Mikä meitä yhdistää?

En oikeastaan välittäisi kirjoittaa tästä aiheesta ollenkaan. Yleensä tyydyn monissa asioissa hiljaisesti hyväksymään enemmistön mielipiteen, koska se on järkevää; monesti yleinen mielipide on sama tai lähestulkoon sama kuin omani. On paljon helpompaa kirjoitella "hauskoja" kuvauksia omasta arjesta ja olla ottamatta kantaa vaikeisiin asioihin.

Ajattelin nyt kuitenkin tehdä poikkeuksen, koska itseäni ahdistaa rotuyhdistyksemme, Suomen Bassetkerhon puolesta. Olen siis ihan rivijäsen, eikä minun mielipiteelläni ole mitään suurempaa merkitystä kuin kenen tahansa muun yksittäisen jäsenen mielipiteellä. Minulla ei ole kasvattaja-asemaa tai rekisteröityä kennelnimeä ja omat liitokseni bassetteihin rotuna ovat lähinnä näiden Jänisjemmassa esittäytyvien kahden karvanaaman varassa. Eli aika vaatimattomasta lähtökohdasta kirjoitan isosta aiheesta pelkästään omia mielipiteitäni.

Viimeaikoina on käyty muun muassa sosiaalisessa mediassa hetkittäin kiivastakin väittelyä, joka noin karkeasti rajattuna näyttää liittyvän bassetrotujen käyttöominaisuuksien varjelemiseen. Olen siis seurannut keskustelua, vaikken siihen paljonkaan ole kantaa ottanut. On hyvä asia, että asiasta puhutaan, mutta mielestäni joissain asioissa ollaan noustu hieman turhan kiihkeällä asenteella "rynnäkköön". Olen ymmärtänyt, että vastaavanlaista keskustelua on käyty muidenkin koirarotujen yhdistyksissä erilaisin lopputuloksin. On hienoa, että jäsenistöllä on intoa ja halukkuutta viedä asioita eteenpäin ja myönnän itsekin puoltaneeni käyttötulosvaatimusta Suomen MVA arvoon (alkuperäistä, kerhon kokouksessa esitettyä). Sitä hajaannusta, jota se jäsenistön keskuudessa ehdotuksen hylkäämisen jälkeen on tuntunut aiheuttavan, en sitä vastoin halua puoltaa. Meillä on erittäin pieni rotujärjestö ja mielestäni olisi tärkeää pitää jokainen jäsen saman katon alla.

Mielestäni mikään harrastus ei ole itsessään niin arvokas, että se pitäisi korottaa jalustalle tai arvottaa ihmisiä/koiria sen mukaan, mitä lajia kukin oman nelijalkaisen ystävänsä kanssa suosii tai on suosimatta. Rotujärjestön puolesta voidaan kunnioittaa ja palkita sellaisissa harrastuksissa menestyneitä, jotka katsotaan jalostuksen kannalta merkittäväksi. Näinhän on jo toimittukin. Ja varmasti tätä voitaisiin vielä tehostaa haluttaessa? Pienin askelin kerrotaan jäsenistölle, mitä suuntaa basset rotujen kehityksessä arvostetaan. Pakottamalla harvemmin saadaan hyviä tuloksia ja jakautuminen eri "leireihin" huolestuttaa ainakin itseäni kovasti.

Sekä mejä, että ajometsästys ovat aikaavieviä ja vaativia harrastuksia, joihin monilla ei ole edes mahdollisuutta osallistua, saati harrastaa säännöllisesti. Kannustan lämpimästi ihmisiä kokeilemaan koiriensa kanssa molempia lajeja, mutta ketään ei saisi rajata ulkopuoliseksi sen vuoksi, ettei koiransa kanssa syystä tai toisesta näihin harrastuksiin osallistu. Kannan myös korteni kekoon ja lupaan omalla paikkakunnallani tarvittaessa järjestää ajometsästykseen (tai mejään) tutustumismahdollisuuksia vaatimattomista lähtökohdistani huolimatta.

Itse olen esimerkkinä sellaisesta harrastajasta, joka itsenäisesti (yleensä ns. kantapään kautta lukuisia virheitä tehden) "opettelee" harrastuksen ja osallistuu koirineen erittäin harvoin järjestettäviin kokeisiin tai tapahtumiin. Jokainen osallistuminen on tapauksessani tarkoin harkittu ja koetta/tapahtumaa odotettu kuukausia tai jopa vuosia. Harrastamiseni ei liene sosiaalisemmasta päästä. Pelkästään mejä harrastajista löytyy hyvin erilaisia ihmisiä ja vielä erilaisempia tapoja harrastaa kyseistä lajia. Ja hienointa on, ettei mikään tapa ole väärin (lain puitteissa tietysti).

Erityisesti haluan tällä kirjoituksellani muistuttaa, että on olemassa vain yksi iso asia, joka yhdistää kaikkia jäseniä yhdistyksen moninaisesta rotukirjosta huolimatta (tai kenties juuri siksi).

Se on rakkaus yleisesti koiriin, erityisesti bassetteihin.