Paljon onnea, 4-vuotias Katla! Mikäpä metsästyskoiralle parempi syntymäpäivälahja kuin laittaa koiralle tutkapanta kaulaan, ja laskea hakemaan jäniksiä. Katlan juhlapäivää vietettiin tänään näin ja uskallan väittää, että koira ilahtui lahjastaan.
Me ihmiset ilahduimme metsään saadusta passiseurasta. Jahtipäivään osallistui ensimmäistä kertaa jänismetsälle pääsevä vieraskorttilainen. Muuttaahan se aina totuttuja asetelmia, kun saa opastaa ajometsästyksen ensikertalaista.
Aamu oli pilvinen ja melko tuuleton. Lämpötila on jumittanut jo viikon verran muutaman plussa-asteen paikkeilla, ja tämä päivä ei tuonut siihen muutosta. Kaiken kaikkiaan keli suosi ajometsästystä. Meillä oli molemmat koirat mukana, vaikka Pihkan irtipitoon oli aikataulusta varattu vain yksi lyhyt hakuerä.
Katla laskettiin hakemaan Johanssonin metsäuran reunamia. Innokkaasti se katosi metsään ja ensimmäisten hakupyrähdysten jälkeen eteni etäämmälle, josta jälkikenttä löytyi. Aika lyhyellä haulla ja muutamalla herättelyhaukahduksella se sai jäniksen liikkeelle. Ajo kulki jouhevasti ja vain muutama paluuperä tiputti Katlaa jäniksen kintereiltä. Noin tunnin ajon jälkeen koiralle tuli isompi hukka, josta lopulta kutsuin koiran luoksemme.
Siirryimme seuraavaan hakuerään montulle, jonne menin usuttamaan Pihkaa. Jälkiä jäniksen elosta alueella löydettiin ja Pihka kuumeni herättelemäänkin, mutta ylösottoa sille ei tänään saatu.
Pidimme tauon läheisellä laavulla, jossa nuotio oli kuin meitä odottamassa, kun edelliset laavullakävijät sen olivat jo ehtineet sytyttää. Makkaroiden grillaantuessa juttelimme samaan metsästysyhdistykseen kuuluvan metsästäjän kanssa, joka perheineen oli meitä ennen ennättänyt laavulle.
Tauon jälkeen suuntasimme Kanersuon maastoon, jonne Katla pääsi hakemaan toista jänistä. Muutaman pienemmän lenkin jälkeen se eteni yli sataan metriin, josta löysi jäljet. Tämä jänis lähti liikkeelle lähes ilman herättelyjä. Tai ainakin herättelyt räiskähtivät melkein suoraan ajoksi. Ensimmäinen ajonpätkä kesti tuskin muutamaa minuuttia, kun jänis onnistui eksyttää koira jäljiltään. Lopulta oikeastaan koko ajo koostui näistä lyhyistä pätkistä. Ajo ei kulkenut, mutta syy ei ollut koirassa.
Jänis käyttäytyi todella hankalasti ja tykkäsi käyttää vain yhtä reittiä, jota eteni ensin toiseen ja sitten toiseen suuntaan. Hypähti vain vähän jäljen sivuun ja kun koira ohitti sen ajossa, pompahti takaisin ja lähti vastakkaiseen suuntaan. Katlan aivoille tämä oli liian vaikea kuvio, ja koiralla meni näiden selvittelyyn runsaasti aikaa. Lisäksi jänis leikitteli koiran kanssa huolella, kun päästi sen todella lähelle itseään hukkien selviämisen lopulla. Katla antoi eräässä tällaisessa hukan selviämiskohdassa 98 haukkua/minuutissa, joka on sille erittäin runsas äännenanto. En ole luultavasti ikinä ennen todistanut näin tiheää haukkua siltä.
Lopulta jäniksen toistama temppu koitui sen kohtaloksi. Mies hiipi passiin sen kulkeman reitin varrelle, ja jäniksen tullessa viidettä kertaa siitä kohtaa ohitse, se saatiin saaliksi.
Ensikertalainen jäniksen metsästäjä koki jännittäviä hetkiä jahdissa, ja pääsi näkemään jäniksen vain kymmenestä metristä. Oli aika hilkulla, ettei olisi saanut ensimmäisellä kerralla myös saalista.
Katla syntymäpäivä oli hyvin onnistunut ja juhlaväki oli päivään erittäin tyytyväinen. Pihkakin, vaikkei sille valitettavasti jänisajoa saatukaan.
 |
| ©RH Syksyn kolmas jänis Katlalle |
Aamu oli pilvinen ja melko tuuleton. Lämpötila on jumittanut jo viikon verran muutaman plussa-asteen paikkeilla, ja tämä päivä ei tuonut siihen muutosta. Kaiken kaikkiaan keli suosi ajometsästystä. Meillä oli molemmat koirat mukana, vaikka Pihkan irtipitoon oli aikataulusta varattu vain yksi lyhyt hakuerä.Katla laskettiin hakemaan Johanssonin metsäuran reunamia. Innokkaasti se katosi metsään ja ensimmäisten hakupyrähdysten jälkeen eteni etäämmälle, josta jälkikenttä löytyi. Aika lyhyellä haulla ja muutamalla herättelyhaukahduksella se sai jäniksen liikkeelle. Ajo kulki jouhevasti ja vain muutama paluuperä tiputti Katlaa jäniksen kintereiltä. Noin tunnin ajon jälkeen koiralle tuli isompi hukka, josta lopulta kutsuin koiran luoksemme.
Siirryimme seuraavaan hakuerään montulle, jonne menin usuttamaan Pihkaa. Jälkiä jäniksen elosta alueella löydettiin ja Pihka kuumeni herättelemäänkin, mutta ylösottoa sille ei tänään saatu.
Pidimme tauon läheisellä laavulla, jossa nuotio oli kuin meitä odottamassa, kun edelliset laavullakävijät sen olivat jo ehtineet sytyttää. Makkaroiden grillaantuessa juttelimme samaan metsästysyhdistykseen kuuluvan metsästäjän kanssa, joka perheineen oli meitä ennen ennättänyt laavulle.
Tauon jälkeen suuntasimme Kanersuon maastoon, jonne Katla pääsi hakemaan toista jänistä. Muutaman pienemmän lenkin jälkeen se eteni yli sataan metriin, josta löysi jäljet. Tämä jänis lähti liikkeelle lähes ilman herättelyjä. Tai ainakin herättelyt räiskähtivät melkein suoraan ajoksi. Ensimmäinen ajonpätkä kesti tuskin muutamaa minuuttia, kun jänis onnistui eksyttää koira jäljiltään. Lopulta oikeastaan koko ajo koostui näistä lyhyistä pätkistä. Ajo ei kulkenut, mutta syy ei ollut koirassa.
Lopulta jäniksen toistama temppu koitui sen kohtaloksi. Mies hiipi passiin sen kulkeman reitin varrelle, ja jäniksen tullessa viidettä kertaa siitä kohtaa ohitse, se saatiin saaliksi.
 |
| © RH Katla |
Katla syntymäpäivä oli hyvin onnistunut ja juhlaväki oli päivään erittäin tyytyväinen. Pihkakin, vaikkei sille valitettavasti jänisajoa saatukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti