Se vain iskee. Yllättäen ja voimalla. Silloin ei voi muuta kuin hoitaa se pikimmiten riippumatta huonoista tekosyistä, kuten esimerkiksi Juhannuksen valmisteluista tai vietosta, koska viivyttely vain pahentaa oireita. En puhu kesäisestä flunssasta, vaan jälkiharrastuksesta. Olen piinaillut jäljelle pääsyn hankaluutta jo useita viikkoja, koska tuntuu, ettei millään aika riitä kyseiseen harrastukseen. Nytkin kotona odottaisi kesken oleva siivousurakka, puutarhahommat ja lukematon määrä muita juttuja, mutta otinpa aamulla veripullon pakkasesta sulamaan ajatuksena metsään meno. Tein Katlalle ensimmäisen makauksen kulmalle, jännittyneenä odotan, mitä lohikäärmeemme tästä tuumii. Sitä en ole vielä päättänyt, mitä laitan sille kaadoksi. Meillä olisi pakastimessa talvinen jäniksen nahka. Olisikohan se riittävän kiinnostava myös Katlan mielestä?
Koirat saavat siis aloittaa Juhannusaattoaamun jälkisuorituksella. Toivottavasti keli on parempi kuin tänään. Vaikka onneksi iltaa kohden keli muuttui aamuisesta sadesäästä. Jäljen tekoa kiusasivat lähinnä pikkuriikkiset hyttyset, jotka parveilivat heti kimpussani, kun hetkeksikin pysähdyin.
Huominen tulee olemaan koirille muutenkin mukava päivä, koska saamme aaton kunniaksi vieraaksemme ystäväperheen nuoren Jedi-koiranpentunsa (appenzellinpaimenkoira uros) kanssa, joten leikkiseuraakin on tiedossa. Koirista Katla tulee tätä enemmän arvostamaan, koska sillä tuntuu olevan loputtomasti energiaa purettavaksi. Pihka on välillä N I I N kypsä sen temppuiluun ja härnäämiseen, vaikka sietää kyllä uskomattoman paljon ennen kuin rähähtää nuorikolle oikeasti ärtyneenä. Päinvastoin aika usein tuntuu, että Katla saa yllytettyä myös Pihkan leikkiin, vaikkei aikuinen koira siihen olisi alunperin aikonut edes suostua.
Olimme viime viikon sunnuntaina moikkaamassa myös kahta naapurin uroskoiraa Patrikia ja Bossea. Nämä länsigöötanmaanpystykorvat ovat sympaattisen näköisiä lyhyine töpöjalkoineen ja siksi sopivat bretagnenbassetin leikkiseuraksi erinomaisen hyvin. Valitettavasti Katla ei vain ole tyypillinen rodunedustaja sulosääriensä kanssa. Pojat olivat helisemässä, kun Katla pisti kinttuja toisen eteen, niin että Bossen (8 vuotta) silmissä vilisi ja Patrik (3 vuotta) varmuuden vuoksi suojautui isäntänsä jalkojen lähelle. Pihka keskittyi lähimaaston tutkimiseen (aidatun pihan reunamilla) ja mulkoili uroksia epäystävällisesti. Välillä Katla sai sen yllytettyä juoksukilpailuun kanssaan, mutta pääsääntöisesti se päätti pysyä etäällä tapahtumien keskipisteestä (Katlasta ja pojista). Koirat saivat juosta (tai kuljeskella = Pihka) vapaana naapurin isolla aidatulla pihalla ja sen tosiaan huomasi, kuinka ne nauttivat tästä ylellisyydestä.
Mukavaa, että koirille saa välillä leikkiseuraa ja muuta aktiviteettia, koska valitettavan usein arki on juuri niin harmaata kuin Bossen päällyskarva (vaikkakin koiran yllä väri on hieno, niin ymmärtänette mitä tarkoitan...).
Aurinkoista keskikesän juhlaa toivottaen!
Koirat saavat siis aloittaa Juhannusaattoaamun jälkisuorituksella. Toivottavasti keli on parempi kuin tänään. Vaikka onneksi iltaa kohden keli muuttui aamuisesta sadesäästä. Jäljen tekoa kiusasivat lähinnä pikkuriikkiset hyttyset, jotka parveilivat heti kimpussani, kun hetkeksikin pysähdyin.
Huominen tulee olemaan koirille muutenkin mukava päivä, koska saamme aaton kunniaksi vieraaksemme ystäväperheen nuoren Jedi-koiranpentunsa (appenzellinpaimenkoira uros) kanssa, joten leikkiseuraakin on tiedossa. Koirista Katla tulee tätä enemmän arvostamaan, koska sillä tuntuu olevan loputtomasti energiaa purettavaksi. Pihka on välillä N I I N kypsä sen temppuiluun ja härnäämiseen, vaikka sietää kyllä uskomattoman paljon ennen kuin rähähtää nuorikolle oikeasti ärtyneenä. Päinvastoin aika usein tuntuu, että Katla saa yllytettyä myös Pihkan leikkiin, vaikkei aikuinen koira siihen olisi alunperin aikonut edes suostua.
Olimme viime viikon sunnuntaina moikkaamassa myös kahta naapurin uroskoiraa Patrikia ja Bossea. Nämä länsigöötanmaanpystykorvat ovat sympaattisen näköisiä lyhyine töpöjalkoineen ja siksi sopivat bretagnenbassetin leikkiseuraksi erinomaisen hyvin. Valitettavasti Katla ei vain ole tyypillinen rodunedustaja sulosääriensä kanssa. Pojat olivat helisemässä, kun Katla pisti kinttuja toisen eteen, niin että Bossen (8 vuotta) silmissä vilisi ja Patrik (3 vuotta) varmuuden vuoksi suojautui isäntänsä jalkojen lähelle. Pihka keskittyi lähimaaston tutkimiseen (aidatun pihan reunamilla) ja mulkoili uroksia epäystävällisesti. Välillä Katla sai sen yllytettyä juoksukilpailuun kanssaan, mutta pääsääntöisesti se päätti pysyä etäällä tapahtumien keskipisteestä (Katlasta ja pojista). Koirat saivat juosta (tai kuljeskella = Pihka) vapaana naapurin isolla aidatulla pihalla ja sen tosiaan huomasi, kuinka ne nauttivat tästä ylellisyydestä.
 |
| ©TM Patrik ja Bosse leikkivät |
Aurinkoista keskikesän juhlaa toivottaen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti