Aivan ihastuttavaa (!), kun ollaan päästy taas kaamosaikaan, jolloin otsalamppu iltalenkeillä kuuluu ainakin haja-asutusalueella asuvan vakiovarusteisiin. Ellei valaise tietä edes jollain osoittimella, niin vähintäänkin talloo koiran ja astuu kymmeneen kuralätäkköön. Etenkin kun syksy on jatkanut samaa sateista linjaa, johon kesällä jo totuttiin. Tänään lenkkeiltiin siten, että minulla oli lamppu otsalla ja Pihkalla keltainen Hurtan huomioliivi. Meidät ainakin erottaa pimeästä.
Innostuin ompelemaan Pihkalle torkkupeiton, kun löysin hienon siilikuvioisen kankaan (siinä on tosi kivan retrot värit) viime viikonloppuna. Yhdistin sen vanhaan paiväpeitonpalaan, jonka sain äidiltäni. Hieno siitä tuli. Pihka tosin vielä vierastaa sitä, mutta eiköhän pienellä möyhennyksellä siihen tartu oikeat aromit.
 |
| ©RH Pihka ja itsetehty torkkupeitto |
Hirvenmetsästys on nyt alkanut. Sain ison muovipussillisen hirvenvasan "retalelihaa" eli sellaista 2. luokan lihaa, joka ei kelpaa ihmisravinnoksi, mutta joka koiralle maistuu oikein hyvin. Jatkojalostin sitä eilen illalla palottamalla sitä pieniksi kimpaleiksi (sakset ovat muuten tähän oiva keksintö) ja säilömällä raakana minigrip-pusseihin, jotka laitoin pakastimeen. Bretagnenbassetti on niin pieni koira, että pienikin määrä raakaa lihaa riittää kerta-annoksena. Yleensä pieni pussi riittää pariksi päiväksi, kun laitamme aamulla raakaa sulatettua lihaa Kongin tai vastaavan lelun sisään töihin lähtiesssämme. Välillä rankan ajopäivän jälkeen koira on saanut lihaa myös ruoka-annoksen lisukkeena. Pihkahan ruokitaan teollisella kuivamuonalla, jota terästetään satunnaisesti puurolla/lihalla/kananmunalla/raejuustolla tai vastaavalla. Ruoka-allergioita ei ole ollut ja kuivamuona on kelvannut ihan sellaisenaankin, joten mitenkään vaativa ruuan suhteen ei Pihka koskaan ole ollut.
 |
| ©RH Hirvenvasan lihaa pussitettuna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti