Lumettomissa joulutunnelmissa

Ajotouhut eivät ole viime aikoina kauheasti kiinnostaneet, koska sää on ollut keskimääräistä pahempi jatkuvine vesisateineen ja pimeine päivineen. Lisäksi Pihka on alkanut harrastaa sitä, että jättää hukan selvittämisen kesken ja palaa takaisin ajon lähtöpaikkaan tai sitten meidän luo. Päätettiin siis pitää joulutaukoa tästä harrastuksesta, jos vaikka tauko lisäisi Pihkan intoa jatkaa työskentelyä myös hukalla. Viimeksi sai melko nopeaan (noin puoli tuntia hakua) jäniksen ylös, mutta ajo oli kuin pennulla: ensin kiivas 85 haukkua/min ajo (sai perslähdöt) läheiseen tiheikköisempään metsäalueeseen, jossa hukka. Pari kömpelöä lenkkiä ja eikun takaisin ajojälkeä lähtökuoppiin. Ei ollut ensimmäinen kerta! Tämä on todella harmittava tapa, joka Pihkalle on tänä syksynä tullut. Ja koska täällä ei ole lunta (toisin kuin tuossa vanhassa kuvassa), ei voi mennä katsomaan hukalle, mitä siellä on tapahtunut.

Hieman onnistuneempiin harrastustilanteisiin, nimittäin mies "lavasti" peurahaavakkotilanteen Pihkalle viime viikonloppuna. Toisin sanoen laittoi Pihkan jäljittämään peuranvasan, jonka ampui kyttäämällä. Osuma oli siis hyvä ja mies tiesi, että eläimen olevan kaatuneena lähellä (80-90 metriä). Alun haparoinnin (ampumapaikan hajut hieman levinneet) Pihka jäljitti hienosti peuran kaadolle asti! Tämä oli tosi hyvä oikean tilanteen harjoittelu, joita Pihkalle ei aikaisemmin olla tehty. Oikeaa tilanneta ei siis oikeastaan edes voi harjoitella kunnolla ja syksyn hirvenjäljitykset eivät olleet helpoimmasta päästä. Toivottavasti tämä lisää Pihkan toimivuutta haavakkotilanteessa. Pelkän verijäljen harjoittelu ei selvästi riitä haavakkotilanteen selvittelyyn.

Rauhallista joulun aikaa sekä eläimille että ihmisille, toivottaa Pihka & co!

DRAJ-kokeessa

Ilmoitimme Pihkan jo syksymällä ensimmäiseen 4.12.2011 pidettävään ajokokeeseen Karvialla ja jännitimme viime päiviin asti toteutuisiko koe. Koe oli samalla Basset Cup -osakilpailu. Vasta noin viikkoa ennen vahvistui, että koe pidetään ja osallistujiakin oli ilmoittautunut peräti neljä (kolme bassettia ja yksi dreeveri). Kokeen järjestäjänä oli Koillis-Karvian metsästysseura ja kokeen keskuspaikkana oli seuran tuliterä viimeistelyä vaille valmis metsästysmaja. Edeltävä yö oli ollut myrskyisä ja sateinen sekä aamuyöstä ajaessamme kohti koepaikkaa satoi vettä ja räntää. Lämpötila oli noin 2 astetta ja tien pinnat olivat paikoitellen liukkaita. Keli ei siis antanut odottaa päivältä kovinkaan paljon.

Ylituomarina kokeessa oli Timo Nurmiluoto, joka piti puhuttelun klo 7:30. Metsään lähdettiin puhuttelun jälkeen rauhassa, koska pimeyttä tuntui riittävän pitkälle aamuun. Pihkalta tarkistettiin myös mikrosiru, joka oli ok. Maastomme oli noin 20 minuutin ajomatkan päässä kokeen keskuspaikalta ja mukanamme oli tuomari, joka oli meille myös maasto-oppaana.

Pihka päästettiin irti noin klo 9. Haki todella läheltä ja työskentely oli todella pistomaista - ei kunnon lenkkejä. Ensimmäisen tunnin jälkeen kuljettiin koiran perässä. Ensimmäinen hakuerä (120 min) ei tuotttanut tulosta vaan jatkettiin suoraan toiseen erään. Suon ylityksen jälkeen päästi pienen äännähdyksen yöjäljen löytymisen merkiksi. Tällöin toisessa hakuerässä oltiin jo viimeisen tunnin puolella (Pihka haki yhteensä 3 tuntia 40 minuuttia). Ylösotto kesti luvattoman pitkään, mutta lopulta pienten herättelyjen jälkeen klo 12:40 sai jäniksen liikkeelle. Saimme valkoisesta heti näköhavainnon. Ajo eteni kohti paikkaa, jossa koira päästettiin aamulla irti ja ylitti tien kaartaen pellonreunoja mukaillen takaisin päin. Ajo oli hyvin yhtenäistä noin 50 minuuttiin asti, jonka jälkeen Pihka päästi ulvahteluja ja yksittäisiä haukahduksia ennen lopullista hukkaa. Jänis ei enää löytynyt ja lopulta koira palasi omia jälkiään takaisin auton kautta luoksemme. Todettiin kenraalihukka ja koira kytketiin klo 14:41.

Tuomarin antamat pisteet Pihkalle:

Ominaisuuspisteet:
Haku 3/5
Ylösotto 2/5
Ajovarmuus 3/5
Haukku (kuuluvuus, sointi) 4/5
Haukun luonne ja vaihtelevuus 3.5/5
Tottelevaisuus/yhteistyö 4/5
Kokonaisvaikutelma 3/5
Ominaisuuspisteet yhteensä: 22.50 pistettä

Ajopisteet:
Ajoaika yhteensä 50 min = 27.08 pistettä

TULOS 49.58 pistettä -> AVO2

Koeselostus:
Haku hidasta, hieman läheltä, Jälkitarkka, ylösotto kesti melko pitkään. Ajo päättyi kenraalihukkaan metsään. Haukku kertova, kaksiääninen hyvin kuuluva. Metsästysinnoltaan normaali koira.

Ensimmäiseksi kokeeksi tulos oli ihan hyvä, ja koska Pihkan haku oli noinkin huonoa ja oltiin jo melkein siinä uskossa, ettei tulosta tänään saada, tähän saavutukseen on pakko olla kohtuullisen tyytyväinen. Ja myöskin meidän kannalta hyvä, koska nyt jäi "hampaankoloon" jotain, josta hyvä lähteä parantamaan.

Leikkiseurana Possu?

Aikuisen koiran leikittäminen jää helposti vähälle verrattuna pentuaikaan. Tähän syynä on varmasti se, ettei koira enää ole yhtä leikkisä kuin pentuna sekä spontaanit ja koiran oma-aloitteisesti aloittamat leikkihetket jäävät vähemmälle. Pihkalla oli viime keväänä jonkinlainen jurnutusvaihe, jolloin se ei suostunut leikkimään ollenkaan muiden koirien kanssa. Tällöin se ärähti herkästi ja huumorintaju tuntui olevan tiukilla. Myös innostui leikkimään meidän kanssa nihkeästi ja into loppui nopeasti. Nykyään tuntuu lenkilläkin ilahtuvan, kun vastaan tulee tuttu koirakaveri.

Pentuaikana olimme onnekkaita, kun koirakavereita riitti ja Pihka pääsi leikkimään paljon muiden koirien kanssa. Nykyään koirakaveritapaamiset ovat jääneet vähälle, mikä on harmittavaa. Koiria tietenkin nähdään, mutta leikkitreffejä ei ole ollut. On todella vaikeaa sanoa kaipaako Pihka enemmän koiramaista seuraa?

Kuten aikaisemmin on tullut mainittua, niin Pihkalle erilaiset aktivointilelut ovat olleet pennusta asti kiinnostavia ja niitä on jaksettu pyöritellä, tökkiä ja vähän järsiäkin. Pääsääntöisesti Pihka on saanut aktivointileluja vain yksin jäädessään ja harvakseltaan iltaisin, jos lenkki on syystä tai toisesta jäänyt lyhyeksi. Aktivointileluja onkin kertynyt ytimekkäästi ilmaistuna monta.

Toinen leikki mistä Pihka todella nauttii, on keppien heitteleminen ulkona. Pihka harvoin haukkuu, mutta kepin nostaminen ilmaan "kuumentaa" koiran ja siltä pääsee iloinen haukku. Ulkoleikeistä myös lumipallojen heittäminen ja lumikylvyt ovat suurta hupia. Sisällä ei leikitä kovin paljon. Tosin mies välillä intoutuu leikkimään "taisteluleikkejä" Pihkan kanssa. Silloin Possu tai Sorsa saa kyytiä. Itse pelaan harvakseltaan aktivointilautapelia koiran kanssa tai sitten rinkulapeliä, jossa olen opettanut Pihkan laittamaan rinkulan tappiin palkkiota vastaan. Pihkasta se on todella innostava "temppu".

Pihka ei oikeastaan koskaan tuhoa leluja ja muutenkin leikkii "hellästi" leluillaan. Ainoastaan pehmolelut on suolistettu yleensä nopeaan tahtiin.

Live-paikannusta ja muuta seurantaa

© RH Takaa-ajoleikki kolme vuotta sitten

Täällä sitä seurataan reaaliajassa tapahtuvaa koiran hakua internetin välityksellä. Tavallaan ihmeellistä, mutta toisaalta taas hyvinkin nykyihmisen arkeen kuuluvaa toimintaa. Mies tosiaan lähti aamulla koiran kanssa metsälle ja minä jäin kotiin toipumaan edellisen illan pirskeistä. Itselle koiran seuranta tutkan avulla on luontevaa ja tykkään tekniikasta, joten tutkan ominaisuudet ja karttojen tutkiskelu on todella mielenkiintoista ja opettavaakin. Vanha suunnistajaveri, syytän sitä.

Mies on enimmäkseen niin sanotun perinteisen metsästyksen ystävä ja hänellä on oikea näppituntuma asioihin ja ymmärtää minua paremmin eläinten käyttäytymistä ja "näkee" kokemuksen tuomalla varmuudella millaisiin maastoihin kannattaa mennä. Hän myös osaa kuunnella ajon etenemistä paremmin koiran haukusta ja päätellä hyvät passipaikat. Ei sillä että minulle metsästys olisi jotain hifistelyä, vaan arvostan kirjoittamattomia sääntöjä ja luonnonsuojelu ja -hoitotyötä, jota metsätys pitkälti on. Tekniikka tuo vain pikantin mausteen arvokkaiden perinnetapojen sekaan.

Tutkan etuhin kuuluu ehdottomasti se, että se takaa koiran turvallisuuden metsällä. Vaikkei tutkaa käyttäisi koiran ollessa työssä kuin ainoastaan silloin tällöin tarkistaakseen koiransa sijainnin, se mielestäni maksaa itsensä takaisin varmuutena siitä, että näkee heti, jos koira esim. lähestyy vaarallista tietä tai on kauan paikoillaan.

Viime talvena meille kävi todella kamala tapaus, jossa pelastavan enkelin roolia esitti koiran tutkapanta. Koiralle tapahtui jotain, mitä ei ikinä saisi tapahtua. Pihkalla oli ajo (jänis) ja sillä oli huomioliivi päällä. Onneksi koiralla oli lisäksi tutkapanta, jolla pystyttiin paikantamaan koira. Tutkan mukaan koira oli pitkään paikallaan yhdessä paikkaa ja lopulta mies käytti soitto-ominaisuutta, jolla voidaan kuunnella koiraa. Kaiuttimista kuului vain hirveää uikutusta ja mies juoksi heti tarkistamaan koiran tilannetta metsän keskelle.

Liivi oli kerännyt lunta (varmaan kaula-aukosta) ja keriytynyt jotenkin koiran takajalkoihin siten, ettei se päässyt liikkumaan. Eli neppari oli auennut ja ilmeisesti myös vetoketju, joka kuitenkin oli niin kiinni, ettei liivi ollut lähtenyt koiran päältä pois. Mies oli todella järkyttynyt tilanteesta ja oli jo hetken pelännyt jotain vielä pahempaa, kun koiraa oli kuunnellut tutkan kautta. Entä jollei tutkaa olisi ollut? Miten oltaisiin löydetty koira metsästä, kun se ei pystynyt liikkumaan! Tietysti jälkiä seuraamalla, mutta nyt tutka antoi reaaliaikaisen paikkatiedon, niin mies pääsi koiran avuksi välittömästi.

Tämän tapahtuman jälkeen koiralla ei ole käytetty mitään huomioliiviä, vaikka sekin tavallaan takaisi koiran näkyvyyden (ruskea, maanvärinen koira katoaa kummasti syksyiseen metsään). Tutkan nimiin sen sijaan vannon, vaikka tutkankäyttö metsällä vieläkin aiheuttaa ristiriitaisia tunteita metsästäjissä. Myönnän, että jos tutkaa käytetään metsästyksen apuna tai koira haetaan aina pois paikkatiedon avulla, voidaan tehdä hallaa sekä koirien työtavoille, että eettiselle metsästystavalle. Itse en kyllä osaa käyttää tutkaa niin hyvin, että sen avulla saalista varmasti saataisiin. Jäniksellähän ei sitä tutkapantaa ole... Koira sen sijaan oppii hyvin nopeasti sen, ettei sen tarvitse pitää yhteyttä metsästäjään, jos metsästäjä aina hakee koiran pois eikä se itse palaa ajon alkuun esimerkiksi kenraalihukan tultua.

Jaahas, katsotaanpa taas onko Pihka saanut jo jänistä ylös...

edit klo 12: Nyt tapahtuu jotain! Mies soitti ja sanoi, että oli saanut näköhavainnon ihan valkeasta jäniksestä heti, kun ajo käynnistyi.