Sydämeni särkyi jälleen sunnuntaina, kun jätimme Katlan kotiin lähtiessämme metsälle Pihkan ja miehen kanssa. Se tuijotti meitä keittön ikkunasta, kun pakkasimme tavaroita autoon. Onneksi tämä oli viimeinen viikonloppu, kun pidimme sen sairaslomalla. Viimeistään ensi viikonloppuna myös Katla pääsee metsälle eikä sen tarvitse tuntea enää jahtikateutta.
Pihka laskettiin irti Rihtniemen alueella. Vaikka keli oli lumijälkien suhteen hieman hankala (yli pari päivää vanha ohut lumikerros), löysimme melko pian tuorehkoja jäniksen jälkiä. Pihka tutki niitä häntä heiluen, mutta onneksi vaiti. Hyvin lähihakuisesti ja kertaavaan tyyliinsä, mutta selvästi kuitenkin työskenteli jäljille.
Koira eteni uran toiselle puolelle, missä aloitti herättelyn melkein ajoksi tulkittavalla äänellä. Olimme jo melko varmoja, että jänis on liikkeellä. "Ajo" kuitenkin katkeili, ja koiran haukkutiheys oli vain max 30 haukkua minuutissa. Emme saaneet näköhavaintoa ajoeläimestä ja vaikka kävin tutkimassa koiran kulkemaa ajojälkeä, en pystynyt erottamaan jäniksen jälkiä siitä. Pihka kuitenkin eteni haukkuen pätkän kerrallaan.
Lopulta kyllästyttiin huonoon "ajoon" ja lähdin kytkemään koiran. Pihka ulvahti minulle pettynenä, kun kiinnitin sille pannan kaulaan. Jälkeenpäin epäilin aika vahvasti, että ajoi yöjälkeä. Tarkempia todisteita asiasta ei saatu. Joka tapauksessa homma ei vaan toiminut.
Menimme laavulle evästelemään ja aluksi Pihka oli kytkettynä läheiseen kantoon. Koira näytti palelevan ja päädyttiin laskemaan se irti. Ajateltiin, että se on kuitenkin niin lähihakuinen ja ahne makkaralle, ettei se kauas laavulta poistu, vaikka pidettäisiinkin sitä auki.
Keskitytttiin makkaroiden kääntelyyn nuotiolla ja kahvin juomiseen. Havahduin miettimään, mihin Pihka oli mennyt ja tarkistin tutkasta sen sijannin. Oho, yli 70 metriä! Tuskin olin tutkaa ehtinyt vilkaista, niin kuultiin koiran ajohaukkua. Pihka oli alle sadasta metristä löytänyt sorkkaeläimen viihdykkeekseen. Koska ajo lähti hyvin läheltä ja eteni suoraviivaisesti ilman hukkia, se oli helppo vahvistaa peura-ajoksi.
Söimme makkarat ja lähdimme autolla Pihkan perään. Koira oli tässä vaiheessa edennyt jo yli puolentoista kilometrin päähän Tapiontien toiselle puolelle. Ensin yritimme päästä väliin Tapiontiellä, mutta ajo kääntyikin oletetusta suunnasta poiketen etelään, jolloin ajoimme seuraavalle pistolle. Sieltä pääsin kytkemään Pihkan melko väsyneenä. Vanhan koiran tassut olivat aika kovilla tässä ajossa, ja vielä illalla koira nilkutti ja oleminen näytti kivuliaalta. Onneksi yön levon jälkeen Pihka palautui sille rajusta peura-ajosta. Tuskin se siitä mitään oppi. Iltalenkillä haisteli tuoreenoloisia sorkanjälkiä tohkeissaan.
 |
| ©RH Pihka väsähti luvattoman peurajahdin päätteeksi |
Koira eteni uran toiselle puolelle, missä aloitti herättelyn melkein ajoksi tulkittavalla äänellä. Olimme jo melko varmoja, että jänis on liikkeellä. "Ajo" kuitenkin katkeili, ja koiran haukkutiheys oli vain max 30 haukkua minuutissa. Emme saaneet näköhavaintoa ajoeläimestä ja vaikka kävin tutkimassa koiran kulkemaa ajojälkeä, en pystynyt erottamaan jäniksen jälkiä siitä. Pihka kuitenkin eteni haukkuen pätkän kerrallaan.
Lopulta kyllästyttiin huonoon "ajoon" ja lähdin kytkemään koiran. Pihka ulvahti minulle pettynenä, kun kiinnitin sille pannan kaulaan. Jälkeenpäin epäilin aika vahvasti, että ajoi yöjälkeä. Tarkempia todisteita asiasta ei saatu. Joka tapauksessa homma ei vaan toiminut.
Menimme laavulle evästelemään ja aluksi Pihka oli kytkettynä läheiseen kantoon. Koira näytti palelevan ja päädyttiin laskemaan se irti. Ajateltiin, että se on kuitenkin niin lähihakuinen ja ahne makkaralle, ettei se kauas laavulta poistu, vaikka pidettäisiinkin sitä auki.
Keskitytttiin makkaroiden kääntelyyn nuotiolla ja kahvin juomiseen. Havahduin miettimään, mihin Pihka oli mennyt ja tarkistin tutkasta sen sijannin. Oho, yli 70 metriä! Tuskin olin tutkaa ehtinyt vilkaista, niin kuultiin koiran ajohaukkua. Pihka oli alle sadasta metristä löytänyt sorkkaeläimen viihdykkeekseen. Koska ajo lähti hyvin läheltä ja eteni suoraviivaisesti ilman hukkia, se oli helppo vahvistaa peura-ajoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti