Pakkanen kiristyi myrskyisen viikonlopun mentyä ohitse. Muutama lumikönkäre oli metsään jäänyt tuulisen plussakelin ja sateiden jäljiltä, mutta valkealle jänikselle keli oli liikkumisen suhteen melko toivoton. Siispä ne eivät liikkuneet.
Katla haki reippain ottein Koskenmetsän sivupiston viertä ja nyökyttelimme miehen kanssa vuorotellen, että "voi kun se saisi sen ylös" tai "pian se lähtee". Ensimmäinen hakuerä jäi odotusten vastaisesti tyhjäksi ajon suhteen. Yöjäljet koira saattoi löytää, koska antoi yhden haukahduksen meille merkiksi metsän hajuista. Lopulta parin tunnin jäätymisen jälkeen oli myönnettävä, ettei ylösottoa tästä maastosta saatu. Katlan haku oli kuitenkin hyvää ja olisi työskentelyllään ansainnut ajon. Lohko oli erän jälkeen ainakin käyty hyvin kattavasti läpi. Joko koira ei löytänyt jäniksen makuulle vievää reittiä tai sitten tupsuhäntä oli tiukassa.
Kytkimme koiran ja siirryimme muutaman sadan metrin päähän jalkaisin. Laskin koiran irti ja se sukelsi uudelleen metsään. Noin 20 minuutin haun jälkeen alkoi tapahtua. Katla haukahti useamman kerran. Se antoi melko paljon ääntä pelkäksi herättelyksi ja myös eteni tutkan mukaan selvästi jonkin jäljen perässä. Jälkeenpäin pohdimme, että ajoeläin todennäköisesti oli tuolloin jo liikkeellä, mutta koira oli todella paljon siitä jäljessä. Ajo käynnistyi niukalla haukulla ja melko takkuavasti. Oikeastaan koko ajosta jäi takkuileva vaikutelma, vaikka lyhyt pätkä kuultiin myös melko sujuvaa, joskin niukkahaukkuista ajoa. Ajon tultua metsätielle koiralle tuli tiehukka, jonka selvittelyyn meni liikaa aikaa. Lopulta Katla selvästi luovutti ja lähti hakemaan uusia jälkiä noin 300 metrin etäisyydeltä. Kutsuimme koiraa (noin 150 metrin etäisyydeltä), joka tällä kertaa tuli kiltisti kutsusta luokse.
Jänikset olivat tiukassa tänään. Se ei yllättänyt, mutta harmitti kyllä. Keli oli todella kuuluva ja ajohaukkua olisi mielellään kuunnellut enemmänkin. Katla ei tänäänkään sortunut peura-ajoon. Pisteet siitä sille.
Katla haki reippain ottein Koskenmetsän sivupiston viertä ja nyökyttelimme miehen kanssa vuorotellen, että "voi kun se saisi sen ylös" tai "pian se lähtee". Ensimmäinen hakuerä jäi odotusten vastaisesti tyhjäksi ajon suhteen. Yöjäljet koira saattoi löytää, koska antoi yhden haukahduksen meille merkiksi metsän hajuista. Lopulta parin tunnin jäätymisen jälkeen oli myönnettävä, ettei ylösottoa tästä maastosta saatu. Katlan haku oli kuitenkin hyvää ja olisi työskentelyllään ansainnut ajon. Lohko oli erän jälkeen ainakin käyty hyvin kattavasti läpi. Joko koira ei löytänyt jäniksen makuulle vievää reittiä tai sitten tupsuhäntä oli tiukassa.
 |
| ©RH Kuvasta linkki youtube-videoon |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti