Basset RMJ 2013

©RH Basset RMJ-kokeeseen opastava kyltti

Pahoittelut "viivästyneestä" tilanneraportista. Yhtäaikaa hirmuisen rankka ja ihana viikonloppu on nyt takana. Ensin haluan kiittää vielä blogini välitykselläkin järjestäjiä ja tuomareita koepäivän aihion luonnista, josta oli mukava lähteä nostamaan mejä-kokeisiin ehdottomasti kuuluvaa koehenkeä, jonka ymmärtää parhaiten vasta kun itse osallistuu kokeeseen. Tämän vuoden Bassetkerhon mejä-kokeessa todellakin sellaisen koehengen pystyi havaitsemaan, eikä kokonaisuutta pystynyt latistamaan edes opastamallani jäljellä saatu ampiaisenpistos peukaloon. Adrenaliinitaso oli niin ylhäällä, että kipu jäi jännityksen varjoon, kun seurasin opastamaani koirakkoa ja tuomaria. Vasta jälkeä purkaessa peukalo turposi kyytabletista huolimatta ja sai toivomaan lisäkivunlievitystä.

©RH Meidän koekoirat

Meillä oli molemmat koirat mukana kokeessa. Pihka tuli puolustamaan viime vuoden rotumestaruuttaan ja Katla pääsi ensimmäiselle mejä-koejäljelleen. Mies sai meidän paremman koiran ohjattavakseen ja itse otin lohikäärmeen kesytyksen tehtäväkseni. Jälkien opastuksen vaihdoimme päittäin eli minä opastin voittaja-jäljen ja mies avoimen luokan jäljen.

Jälkientekopäivänä tulimme kuitenkin paikalle ilman koiria, koska pitkä, pääsääntöisesti autossa vietetty päivä ei ole omiaan takaamaan koiralle mahdollisimman hyvää jäljestysfiilistä seuraavalle päivälle. Näin kesäisin (myös vielä elokuussa), auringon paistaessa, autoon tulee liian kuuma eikä koiria saa missään nimessä jättää paahtumaan sellaisiin olosuhteisiin jäljenteon ajaksi. Lisäksi Katlalle automatka oli tähän astisista pisin ellei huomioida sitä, kun pentu haettiin kotiin talvella. Kaksi perättäistä päivää olisi varmasti ollut liikaa sille. Varsinkin, kun se ei Pihkan tapaan osaa vielä oikein rentoutua auton perällä. Pihka varmaan kuorsaa jo muutaman minuutin ajon jälkeen...

Aamulla ilma oli pilvinen ja sadekuuroinen. Keli kuitenkin parani päivän mittaan, emmekä kastuneet maastossa hääräillessämme. Teimme ensin VOI12 jäljen ja evästauon jälkeen AVO2 jäljen. Maastot olivat hyväkulkuiset ja radat suunniteltu hyvin. Suunnistus ja veretys sujuivat rutiinilla, vaikka aikaa molempien jälkien tekoon meni noin 5 tuntia (Voittaja-jäljen teko kesti 3 tuntia). Olimme molemmat tyytyväisiä jälkiimme, joista seuraavana päivänä olisimme vastuussa.

©RH Mejä-jälkien sijainti kartalla

Koeaamu ei valjennut mitenkään aurinkoisena. Tosin herätys oli jo kello 4 yöllä, joten aurinkoa ehkä oli turha siihen aikaan yrittääkään tihrustaa taivaanrannalta. Lähtiessämme ajamaan viiden aikaan, sankka sumu hidasti matkantekoa ja oikeastaan se oli kaverimme koko menomatkan ajan. Ehdimme koepaikalle hyvissä ajoin ja koirien ulkoiluttamisen jälkeen menin viemään koesihteerille koirien rekisteripaperit ja rokotustodistukset tarkistettavaksi. Koepaikka oli Tammelan Susikkaassa oleva maja.

Koe polkaistiin käyntiin ylituomari Tuovi Hentun puhuttelulla ja jälkien arvonnalla, josta siirryttiin laukauksensietotestiin koirakkoina. Ensin ammuttiin Rotumestaruuskokeeseen osallistuville koirille laukaus ja sen jälkeen avoimen luokan koirille sekä parille ei-jäsentenväliseen kilpailuun osallistuvalle "sponsorikoiralle" toinen laukaus. Kaikki koirat läpäisivät hyväksytysti laukauksensietotestin.

Pihka sai VOI9 jäljen, joka oli RMJ-jäljistä ensimmäinen. Katlalle arvottiin jälki numero AVO4, joka oli neljäntenä arvosteltava. Miehellä riitti siis heti puuhaa, kun hän pääsi ensin Pihkan seurana maastoon ja siitä suoraan opastamaan jäljen numero AVO2. Itse koetin lepäillä autossa, vaikkei siitä mitään tullut. Tämän jälkeen ajettiin AVO4 jäljen alkuun odottelemaan vuoroamme. Joimme kahvit ja söimme eväsleivät odotellessamme. Katlan vuoro tuli ja suorituksen jälkeen kiiruhdimme VOI12 jäljen alkuun, kun minun vuoroni opastaa jälki numero VOI12 tuli. Koirien suoritusten loputtua lähdimme purkamaan opastamamme jäljet (ensin VOI12 ja sitten AVO2). Kiirettä piti, eikä paivään paljon hiljaisia hetkiä ehtinyt mahtua.

Pihkan jälkityöstä sen verran, että se täytti odotukset. Tuomarina sille oli Rauli Markelin. En tarkemmin halua kuvailla Pihkan työskentelyä jäljellä, koska en itse ollut ohjaajana. Pihka sai tulokseksi VOI1 pisteillä 46 ja sijottui hopealle, häviten 2 pistettä vuoden 2013 RMJ Voittajalle eli grand basset griffon vendéen urokselle, X´port Qualité du Greffier du Roi "Mr X:lle". Tuomarin Pihkan suorituksesta kirjoittaman koeselostuksen voi lukea täältä (viimeinen mejä-koetulos). Tähän päättyi pitkään kestänyt bretagnenbassettien ylivalta rotumestaruuskokeessa, mutta vain väliaikaisesti...

©RH RMJ 2013 voittaja "Mr X" ja "Maxima" kävelyllä

Itse olin Katlan ohjaajana. Tuo jättiläiskokoinen retale aiheutti kauhua ja ihastusta jo koepaikalla, kuten odottaa saattoi. Olin varautunut nahkahanskoilla, koska Katlan vetovoima on kohtuullisen kipakka, jos näin lievästi kuvailisin sen etenemistyyliä maastossa. Siinä ei ohjaajan puhinat ja jupinat paljon auta, kun jälkiliinassa roikkuen on seurattava tuota lohikäärmeenpenikkaa. Jarrutuksestani taisi jäädä näkyvät urat taaksemme, en ehtinyt katsomaan. Tuomari ja opas kuitenkin pysyivät kintereillämme koko matkan, joten ehkä onnistuin pitämään vauhdin siedettävänä.

Ensimmäisen osuuden loppupuolella näin, kun Katla sai vainun riistasta ja tiesin heti, että se on menoa nyt. Tuomari huuteli noin 30 metriä edettyämme, että koira pitää palauttaa jäljelle. Ei ollut uutinen allekirjoittaneelle, mutta Katlaa selvästi harmitti. Kiltisti se kuitenkin sopeutui ajatukseen verijäljelle palaamisesta ja jatkoi suoritusta heti, kun kehoitin sitä mejä-jälkeä seuraamaan. Kulmamakaus löytyi ja sen Katla merkkasi pysähtymällä ja haistelemalla. Suoraviivaisesti jatkettiin seuraavalle osuudelle, joka tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan... hetkinen nyt mennään kyllä jo ihan eri suuntaankin?! *Siivottu tekstistä mielessä lausuttu kirosana* piski on oikaissut toisen kulman. No eipä tuo mitään, ollaan kuitenkin vielä jäljellä.

Muttei Katlan kanssa kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tiesin, ettei matkaa ole enää pitkälti, kun tultiin ihme pusikkoon ja tajusin koiran lähtevän taas omille tutkimusretkilleen. Tuomari antoi luvan kehottaa koiraa ja tein sen. Yllätys yllätys, se totteli ja palasi jäljelle! Ilahtuminen oli ennenaikaista, koska matka jatkui kiihkeästi suoraan yli jäljestä, eikä siinä sitten enää käskytkään olisi auttaneet, kun riistan houkutus kasvoi liian suureksi. Katla palautettiin jäljelle. Tämän jälkeen jatkoi jäljestystä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaatokin löytyi melkein heti. Merkkasi kaadon pysähtymällä ja haistelemalla.

Olin tyytyväinen Katlan suoritukseen, koska a) koira on vasta noin 10 kk ikäinen ja melko kokematon, b) se toimi yllättävän hyvin ohjauksessani, c) se nautti selvästi jälkityöstä ja d) tulos oli juuri sen tasoinen, jota odotin harjoitusjälkien perusteella. Katla sai tulokseksi AVO3 pisteillä 27. Tuomarina oli Tuovi Henttu ja hänen koeselostuksensa voi lukea täältä (se ainoa koetulos tähän mennessä).

©RH Palkintopokaalien loistoa

Yllätykseksemme Katlan suoritus riitti avoimen luokan voittoon ja saimme kotiin viemiseksi uuden tai oikeastaan vanhan (ollut käytössä vuosina 1989-1997) kiertopokaalin (Basset AVO-rotumestari 2013 tai mikä oikea titteli nyt sitten onkaan). Hämmästyttävää. Pääsimme eroon Basset MEJÄ Rotumestari pystistä saadaksemme toisen pystin sen tilalle. Onneksi tuo ei ole niin jäätävän kokoinen (vain painava) eli mahtuu muuallekin kuin jääkaapin päälle.

Alla kokeessa olleiden koirien kuvia. Mielestäni bassetkerhon rodut olivat hyvin edustettuna.

©RH Baijerinvuoristovihikoirat

©RH Petit basset griffon vendéen

©RH Grand basset griffon vendéen

©RH Turistikoirat

©RH Griffon fauve de bretagne

©RH Basset hound