Ajokuningatar ja "kohnottava" prinsessa

Valtakunnassa kaikki hyvin. Katla on kehittynyt valtavasti viime viikkojen aikana. Kasvanutkin – kaikkien meidän kauhuksi – edelleen. Hontelomaisuus on kyllä vähentynyt eli luultavasti korkeuden lisäksi on tullut viime viikkoina massaakin. Reilu viiikko sitten olimme koko perhe jäniksiä hätyyttämässä. Katlan pinkominen samoilla apajilla lisäsi Pihkan hakunopeutta. Lopulta Pihkan saadessa jäniksen liikkeelle makuupaikaltaan, Katla ei kuitenkaan tohtinut lähteä seuraamaan isosiskoaan (hyvä, koska on parempi, että ajaa ihan itse ensimmäiset omat ajonsa, etteivät Pihkan maneerit tartu). Selkeästi Pihkan haukkuminen hämmästyttää ja "jänskättää" pentua ja siksi ei uskalla lähteä Pihkan perään.

©RH Pihka etsii jotain lumen alta

©RH Katla ja jäätynyt merenlahti

Tänä viikonloppuna ollaan oltu ihan "yksilö" harjoituksissa. Pihka on sekä eilen että tänään ollut ajossa ja Katla on päässyt pitkille metsäkävelyille kanssani. Itseäni harmittaa, etten pääse osallistumaan Pihkan ajopäiviin, mutta toisaalta on tärkeää että Katla saa mahdollisimman paljon "maastoaikaa", jotta kehittyy hyväksi metsässä liikkujaksi. Itseasiassa on väärin sanoa, etten pääse osallistumaan Pihkan ajopäiviin, koska nykyaika mahdollistaa hienosti koiran seuraamisen kymmenien kilometrien etäisyydeltä (tutkapanta koiralla + paikantava gsm puhelin itsellä). Eli tavallaan seuraan kyllä ajopäivän kulkua, vaikkei se tietenkään ole sama asia kuin olla metsässä ja kuulla koiran ajoa.

©RH Katla vauhtiveikko

Alkuviikosta ensimmäisen kerran Katla näytti lenkillä minulle ja Pihkalle rusakon jäljet ja kehujen jälkeen lähti seuraamaan jälkiä (oli irti). Pihka hermostui (hihnassa), koska jäljet olivat hyvin tuoreet. Katla kävi noin 20 metriä jälkiä pitkin, mutta palasi sitten luoksemme. En viitsinyt enempää siinä tilanteessa yllyttää, koska ei oltu metsästämässä vaan lenkillä. Rusakko tuskin oli kovin kaukana. Selvästi viime viikonlopun jäniksen haku Pihkan seurassa vaikutti.

Eilen Pihka vuorostaan sai rusakkoajon, mikä vaatii erityistaitoja metsästäjiltä. Rusakko on sellainen epeli, että yleensä loikkii suorinta tietä "kylään", joten se on saatava saaliksi riittävän ajoissa ennen liikennettä/asutusta tai sitten koira on saatava kytkettyä kesken ajon. Molemmat asiat sisältävät epävarmuustekijöitä ja siksi rusakkoajoja kannattaa tavallisesti välttää. Tämä yksilö viihtyi tällä kertaa melko hyvin samoilla alueilla, mutta lopulta mies tulkitsi ajon olevan liian lähellä kylää ja kutsui Pihkan pois ajosta. Mies ei itsekään uskonut saavansa koiraa tulemaan ajosta luokse, mutta toisin kävi. Tutkasovelluksen kautta hän näki, kun koira lähti välittömästi huudon kuullessaan reilun 100 metrin päästä kohti miestä. Minun on jokseenkin vaikea uskoa tätä, mutta meillä on kyllä uskomattoman tottelevainen ajokoira? Mies sanoi, että tunne oli ylitsevuotava, kun koira tuli luokse. Uskon sen, etenkin kun tietää, miten suuri kiihko ajokoiralla on seurata riistaa.

Tänään Pihka on ollut ajokuningatar. Se on ansainnut kaikki ylistyssanat, vaikkei jänistä saaliiksi saatu. Metsäjänis oli erinomaisen taitava ja onnistui säilyttämään henkensä, vaikka koiran ja passimiesten yhteistyö olisi voinut koitua tänään jäniksen kuolemaksi. Pihka saa kotiin tullessaan kaikki mahdollisest herkut ja paijaukset. Alla seurantaloki tältä päivältä:

Tuolla olisin kyllä halunnut olla paikalla.

Aivan. Melkein unohdin, tuo otsikon "kohnottava" ehkä vaatii hieman selvennystä. Katlan leikkiääni (kun koira on innoissaan tai tohkeissaan jostain) kuulostaa kohnottavalta. "Knoh koh khoh". Voi elämä.