sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Taipumattoman itsepäinen bassetti

Eilen meillä oli kunnia olla Pihkan mukana metsällä.

Pihka on täysin omanlaisensa metsästyskaveri. Se on älykäs, ja bassetiksikin voimakkaan omapäinen. Mikäli Pihka päättää, ettei "jaksa" hakea metsästä riistaa, se ei takuulla siten niin tee, vaikka isäntäväki komentaisi painokkaastikin. Erityisesti jos sitä painostetaan, se kadottaa vähäisenkin kyvyn kuulla ihmisten antamia sanallisia kehotteita.
©RH Pihka
Toisaalta se voi niin tahtoessaan hävitä välittömästi näkymättömiin metsään. Koskaan ei voi tietää varmaksi millainen päivä sillä on. Keskimäärin Pihka on oppinut taitavasti hyödyntämään ihmisten malttamattomuutta. Kun se ei jänistä vaivaudu etsimään, niin ihan varmasti jossain vaiheessa joku muu sen tekee. Koirana sillä ei ole kiire minnekään. Miksi siis vaivautua?

Me ensikertalaisina, bassetin sielunmaisemaa paremmin tuntematta, sorruimme "auttamaan" sitä pentuna. Tietysti olimme tietoisia siitä, miten teoriassa ajavaa koiraa pitäisi koulia hakuun.

  1. Mennään metsään (jäniksen oletetun syönnöspaikan lähistölle).
  2. Lasketaan koira irti ja pysytään aloillaan.
  3. Koira etsii jäniksen jäljet.
  4. Koira löytää jäniksen makuulta ja pitää sen liikkeellä haukkuen.

Siinä kävi lopulta kuitenkin niin, että Pihka koulutti meidät itselleen sopiviksi jahtikavereiksi. Luulen, että tuossa kakkos- ja kolmosvaiheen välissä homma "meni metsään". Pihka osoittautui meitä sitkeämmäksi jääräksi, mitä tulee odottamiseen. Ette ikinä usko kuinka kauan parhaimmillaan istuimme aloillamme juoden kuksakaupalla kahvia ja tuijottaen keppejä järsivää tappijalkaista ystäväämme. Jossain kohtaa harmistuimme aina, ja siirryimme lyhyen etapin eteenpäin. Pihka palkitsi meidät kulkien häntä vinhasti heiluen rinnallamme.
Ennen pitkää huomasimme, että lumikelillä saimme etsiä sille yölliset jäljet. Nykyään se saattaa jopa odottaa, että etsimme sille jäniksen makuun, josta eteenpäin se ylhäisesti ulvahdellen lähtee jahtiin mukaan. Siispä meillä on ollut kunnia saada se ajokoiraksemme. Se on opettanut meille bassetin syvimmän luonteenlaadun; täysin taipumattoman itsepäisyyden, jonka koira kätkee vakavan ja tyynen ilmeen alle. Voi, miten se onkaan huijannut meitä! Valitettava totuus taitaa olla, että se on erittäin älykäs ja sen lisäksi sanoinkuvaamattoman laiska. Se on optimoinut jahdin kulun seuraavanlaiseksi:

  1. Mennään metsään.
  2. Ihmiset etsivät tuoreet jäljet.
  3. Koira voi ilahduttaa jahtiporukkaa haukahtelemalla yöjäljille runsaasti.
  4. Kun riittävän kauan hekumoi jäniksen syönnöshajuja (10 kierrosta samaa jälkeä), joku tulee ihmettelemään.
  5. Ennemmin tai myöhemmin ihminen onnistuu karkottamaan jäniksen liikkeelle.
  6. Varsinainen jahti alkaa.

Meillä ei siis alkujaankaan ollut mitään mahdollisuuksia. Pihka oli ylivoimainen vastapelaaja ensimmäiseksi ajokoiraksi. Pitää vaan muistaa, että meillä on kunnia olla sen kanssa metsällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti