Punnansuo maastokohteena ajoimme aamuhämärässä usvaisten peltoaukioiden ohitse. Itse olin varautunut isolla ämpärillä, joka oli tarkoitus saada täyttymään puolukoista. Ne maistuvat yllättävän hyviltä aamupuuron kanssa sellaisenaan. Miehen ja koiran tavoitteisiin sensijaan lukeutuivat nuo pitkäkorvaiset eläimet, joiden metsästäminen on suhteellisen vaativaa.
Pihka päästettiin heti auton läheltä irti, koska otollinen maasto alkaa heti kyseisen levennyksen tuntumasta. Ollaan vain kerran aikaisemmin oltu tässä maastossa, jolloin Pihka sai vainun melkein heti irti päästyään. Tälläkin kertaa auton lähistö kiinnosti, mutta selkeästi kyseessä olivat vanhemmat jäljet. Itse aloitin sormet kohmeessa poimimaan puolukoita, koska on hirmuisen vaikeaa malttaa odottaa ajon alkua. Lämpötila oli aamulla jossain 5 asteen hujakoilla, mutta auringon noustessa lämpötila nousi melko nopeasti reiluun kymmeneen asteeseen. Koira teki autolta pari pientä lenkkiä, jonka jälkeen jatkettiin syvemmälle metsään ja siitä mäen rinteeseen, joka laskee Punnansuolle. Rinteessä kasvaa ns. pupuheinää, jota jänikset syövät. Nytkin löydettiin muutama pipana, joten alueella asustaa varmasti jänis. Jäniksen lisäksi alueella on todistettavasti hirvikärpäsiä ja jotain mäkäräisiä. Sen verran syöty olo tästä reissusta jäi.
Pihka haeskeli tohkeissaan, muttei kuitenkaan edennyt meistä kovinkaan etäälle. Laskeuduttiin rinnettä suon kannakselle, jolla oli jonkun verran puolukoita. Löysin muutaman suppilovahveronkin, vaikkei maasto ollut sienille paras mahdollinen. Mies teki koiran kanssa lenkin sivummalle, mutta palasi ilman koiraa luokseni ja juotiin kahvit. Tutka näytti kahvittelun jälkeen, että koira haukkuisi (peräti 22 haukkua/minuutissa), mutta emme kuulleet mitään. Mies lähti tarkistamaan koiran sijannin, koska mieleen tuli, että se oli mennyt luolaan tai vastaavaan. Koira ei kuitenkaan ollut maan alla, vaan tuhisi menemään niin kovaäänisesti, että tutka oli tulkinnut sen haukuksi. Mies palasi takaisin marjanpoimijaksi.
Pian kuului ensimmäiset herättelyhaukahdukset, joiden jälkeen hiljeni. Pihkalla selvästi oli vaikeuksia saada selvitettyä jäniksen liikkeitä. Kesti jonkin aikaa ennen kuin ajoksi tulkitsemamme haukahdukset alkoivat. Ajo kuitenkin oli hyvin katkonainen ja eteni hitaasti. Koira pääsi vaivalloisesti tielle asti, mutta tämän jälkeen alkoi ulista tiellä, kunnes hiljeni selvittämään hukkaa.
Koska marjoja oli poimittu riittävästi, päätimme ottaa koiran kiinni tieltä ja lopettaa huonosti käynnistyneen ajon tältä päivältä. Toinen syy olivat Pihkan etutassut, jotka viime kerran jälkeen oireilivat hieman. Molemmissa etutassuissa oli pieni haava viime ajopäivän jäljiltä ja pidimme varmuuden vuoksi tassusidettä koiralla pari päivää. Nyt tassut ovat jo kunnossa, mutta emme halunneet ottaa riskiä siitä, että tassut kuluisivat rikki uudelleen.
Pihka päästettiin heti auton läheltä irti, koska otollinen maasto alkaa heti kyseisen levennyksen tuntumasta. Ollaan vain kerran aikaisemmin oltu tässä maastossa, jolloin Pihka sai vainun melkein heti irti päästyään. Tälläkin kertaa auton lähistö kiinnosti, mutta selkeästi kyseessä olivat vanhemmat jäljet. Itse aloitin sormet kohmeessa poimimaan puolukoita, koska on hirmuisen vaikeaa malttaa odottaa ajon alkua. Lämpötila oli aamulla jossain 5 asteen hujakoilla, mutta auringon noustessa lämpötila nousi melko nopeasti reiluun kymmeneen asteeseen. Koira teki autolta pari pientä lenkkiä, jonka jälkeen jatkettiin syvemmälle metsään ja siitä mäen rinteeseen, joka laskee Punnansuolle. Rinteessä kasvaa ns. pupuheinää, jota jänikset syövät. Nytkin löydettiin muutama pipana, joten alueella asustaa varmasti jänis. Jäniksen lisäksi alueella on todistettavasti hirvikärpäsiä ja jotain mäkäräisiä. Sen verran syöty olo tästä reissusta jäi.
Pihka haeskeli tohkeissaan, muttei kuitenkaan edennyt meistä kovinkaan etäälle. Laskeuduttiin rinnettä suon kannakselle, jolla oli jonkun verran puolukoita. Löysin muutaman suppilovahveronkin, vaikkei maasto ollut sienille paras mahdollinen. Mies teki koiran kanssa lenkin sivummalle, mutta palasi ilman koiraa luokseni ja juotiin kahvit. Tutka näytti kahvittelun jälkeen, että koira haukkuisi (peräti 22 haukkua/minuutissa), mutta emme kuulleet mitään. Mies lähti tarkistamaan koiran sijannin, koska mieleen tuli, että se oli mennyt luolaan tai vastaavaan. Koira ei kuitenkaan ollut maan alla, vaan tuhisi menemään niin kovaäänisesti, että tutka oli tulkinnut sen haukuksi. Mies palasi takaisin marjanpoimijaksi.
Pian kuului ensimmäiset herättelyhaukahdukset, joiden jälkeen hiljeni. Pihkalla selvästi oli vaikeuksia saada selvitettyä jäniksen liikkeitä. Kesti jonkin aikaa ennen kuin ajoksi tulkitsemamme haukahdukset alkoivat. Ajo kuitenkin oli hyvin katkonainen ja eteni hitaasti. Koira pääsi vaivalloisesti tielle asti, mutta tämän jälkeen alkoi ulista tiellä, kunnes hiljeni selvittämään hukkaa.
Koska marjoja oli poimittu riittävästi, päätimme ottaa koiran kiinni tieltä ja lopettaa huonosti käynnistyneen ajon tältä päivältä. Toinen syy olivat Pihkan etutassut, jotka viime kerran jälkeen oireilivat hieman. Molemmissa etutassuissa oli pieni haava viime ajopäivän jäljiltä ja pidimme varmuuden vuoksi tassusidettä koiralla pari päivää. Nyt tassut ovat jo kunnossa, mutta emme halunneet ottaa riskiä siitä, että tassut kuluisivat rikki uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti