"Vainukoira" Karvian mejä-kokeessa

Eilen oli jännittävä päivä. Katla oli ilmoitettu Karvian mejä-kokeeseen. Koska koe oli illalla arkiviikolla, päädyin anomaan paikkaa valmisjäljelle. Onneksemme koepaikka saatiin ja Katla sai kanssani mahdollisuuden koetella tasoaan oikeassa kokeessa. Edellisestä kokeesta olikin jo melkein puolitoista vuotta. Tämä oli Katlan viides mejä-koe (tuloksia). Pihka jäi koepäiväksi kotiin, koska aloitti juoksun muutama päivä sitten.

©TU Katla ja ohjaaja

Kokeen keskuspaikana oli Tervatupa, joka otti meidät vastaan vanhoina tuttuina, vaikka saapuminen koepaikalle jäi turhan viimetippaan. Olimme paikalla vasta noin 15 minuuttia ennen ylituomarin puhuttelun alkua (klo 15). Ei ole ollenkaan suositeltavaa saapua kokeeseen noin myöhään. Vaikka ehdimme paikalle ajoissa, niin oma tunnelma oli tullessa ahdistunut.

©TU Laukauksensietotesti

Kokeeseen osallistui 11 koiraa, joista kuusi avoimen luokan koirakoita ja viisi voittajakoiraa. Ylituomarina oli Sakari Kankaanpää ja toisena tuomarina Aila Hauskamaa. Maastoarvonnoissa meille tuli jälki numero neljä, joten laukauksensietotestin jälkeen jäi pari tuntia odottelua, ennen kuin vuoromme päästä metsään tuli. Kuten aiemminkin olen huomannut, valmisjälkikokeeseen tulevan on syytä varautua ajantappamiseen, koska odottelua on runsaasti.

©RH Henkilöauto on kovilla mejä-harrastuksessa

Katla oli hirmuisen levoton. Rauhaton olemus ei luvannut hyvää kokeen onnistumiselle. Kävelytin koiraa odotellessamme, mutta se ei auttanut. Epäilen, että oma oloni on vahvasti syypää Katlan koehermoiluun. Tartutan oman hermoiluni koiraan.

Alkumakaukselle tullessa Katla kuitenkin yllätti positiivisesti. Se tutki huolella alkumakauksen, ja vaikka lähtö reippaalta tuomarin silmin näytti, se oli mielestäni tältä koiralta erittäin rauhallinen ja hillitty. Se olikin paras hetki koko jäljellä.

©TU Tuomari, opas ja koirakko

Tuskin 20 metriä oltiin edetty alkumakaukselta, kun Katla päättäväisesti veti jäljen sivuun ja näytti vaihtavan jäljestyksen muun riistan haeskeluun. Tunsin pettymystä ja kehoitin koiraa sanallisesti. Katla totteli ja palasi lenkiltä takaisin jäljelle. Ensimmäinen osuus oli selvästi jäljen lyhin ja alun sivuloikan jälkeen koira rauhoittui työskentelemään jäljelle. Tämän ansiosta saavuimme suoraan kulmamakaukselle, jonka Katla haisteli tarkasti. Pieni tarkistuskierros kulman ympäri ja koira jatkoi toiselle osuudelle. Osuuden alussa koira harhautui taas kulkemaan reippaasti jäljen sivussa. Näin sivusilmällä tuomarin ja oppaan loittonevan useita kymmeniä metrejä vasemmalle. Katlan häntä heilui ja olin havaitsevani taas riistanjälkien tutkiskelua koiran käytöksessä. Jätti kuitenkin tarkemman selvittelyn ja lähti palaamaan takaisin tuomaria ja opasta kohden. Jotenkin vaikutti, että Katla tiesi käyttää hyväksi muiden ihmisten sijaintia ja sen perusteella palasi jäljelle. Tiedä sitä sitten, Katla on hyvin viisas koira.

©RH Palkintokoira

Toisesta kulmamakauksesta mentiin jäljen sisäpuolelta ohi (ylitti jäljen jatkon) ja pienellä lenkillä takaisin kulmalle, jonka ylitti nopeasti (mielestäni ei merkannut kunnolla, ehkä nuuhkaisi nopeasti). Siitä reippaalla nopeudella myötätuuleen ja kolmannelle osuudelle. Mielestäni koira teki useita turhia pyörähdyksiä jäljen päällä ja sivussa. Puolivälissä teki vielä yhden kunnon tarkistuslenkin, mutta päätti kuitenkin jatkaa suoritusta. Kaadosta sai 50-60 metriä ennen ilmavainun ja sille tultiin suoraan. Kaadon merkkasi haistelen ja pysähtyen sen viereen.

Hukaton suoritus oli tosiasia. Ohjaajana en silti koiran harhailevan epäloogista suoritusta kovinkaan hyväksi kokenut, ja tuo levottomuus aiheutti luottamuspulaa meidän yhteistyöhön. Uskoin, että ykkönen tulee, muttei kovinkaan mairittelevin pistein (ehkä 40-42 pistettä).

Onneksi en kuitenkaan joutunut itse koiraa arvostelemaan paperilla, sillä oikea tuomari näki Katlan suorituksen parempana kuin minä ja se sai tuloksen AVO1 46/50. Koiran rekisterinimikin oli päivittynyt tämän tuloksen myötä koepöytäkirjaan. Katlaa sopii jatkossa kutsua Vainukoiran Catlaksi, eikä Vainukorven.

Olin aika tyrmistynyt pisteistä. Minä sain eniten moitetta tuomarilta, koira olisi toiminut paremmin, jos ohjaaja olisi mennyt hiljempaa eli jarruttanut enemmän koiran vauhtia. Osittain olen tuosta jarruttamisesta tuomarin kanssa samaa mieltä, mutta Katlan tuntien ei jarruttaminen sille aina ole paras vaihtoehto. Jos Katla kokee, ettei jälkisuoritus etene, se alkaa touhuta muuta. Mitä hitaampi vauhti on, sitä enemmän sillä on aikaa tutkia maaston muita tuoksuja. Ja sitä todennäköisemmin huomaan meidän olevan keskellä kiihkeää jäniksen yöjäljen selvittelyä.

Tiedän kuitenkin, että parhaat jälkikoirat etenevät hitaammin ja siten myös tarkemmin. Katla ei kuitenkaan ole sellainen. Se on impulsiivinen, huoleton ja herkästi reagoiva koira. Siitä ei saa pelkästään jarruttamalla sellaista tarkkaa ja vain yhtä jälkeä seuraavaa koiraa. Voi olla, että olen väärässä.

©RH Katla, taustalla Tervatupa ja rastilippu

Kokeen tulostaso oli mainio. Kahdeksan koiraa sai ykköstuloksen ja kolme koiraa kakkosen. Kokeen paras koira sain tuloksen AVO1 50/50 pistettä ja yksi koira valioitui FI JVA:ksi. Keväinen keli suosi; sää oli aurinkoinen ja lämmin, muttei liian kuuma. Ehdimme kotiin vielä saman päivän puolella, eikä kello ehtinyt lyödä puoltayötä. Tuhkimotaika säilyi ja saavuimme kotiin juhlien Katlan ensimmäistä AVO1-tulosta mejä-harrastuksesta.

Basset RMJ 2015

Jänisjemman koirat eivät suoranaisesti tänä vuonna Suomen Bassetkerho ry:n ja Muohijärven metsästysseuran järjestämään bassettien rotumestaruusjälkikokeeseen osallistuneet. Olin Pihkan ilmoittanut RMJ-kokeeseen, mutta kolme päivää ennen koetta koira aloitti juoksun ja jouduin perumaan sen osallistumisen. Katla osallistui RMJ-kokeen rinnalla pidettyyn tavalliseen mejä-kokeeseen avoimessa luokassa.

©TU Basset RMJ 2015 voittajakoirakko

Olen tällä kertaa erityisen kiitollinen järjestäjille, koska Pihkan juoksun alkamisen lisäksi aiheutimme heille ylimääräistä päänvaivaa, kun miehen tapaturman vuoksi emme osallistuneet edellisen päivän jälkitalkoisiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jouduimme käyttämään ns. "valmisjälkikortin". Olen ennenkin halunnut kokeilla osallistumista valmisjäljelle eli ilman edellisen päivän talkoisiin osallistumista ja siten myös osallistumista ilman oppaan roolia.

©TU Basset RMJ 2015 Hopea, bb "Foxie"

Valmisjäljessä positiivisena asiana pidin työmäärän huomattavaa vähenemistä ja sitä, että toisen päivän ajomatka koepaikalle jäi väliin. Toisaalta negatiivista oli piinallisen pitkä odotusaika koepäivänä. Normaalistikin pitkältä tuntuva koepäivä tuntui vieläkin pidemmältä, kun odotti, odotti ja vielä kerran odotti. Lisäksi oikean maaston löytäminen oli paljon haastavampaa, kun ei ollut edellisenä päivänä alueella ajellut. Minun pitää myös myöntää, että nautin oppaan roolista; tykkään suunnistaa reitin ja seuraavana päivänä nähdä vieraan koiran suorituksen itsetehdyllä "radalla". Se on palkitsevaa, erityisesti jos koira menestyy hyvin.

Oppaana en siis tällä kertaa päässyt toimimaan. Ennen ylituomarin puhuttelun alkua kävi ilmi, että RMJ-kokeeseen oli tulossa koira, jolla ei ollut vielä ohjaajaa. Ilmoitin itseni vapaaehtoiseksi ja yhtäkkiä ohjattavanani oli kaksi bretagnenbassettia: Katla ja Foxie-niminen uroskoira. Näin pääsin sittenkin "osallistumaan" RMJ-kokeeseen.

Kokeisiin osallistui yhteensä 17 koiraa, joista bassetteja yhteensä vain viisi (RMJ-kokeessa kolme bassettia). Kokeessa oli poikkeuksellisen vähäinen basset-osallistujamäärä tänä vuonna. RMJ-kokeen ylituomarina toimi Juhani Heikniemi ja tukikokeen ylituomarina Kari Muje. Tukikokeen toinen tuomari oli Satu Koski. Kokeen keskuspaikkana toimi Hornion ulkoilumaja, lähempi tutustuminen paikkaan paljasti sen toimineen joskus kauan sitten myös koulurakennuksena.

©RH Hornion ulkoilumaja, Sastamala

Kaikki koirat läpäisivät pidetyn laukauksensietotestin ylituomarin puhuttelun ensin aloitettua kokeen. Katla sai jäljen AVO2, joten siirryimme odottelemaan vuoroamme maastoon. Oli tosi vaikeaa löytää paikalle, koska emme saaneet mitään karttaa alueelta (näin kartan vilaukselta). Jälki oli tosi lähellä, mutta siitä huolimatta löysimme ensin jäljen VOI9 ja lopulta piti pyytää tarkempia ajo-ohjeita lisää.

<!--Diabetesasiaa -->
Myönnän, että olin huomattavan hermostunut. Jännitys voi nostaa diabeetikon verensokereita. Ensimmäistä kertaa kokeessa "lisävarusteenani" oli sensoroiva insuliinipumppu. Verensokerikäyrä oli melkolailla nousussa jo ennen maastoon pääsyä. En uskaltanut tehdä korjauksia, koska pelkäsin romahdusta toiseen suuntaan. Vasta Katlan päästyä kaadolle havaitsin, että insuliinipumppu piippasi taukoamatta hälytystä. En yhtään kuullut sitä suorituksen aikana. Höm, ai miten niin hyvä keskittymiskyky? Onneksi se varoitti vain korkeasta verensokerista, eikä mitään isoa hätää ollut. En olekaan aiemmin onnistunut olemaan huomaamatta värinähälytystä ja tosiaan laite tiukensi turvatoimia, kun en kuitannut huomanneeni varoitusta.
<!--Diabetesasia loppu -->

©RH Katla

Katlan suorituksesta sen verran, että keskityin erityisesti lähtötilanteen lähes alleviivaavaan ohjaukseen. Koiran valjaista kiinnipitäen ohjasin koiran makaukselle haistelemaan. Yleensä olen aina tässä vaiheessa irrottanut otteen valjaasta ja alun sallittu ohjausmatka (kymmenen metriä) on ns. karannut käsistäni, koska Katla "räjähtää" liikkeelle. Tällä kertaa roikuin kiinni Katlan valjaassa lähes koko ohjausmatkan ja uskon, että se vaikutti jonkun verran koiran suoritukseen. Räjähdystä se ei estänyt, mutta se tapahtui kymmenen metriä normaalia myöhemmin ja ehkä koiran päähän jäi paremmin sille määräämäni työtehtävä?

Olin positiivisesti yllättynyt. Katla keskittyi tosi hyvin sille annettuun tehtävään. Nopeutta meillä oli ihan liikaa ja tuomarikin siitä kerran suorituksen aikana huomautti. Jarrutan sormet valkoisena ja pää hikeä valuen, mutta myönnän, että ihan huomaamatta vauhti maastossa kiihtyy, jollen keskity siihen kokoajan ja estä koiraa. Nopeus on yksiselitteisesti ohjaajan, ei koiran vika. Alku mentiin avoimemmassa maastossa laajemmalla työskentelyllä, mutta noin puolesta välistä eteenpäin maasto muuttui todella tiheäksi ja sen koira kulki erinomaisen tarkasti. Molemmat kulmamakaukset Katla merkkasi hyvin. Valitettavasti toisella osuudella harhautui jäljen sivuun. Tuomari tulkitsi sen hirvieläinten jäljille lähtemiseksi, mutta omasta mielestäni koira ei näyttänyt selkeitä "keinojälki vaihtuu nyt riistaan jubidubidaa" -eleitä. Katla vaikutti vain harhautuvan jäljen sivuun, eikä sitten enää osannut/viitsinyt selvittää hukatun jäljen sijaintia. Hukkahan siitä jokatapauksessa tuomittiin. Jäätiin siis ihan vähän siitä ensimmäisestä ykköstuloksesta, jota olen jo pari vuotta sinnikkäästi tavoitellut. Tuloksena AVO2 pistein 37/50, koeselostuksen voi lukea Katlan tulossivulta.

©RH Foxie

Katlan suorituksen jälkeen kiiruhdimme voittajajäljelle Foxien kanssa. En valitettavasti ehtinyt tutustua koiraan yksilönä juuri ollenkaan. Haastetta lisäsi se, että Foxien koulutuskieli oli ruotsi. Pikaopettelin käskyn "Spår" ja "Kom hit". Lisäksi sopivissa paikoissa koetin palkata "Snäll hund" tai "Jätte bra". Onneksi Foxie suhtautui huonoon kielipäähäni sallivasti. Näytin sille alkumakauksen ja se päätteli jo siitä, mitä siltä odotettiin. Mielestäni Foxie oli mukavanopeuksinen jäljestäjä ja hauskasti tykkäsi urosten tapaan konkreettisesti merkata makaukset virtsaamalla. Jäljityksen alussa kääntyi useasti katsomaan minua kuin tarkistaakseen tulenko vielä perässä. Valitettavasti yksi harhautuminen jäljen sivuun johti hukkaan asti. Ilman sitä koiran suoritus oli erittäin hyvä. Foxie sai tulokseksi VOI2 pistein 39/50 ja sillä se sijoittui RMJ-kokeessa hopealle. Vaikken tunne koiranomistajaa, niin tätä kautta toivotan onnea myös hänelle.

©RH Basset RMJ 2015 Pronssi, pbgv "Teuvo"

Bassettien 2015 rotumestariksi jäljellä ylsi (toisena vuotena perättäin) ylivoimaisesti gbgv Dinetten Grand Faucille "Elli" tuloksella VOI1 47/50.

©RH Ipohin Unto, AVO-luokka

Pitkäksi venähtäneestä päivästä huolimatta kokeessa vallitsi hyvä kennelhenki ja oli miellyttävää jutella muiden mejä-harrastajien kanssa. Isot kiitokset järjestäjille, oppaille ja tuomareille kokeen mahdollistamisesta. Erityiskiitokset Katlan muulle huoltojoukolle, jota ilman ei oltaisi päästy lähellekään koepaikkaa.