Kirjoitan tällä kertaa aiheesta, joka kiinnostaa kovasti itseäni. Sairastuin keväällä 1 tyypin diabetekseen ja siten olen tiedonjanossani ja koiria rakastavana törmännyt termiin "hypokoira". Muistan kyllä etäisesti joskus kuulleeni hypokoirista, muttei ennen viime kevättä asia suuremmin kiinnostanut. Koska nykyään "hypot", hienommin hypoglykemiat eli liian matalat verensokerit, ovat tulleet valitettavan tutuiksi, olen aiheesta kiinnostunut aivan eri mittakaavassa kuin ennen sairastumistani.
Lainaan tuolta Suomen Hypokoira ry:n sivuilta:
"Hypokoira toimii diabeetikon omahoidon tukena ilmaisemalla verensokerinvaihteluita. Koirat pystyvät erinomaisen hajuaistinsa avulla erottamaan verensokerinvaihtelut ihon tuoksun perusteella. Koira voidaan kouluttaa ilmaisemaan matalat ja korkeat verensokerit omistajalleen. Tälläistä koulutettua koiraa kutsutaan hypokoiraksi ja sen on todettu kykenevän ilmaisemaan verensokerivaihtelut jopa ennen kuin diabeetikko itse havaitsee hypoglykemian eli matalan verensokerin oireita.
Verensokerivaihteluiden havaitsemisen ja ilmaisun myötä hypokoira tuo helpotusta ja turvaa diabeetikon arkeen esimerkiksi mahdollistamalla rauhallisemmat yöunet tai tuoden turvaa diabetesta sairastavan koululaisen muutaman tunnin yksinoloon kotona koulun jälkeen.
Koiralla voi olla myös terapeuttinen vaikutus tuomalla lohtua ja uskoa tulevaisuuteen tuoreelle diabeetikolle. Murrosikäisille diabeetikoilla on usein vaikeuksia hyvän hoitotasapainon saavuttamisessa johtuen oman sairauden salailusta ja jopa kieltämisestä. Hypokoira helpottaa diabeteksesta puhumista ja lisää avoimuutta tuoden myönteisiä kokemuksia ja tuntemuksia omistajalleen. Koira myös edistää omistajan terveyttä säännöllisellä ulkoilulla joka tuo myös rytmiä elämään."
Olen siis toivonut, että omakin koiramme, jota on jokseenkin myöhäistä kouluttaa tähän (ainakaan täysin luotettavaksi), oppisi ilmaisemaan edes satunnaisesti matalia verensokereitani, ennen kuin mennään alle 3 verensokereihin. Koska en ole vastasairastuneena jaksanut kauheasti käyttää aikaa asiaan, olen maalaisjärkeiltyäni toiminut vain siten, että olen matalilla huomioinut koiraa ja kun itse aina silloin syön jotain nopeaa hiilihydraattia, niin antanut koirallekin jotain ikäänkuin palkaksi, kun se on ollut kiinnostunut minusta (tai syömisestäni matalilla). Basset koirarotuna on siitä kiitollinen koulutettava, että mitä tulee syömiseen ja herkkuihin, niin se on aina ensimmäisenä paikalla. Jollei Pihka ole syystä tai toisesta kiinnostunut touhuistani matalilla, niin en palkkaa tai huomioi sitä mitenkään. Eli tavoite on ollut "opettaa", että matalilla syöpötellään ja on kivaa (koiralle) -> minulta kannattaa silloin hakea huomiota. En kyllä ole ollut kauhean hyvä opettaja, sikäli, että toisinaan verensokeri on mennyt liian alas ja silloin en koiraa ole enää kauheasti jaksanut huomioida (vaikka se minusta olisi ollutkin kiinnostunut), kun oma olo on ollut liian kurja :(
Viime yönä se sitten tapahtui ensimmäisen kerran. Mies oli yövuorossa, joten nukuin koiran kanssa kahden. Pihka (joka nukkuu sängyssä) herätti minut tökkimällä kuonolla puoli kolmen aikaan. Pihka on meistä sikeäunisin, eikä öisin poistu sängystä, vaikka melkein mitä vain tapahtuisi. Olo ei ollut mitenkään erilainen, mutta mittasin yösokerin, kun nyt kerta heräsin. Se oli 3.9. No päivällä tuo arvo on mielestäni ihan ok (jos tiedän, ettei ruokailuun ole montaa tuntia, enkä aio tehdä mitään fyysistä), mutta yöllä se on minusta hieman turhan matala. Tästä yhdestä onnistumisesta tuskin kannattaa hirmuisesti tuulettaa, mutta tällä kertaa Pihkan ansioista vältin kokonaan hypo-oireet ja lisäksi kurjan reaktiivisen vastaiskun (hypon jälkeen tulee aina helposti se toinen ääripää, ns. vastavaikuttajahormoneista johtuva reaktionousu). Nyt sain aamulla mitattua korkean sokerin sijaan lukeman 4.1 eli erinomaisen aamuarvon.
Lainaan tuolta Suomen Hypokoira ry:n sivuilta:
"Hypokoira toimii diabeetikon omahoidon tukena ilmaisemalla verensokerinvaihteluita. Koirat pystyvät erinomaisen hajuaistinsa avulla erottamaan verensokerinvaihtelut ihon tuoksun perusteella. Koira voidaan kouluttaa ilmaisemaan matalat ja korkeat verensokerit omistajalleen. Tälläistä koulutettua koiraa kutsutaan hypokoiraksi ja sen on todettu kykenevän ilmaisemaan verensokerivaihtelut jopa ennen kuin diabeetikko itse havaitsee hypoglykemian eli matalan verensokerin oireita.
Verensokerivaihteluiden havaitsemisen ja ilmaisun myötä hypokoira tuo helpotusta ja turvaa diabeetikon arkeen esimerkiksi mahdollistamalla rauhallisemmat yöunet tai tuoden turvaa diabetesta sairastavan koululaisen muutaman tunnin yksinoloon kotona koulun jälkeen.
Koiralla voi olla myös terapeuttinen vaikutus tuomalla lohtua ja uskoa tulevaisuuteen tuoreelle diabeetikolle. Murrosikäisille diabeetikoilla on usein vaikeuksia hyvän hoitotasapainon saavuttamisessa johtuen oman sairauden salailusta ja jopa kieltämisestä. Hypokoira helpottaa diabeteksesta puhumista ja lisää avoimuutta tuoden myönteisiä kokemuksia ja tuntemuksia omistajalleen. Koira myös edistää omistajan terveyttä säännöllisellä ulkoilulla joka tuo myös rytmiä elämään."
Olen siis toivonut, että omakin koiramme, jota on jokseenkin myöhäistä kouluttaa tähän (ainakaan täysin luotettavaksi), oppisi ilmaisemaan edes satunnaisesti matalia verensokereitani, ennen kuin mennään alle 3 verensokereihin. Koska en ole vastasairastuneena jaksanut kauheasti käyttää aikaa asiaan, olen maalaisjärkeiltyäni toiminut vain siten, että olen matalilla huomioinut koiraa ja kun itse aina silloin syön jotain nopeaa hiilihydraattia, niin antanut koirallekin jotain ikäänkuin palkaksi, kun se on ollut kiinnostunut minusta (tai syömisestäni matalilla). Basset koirarotuna on siitä kiitollinen koulutettava, että mitä tulee syömiseen ja herkkuihin, niin se on aina ensimmäisenä paikalla. Jollei Pihka ole syystä tai toisesta kiinnostunut touhuistani matalilla, niin en palkkaa tai huomioi sitä mitenkään. Eli tavoite on ollut "opettaa", että matalilla syöpötellään ja on kivaa (koiralle) -> minulta kannattaa silloin hakea huomiota. En kyllä ole ollut kauhean hyvä opettaja, sikäli, että toisinaan verensokeri on mennyt liian alas ja silloin en koiraa ole enää kauheasti jaksanut huomioida (vaikka se minusta olisi ollutkin kiinnostunut), kun oma olo on ollut liian kurja :(
Viime yönä se sitten tapahtui ensimmäisen kerran. Mies oli yövuorossa, joten nukuin koiran kanssa kahden. Pihka (joka nukkuu sängyssä) herätti minut tökkimällä kuonolla puoli kolmen aikaan. Pihka on meistä sikeäunisin, eikä öisin poistu sängystä, vaikka melkein mitä vain tapahtuisi. Olo ei ollut mitenkään erilainen, mutta mittasin yösokerin, kun nyt kerta heräsin. Se oli 3.9. No päivällä tuo arvo on mielestäni ihan ok (jos tiedän, ettei ruokailuun ole montaa tuntia, enkä aio tehdä mitään fyysistä), mutta yöllä se on minusta hieman turhan matala. Tästä yhdestä onnistumisesta tuskin kannattaa hirmuisesti tuulettaa, mutta tällä kertaa Pihkan ansioista vältin kokonaan hypo-oireet ja lisäksi kurjan reaktiivisen vastaiskun (hypon jälkeen tulee aina helposti se toinen ääripää, ns. vastavaikuttajahormoneista johtuva reaktionousu). Nyt sain aamulla mitattua korkean sokerin sijaan lukeman 4.1 eli erinomaisen aamuarvon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti