Syksyn ensimmäinen jänis

Saimme vieraaksemme sunnuntain metsästyspäivälle peräti kaksi passimiestä. Päätimme valita maastoksi Piirlan, jotta saadaan "varmasti" ajo aikaiseksi. Toinen syy oli etelämpänä oleva hirvijahti ja pohjoispuolella oleva hirvikoirakoe. Typeräähän se oli koiran haun parantamisen kannalta, koska vaikka koira päästettiin metsäpolulla lähestyttäessä peltoa irti, niin se tietenkin löysi heti yöjäljet pellolta ja siitä metsänpuolelta ajo lähti alta kymmenen minuutin. Koska metsäjänis on kaksi kertaa jo paennut peltojen kautta kohti kylää, niin asetimme passimiehet sopivasti sen reitille. Itse menimme metsän puolelle passiin (siis mies meni ja minä kannoin reppua). Tarkoituksena oli vähän painostaa jänistä lähtemään taas peltojen kautta alueelta. Ajo eteni reippaasti, kunnes Pihkalle tuli Piirlan pellolla hukka. Samalla mies sähköistyi ja pam. Saatiin syksyn ensimmäinen saalis (kartalla ruskea pallo on ampumapaikka). Hukka (noin kaksi minuuttia haukkumatta) selvisi nopeasti ja ajo jatkui kaadolle asti. Ai, että sitä riemua! Ajohan oli ajallisesti lyhyt, mutta miehen sanoin kyllä tämän syksyn ajojen jälkeen Pihka oli tämän ansainnut. Oltiinpa hyviä isäntiä vieraillemme...*nolo*

Siirryttiin sitten autolle ja toiselle puollelle Koskenmetsää. Täältä meillä ei ollut mitään tietoa jäniksistä, joten pahoiteltiin jo valmiiksi aikaisemman ajon lyhyyttä vieraillemme. Siirryttiin koiran kanssa metsän puolelle, mutta hakulenkit olivat Pihkan tapaan kovin lyhyitä, vaikkei se sentään jaloissa pyörinyt. Miehet jäivät poimimaan suppilovahveroita ajankuluksi ja minä kuljin koiran perässä tarkoituksena kiertää pieni peltoalue. Kuljin polkua pitkin ja Pihka teki pistoja tiheään kuusikkoon ympärillä. Mitenkään suuria meriittejä tästä hausta en kyllä antaisi. Lähestyttäessä peltoa näin, kun Pihka veti ilmaa ja tuhahteli, muuten olemus oli melko rauhallinen (ei yöjälkikäyttäytymistä). Mies soitti ja kerroin tilanteen. Puhelu päättyi ja alle minuutin päästä olin astua jäniksen päälle. Valkoinen lähti vain noin viiden metrin päästä kuusenjuurelta. Pihka oli suunnilleen samalla etäisyydellä jäniksestä metsän puolella (minä metsäpolulla) ja ajo käynnistyi suorastaan räjähtävästi. Mies oli juuri ennen kunnon perslähtöä todennut vieraillemme, että saisi nyt jompi kumpi sen jäniksen ylös...

Tämä ajo oli varmaan Pihkan syksyn paras. Jänis jäi hienosti tekemään lenkkiä kalliolle ja toinen passimiehistämme sai näköhavainnon ajettavasta ja myös kuuli toisen kerran ajettavan rapistelevan lähipuskissa. Ampumatilannetta ei tullut. Muutama hukka ajossa tuli ja etäisyys ajettavaan kasvoi. Lopulta tuli niin paha hukka, ettei Pihka sitä enää selvittänyt ja palasi takaisin ajon lähtöpaikan tuntumaan. Koira kytkettiin, koska oli väsynyt ja janoinen (vihreä pallo). Tämän jälkeen mentiin metsästysseuran laavupaikalle grillailemaan. Kartalla punaiset pallot ovat ajon lähtöpaikkoja ja mustissa palloissa automme oli parkissa.

Oli hienoa saada seuraa metsälle passimiehistä. Tuottivat mukavasti onnea metsällä. Toivottavasti ajopäivä oli heistäkin yhtä jännittävä kuin meistä ja saadaan tulevaisuudessakin seuraa metsälle.