Ajokausi alkoi tihkusateisissa merkeissä. Miehellä oli aamuvuorot töissä, joten mentiin vasta illan tullen tutkimaan josko saataisiin pupua pomppimaan ennen pimeän tuloa. Pihka juoksi ympäri puitua peltoa ja pyöriskeli jossain sonnassa, riemuissaan siitä, kun pääsi pitkästä aikaa juoksemaan irti. Tavoitteet eivät olleet kovin korkealla, koska sää ei ollut kovin suotuisa jäniksen metsästykselle, etenkään ilta-ajoon. Mutta näillä piti mennä. Pääasia oli saada Pihkaa hieman "juoksutettua" metsässä, koska kesän jäljiltä koiran kunto on aina huonompi, vaikka tietenkin olemme vähitellen koiran kuntoa juoksulenkein nostaneet.
Pihka siis päästettiin irti Piirlan maastoon illalla kello kuuden jälkeen, jolloin sää oli pilvinen ja kostea. Lämpötila oli noin 17 astetta. Täällä miehellä ja Pihkalla oli loppukesästä hihna-ajo, joten uskottiin jäniksen majailevan näiden peltojen tuntumassa. Koska Pihkalla tuntui olevan riittävän kivaa vain pelloilla loikkimisessa, ohjasin koiran metsään ja mies jäi passiin pellon nokkaan. Myös miehen isä oli passissa hieman etäämmällä. Tässä vaiheessa alkoi sataa vettä. Katselin sieniä (niitä riitti) samalla kun Pihka teki kiemuroitaan lähipuskissa. Ei se kovin kaukana käynyt, mutten joutunut sitä saappaallakaan ohjaamaan. Tunnin haun jälkeen mies soitteli ja pohdittiin jo paikan vaihtoa.
Koira kuitenkin terävöityi pian tämän jälkeen ja myöhemmin sain kuulla mieheltä, että jänis tuli pellon reunaan pian puhelun jälkeen, pysähtyen kuuntelemaan. Kyseinen yksilö oli väriltään todella tumma, melkeimpä musta jänis. Pian perästä seurasi Pihka, joka aloitti vasta pellolla ajohaukun eli jänis oli todennäköisesti maannut melko lähellä pellon reunaa. Ajoa kesti noin 20 minuuttia, jonka jälkeen Pihkalle tuli hukka. Koetti hienosti selvittää hukkaa, mutta ajo ei enää jatkunut ja koira palasi miehen kautta takaisin minun luokseni (ajon lähtöpaikka). Tulimme vielä koiran kanssa tutkimaan hukkaa, mutta Pihka ei enää löytänyt jäniksen reittiä. Kytkin koiran puoli yhdeksän aikaan, koska alkoi tulla hämärää.
Ihan mukava alku ajokaudelle, vaikka itse ajo oli lyhyt, niin Pihkalle meriittejä hausta ja hukkatyöskentelystä.
Pihka siis päästettiin irti Piirlan maastoon illalla kello kuuden jälkeen, jolloin sää oli pilvinen ja kostea. Lämpötila oli noin 17 astetta. Täällä miehellä ja Pihkalla oli loppukesästä hihna-ajo, joten uskottiin jäniksen majailevan näiden peltojen tuntumassa. Koska Pihkalla tuntui olevan riittävän kivaa vain pelloilla loikkimisessa, ohjasin koiran metsään ja mies jäi passiin pellon nokkaan. Myös miehen isä oli passissa hieman etäämmällä. Tässä vaiheessa alkoi sataa vettä. Katselin sieniä (niitä riitti) samalla kun Pihka teki kiemuroitaan lähipuskissa. Ei se kovin kaukana käynyt, mutten joutunut sitä saappaallakaan ohjaamaan. Tunnin haun jälkeen mies soitteli ja pohdittiin jo paikan vaihtoa.
Koira kuitenkin terävöityi pian tämän jälkeen ja myöhemmin sain kuulla mieheltä, että jänis tuli pellon reunaan pian puhelun jälkeen, pysähtyen kuuntelemaan. Kyseinen yksilö oli väriltään todella tumma, melkeimpä musta jänis. Pian perästä seurasi Pihka, joka aloitti vasta pellolla ajohaukun eli jänis oli todennäköisesti maannut melko lähellä pellon reunaa. Ajoa kesti noin 20 minuuttia, jonka jälkeen Pihkalle tuli hukka. Koetti hienosti selvittää hukkaa, mutta ajo ei enää jatkunut ja koira palasi miehen kautta takaisin minun luokseni (ajon lähtöpaikka). Tulimme vielä koiran kanssa tutkimaan hukkaa, mutta Pihka ei enää löytänyt jäniksen reittiä. Kytkin koiran puoli yhdeksän aikaan, koska alkoi tulla hämärää.
Ihan mukava alku ajokaudelle, vaikka itse ajo oli lyhyt, niin Pihkalle meriittejä hausta ja hukkatyöskentelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti