Ennen ja jälkeen vuodenvaihdetta Katla pääsi etsimään Palometsään metsäjäniksiä. Molemmilla kerroilla jänis löytyi.
Ensimäinen tapaaminen jäniksen kanssa oli maanantaina, jolloin mies lähti koiran kanssa maastoon kahdestaan. Silloin Katla oli ensin ajanut peuraa, jonka jälkeen vasta jäniksen jäljet löytyivät. Lopulta jänis lähti vajaan 30 metrin etäisyydeltä miehestä liikkeelle, kun koira oli kulkenut jo monta kertaa jäniksen piilopaikan ohitse. Tiukassa jänis oli, kun ei suostunut aiemmin jättämään makuutaan. Ajo jäi lyhyeksi, kun jänis teki hankalan eksytystempun Palometsän mäen rinteille. Katla selvitti hukkaa, mutta harmistui lopulta ja kävi ajamassa yhden peuran vielä alueelta pois. Kun koira peura-ajon jälkeen palasi miehen luokse, tämä päätti, että lyhyeksi tarkoitettu ajopäivä olisi sitten siinä ja lähti kulkemaan kohti autoa. Katla päätti vielä kerran mennä koittamaan hukan selvitystä ja saikin jäniksestä vielä lyhyen ajonpätkän Parran peltojen läheisyyteen asti, jonne jäljet sitten katosivat lopullisesti.
Eilen oltiin samassa maastossa viimeisten lumenrippeiden seurassa. Tätä kirjoittaessani maasto on jo täysin paljas lumesta. Eipä sitä riemua lumesta kauan riittänyt, mutta ehkä ensi viikonloppu tuo jälleen valoa pimeyteen.
Katla haki innokkaasti ja riittävällä laajuudella. Jäljet löytyivät noin 20 minuutin haun jälkeen. Pari tuloksetonta laajempaa lenkkiä jälkikentän sivuihin, joilta palatessa Katla törmäsi rinteessä jäniksen makuupaikkaan. Ajo käynnistyi kiljaisulla ja Katlalle tiheällä 80 haukkua/minuutissa äänenannolla. Hetken kuluttua nähtiin, kun valkea metsäjänis kiiti noin 200 metrin etäisyydellä rinteessä koira perässään. Puolen kilometrin lenkin tehtyään jänis palasi alueelle ja törmäsi suoraan passipaikkaamme. Asetta ei ollut edes mukana, joten tähtäilin jänistä kameralla. Valitettavasti kuva ei onnistunut, kun jänis jäi epätarkassa otoksessani puun taakse piiloon. Harmitti. En vieläkään onnistunut ottamaan kuvaa jäniksestä. Olosuhteet alkoivat olla huippuluokkaa.
Katla tuli useamman minuutin jäljessä ja sekosi täysin, kun kohdallamme jänis oli tehnyt tiukan vinkkelin lähes paluusuuntaansa. Tässä Katlalle tuli ensimmäinen hukka, jonka selvitti. Ajo kaarsi täsmälleen samalla lailla kuin vuodenvaihdetta edeltävä ajo ja jänis oli tehnyt samanlaiset huijausyrityksetkin kuin viimeksi. Katla selvitti kaksi niistä, mutta kolmas tiepiston päähän yltänyt harhautus jäi selvittämättä. Veimme koiran takaisin hukalle, kun se tuli luoksemme, mutta jäniksen poistumisreittiä ei pienistä hukkaherättelyistä huolimatta enää löytynyt.
Olin kahdesta asiasta todella ylpeä. Katla ei ajanut peuraa ja se selvitti hukkia. Tiukka se on äänenannoltaan, kun se ei perslähdöt saatuaankaan anna enempää ääntä kuin 80 haukun tiheydellä. Katla haukkuu myös sarjoissa eli se varmaan hieman selittää harvahkoa haukkutiheyttä. Emänsä antaa parhaimmillaan yli 150 haukkua/minuutissa. Toisaalta Katla käyttää ääntään säästelemättä, kun se haukkuu, niin se kyllä kuuluu. Ehkä massiivinen äänenkäyttö rasittaa ja siksi haukkutiheys on harva? Jatkamme harjoituksia.
Katla haki innokkaasti ja riittävällä laajuudella. Jäljet löytyivät noin 20 minuutin haun jälkeen. Pari tuloksetonta laajempaa lenkkiä jälkikentän sivuihin, joilta palatessa Katla törmäsi rinteessä jäniksen makuupaikkaan. Ajo käynnistyi kiljaisulla ja Katlalle tiheällä 80 haukkua/minuutissa äänenannolla. Hetken kuluttua nähtiin, kun valkea metsäjänis kiiti noin 200 metrin etäisyydellä rinteessä koira perässään. Puolen kilometrin lenkin tehtyään jänis palasi alueelle ja törmäsi suoraan passipaikkaamme. Asetta ei ollut edes mukana, joten tähtäilin jänistä kameralla. Valitettavasti kuva ei onnistunut, kun jänis jäi epätarkassa otoksessani puun taakse piiloon. Harmitti. En vieläkään onnistunut ottamaan kuvaa jäniksestä. Olosuhteet alkoivat olla huippuluokkaa.
Olin kahdesta asiasta todella ylpeä. Katla ei ajanut peuraa ja se selvitti hukkia. Tiukka se on äänenannoltaan, kun se ei perslähdöt saatuaankaan anna enempää ääntä kuin 80 haukun tiheydellä. Katla haukkuu myös sarjoissa eli se varmaan hieman selittää harvahkoa haukkutiheyttä. Emänsä antaa parhaimmillaan yli 150 haukkua/minuutissa. Toisaalta Katla käyttää ääntään säästelemättä, kun se haukkuu, niin se kyllä kuuluu. Ehkä massiivinen äänenkäyttö rasittaa ja siksi haukkutiheys on harva? Jatkamme harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti