ylläolevan otoksen todisteeksi ja mies vielä kaksi kertaa.
Katlan ajo oli katkeilevaa ja hukalta toiselle etenevää. Jänis ei selvästi tahtonut liikkua pimeässä ja sateisessa kelissä, jossa sen valkoiseksi muuttuva väritys loisti kirkkaana. Tämä näkyy myös tutkaohjelman kuvakaappauksesta. Sinistä väriä on runsaasti kertomassa epävarmasta ja katkeilevasta työstä. Lopulta kytkettiin Katla, kun selvästi jänis oli onnistunut piiloutumaan koiralta lopullisesti.
Toinen kuvakaappaus on iltapäivältä. Menimme laavun jälkeen montulle, jossa Katla löysi heräteltäväksi jäljet. Herättelyllä se sai liikkeelle ainostaan kolme peuraa, jotka lähestulkoon törmäsivät meihin. Ensimmäinen naaraista kulki edellä ja perässä tulivat kahdeksanpiikkinen uros, joka oli erittäin kiinnostunut edellään kulkevasta toisesta naaraasta. Uros oli niin sekaisin naaraan kiimatuoksuista, ettei havainnut meitä ennen kuin mies ärähti, että "Menkääs nyt muualle...". Katla ei onneksi näiden karkkoa alueelta huomannut, kun oli keskittynyt jäniksen jälkien selvittämiseen.
Koiran hyvä työ ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Jäniksen piilopaikka jäi löytymättä ja kytkimme koiran, kun homma ei säällisessä ajassa tuottanut tulosta.
Katlan silmäkulmaan oli osunut jokin risu tai keppi, koska siinä oli turvonnut kohta toisen erän jäljiltä. Siitäkin syystä päätimme lopettaa päivän toiseen, ajottomaksi jääneeseen erään.
 |
| ©RH Metsäjänis kesän ja talven rajalla |
Katlan ajo oli katkeilevaa ja hukalta toiselle etenevää. Jänis ei selvästi tahtonut liikkua pimeässä ja sateisessa kelissä, jossa sen valkoiseksi muuttuva väritys loisti kirkkaana. Tämä näkyy myös tutkaohjelman kuvakaappauksesta. Sinistä väriä on runsaasti kertomassa epävarmasta ja katkeilevasta työstä. Lopulta kytkettiin Katla, kun selvästi jänis oli onnistunut piiloutumaan koiralta lopullisesti.
Toinen kuvakaappaus on iltapäivältä. Menimme laavun jälkeen montulle, jossa Katla löysi heräteltäväksi jäljet. Herättelyllä se sai liikkeelle ainostaan kolme peuraa, jotka lähestulkoon törmäsivät meihin. Ensimmäinen naaraista kulki edellä ja perässä tulivat kahdeksanpiikkinen uros, joka oli erittäin kiinnostunut edellään kulkevasta toisesta naaraasta. Uros oli niin sekaisin naaraan kiimatuoksuista, ettei havainnut meitä ennen kuin mies ärähti, että "Menkääs nyt muualle...". Katla ei onneksi näiden karkkoa alueelta huomannut, kun oli keskittynyt jäniksen jälkien selvittämiseen.
Koiran hyvä työ ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Jäniksen piilopaikka jäi löytymättä ja kytkimme koiran, kun homma ei säällisessä ajassa tuottanut tulosta.
 |
| ©RH Metsästysneuleen alla voi nähdä jänisjahtiunia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti