"Katala rakkaus"

©RH Katla ja Pihka

Tulokkaamme on saanut jo lempinimiä kutsumanimensä lisukkeeksi. Sanan "Katla" se jo tunnistaa hyvin ja reagoi siihen katsomalla ihmistä kohti ja "rauhoittumalla". Lempinimet ovat ehkä käytössä enemmänkin hellitelyissä eikä koiraa kutsuta niillä. Tuo otsikon "katala" on ehkä yleisin. Lähipiirin ensikommentti kutsumanimeen oli: "Ai, niinku mikä, kattila?" Just niin joo...*silmien pyörittelyä*

©RH Katla ja dumbokorvat

Lienevät hieman oikeassakin, koska nimen valinnan taustalla oli Islannin tulivuori Katla, jonka nimi on johdettu islannin kielen sanasta ketill eli "kattila".

Tämä "katala" ehkä on tullut enempi nimen vääntelystä ja siitä, että pentu on aika villi ja juoni tapaus :) Rakkauden lisäsin otsikkoon jo pelkästään siitä syystä, että tuo pieni ja toisinaan katalakin otus, on tassutelut jo tiiviisti perheemme jäseneksi. Olemme kuitenkin hämmästyneet siitä, miten erilainen se on Pihkaan verrattuna. Pihka oli pentuna erittäin rauhallinen, harkitsevainen ja ahne. Katla on melkein vastakohta. Sille tyypillistä on sännätä tuhatta ja sataa uusiin tilanteisiin ja tulla yhtä nopeasti takaisin päin. Toisaalta yksi tutkimuskerta ei riitä, vaan ottaa uuden syöksyn kohti uutta asiaa heti rohkaisua saatuaan. Suhde ruokaan on selvästi vasta kehittymässä, mutta nälkäinen pentu on! Sille ei tunnu riittävän edes nelinkertainen annos Pihkaan verrattuna. Tietenkin pennut syövät suhteessa enemmän kuin aikuiset koirat, mutta mutta... no pitää vain seurata painon kehittymistä ja vähentää tai lisätä ruuan määrää sen mukaan. Ehkä ruuan tarve perustuu myös siihen, että Katla on erittäin aktiivinen pentu. Pihka ei pentuna todellakaan ehtinyt ja jaksanut touhuta läheskään noin paljon.

Aloitin kontaktin opettamisen sunnuntaina heti, kun pentu oli selvästi kotiutunut meille. Aluksi otti kontaktia sanan varsinaisessa merkityksessä hyökkäilemällä käsiin, kasvoihin, vaatteisiin (you name it) saadakseen namin. Koska lattialla istuminen kiihdytti pentua liikaa, siirryin istumaan sohvalle, josta tuupin pennun aina alas, kun se sinne yritti kivuta. Lopulta sitkeys palkittiin, kun Katlan katse osui vahingossa silmiini ja pääsin palkitsemaan koiran oikealla hetkellä! Tämän jälkeen kehitymistä on tapahtunut erittäin nopeasti. Kun riittävästi onnistuneita katsekontaktitoistoja oli takana, aloin samalla sanoa nimen "Katla" ja nyt koira katsoo silmiin jo nätisti kun sanoo sen nimen. Lisäsin loppuviikosta vaatimuksiin katsekontaktin yhdistämisen istumiseen. Tänään Katla istui ja katsoi silmiin saadakseen ruoka-annoksensa. Muutaman kerran olen onnistunut palkkaamaan myös makuulle menemisestä. Ja istumiseen olen liittänyt jo käskysanan. Eli pikkuhiljaa edistytään. Ulkona ollaan harjoiteltu luoksetuloa, josta palkitsen aina kun mahdollista (nykyään taskussa on jo joka kerta namipussi).

©RH Katla