Julkaisin Jänisjemma-blogin ensimmäisen kirjoituksen täsmälleen viisi vuotta sitten. Silloinkin oli perjantai, ja kello 12:44 painoin juhlallisesti Julkaise-nappia. Ensimmäinen tekstini alkoi näin:
Pihkan kanssa otimme ensimmäiset askeleemme DRAJ ja MEJÄ-harrastuksissa. Pihka on saavuttanut Suomen Jäljestysvalion arvon, ja sen kanssa olemme siirtyneet koepuolelta enenevissä määrin oikeiden haavakkotilanteiden selvittäjiksi.
Perheeseen on tullut myös toinen koira, Katla. Koirien yhteiselon alkutaival oli jähmeä, mutta nykyään ne osaavat jo nauttia selät vastakkain syksyisen takkatulen lämmöstä. Myös Katlan kanssa olemme nauttineet monista upeista metsästyshetkistä. Koepuolella on sen kanssa vielä saavutettavaa. Katla on yhdessä miehen kanssa sytyttänyt riistaviettini, ja opettanut minut rakastamaan jänismetsästystä.
Arki yhden bassetin kanssa näyttäytyi täysin erilaisena kuin nyt kahden bassetin kanssa. Koirat saavat tukea toisistaan ja niillä on oma kielensä, jolla ne tuntuvat ymmärtävän toisiaan täydellisesti. Me ihmiset saamme ottaa mallia niiden kyvystä sopeutua muutoksiin ja nauttia elämän pienistä hetkistä.
Henkilökohtaisesti olen oppinut vuosien aikana paljon. Lähdin opettelemaan MEJÄ ja DRAJ-koemuotoja nollalähtökohdista. Nyt olen DRAJ-palkintotuomari, ja osaan vetää jäljet AVO ja VOI-luokkiin. Metsä oli minulle suunnistusharrastuksen myötä tuttu ympäristö, mutta luontoa ja metsäneläimiä olen oppinut ymmärtämään vasta metsästysharrastuksen kautta paremmin.
En tiedä kuinka pitkään jatkan Jänisjemmaan kirjoittamista. Ehkä seuraavat viisi vuotta tai sitten lopetan huomenna. Aika näyttää. Olen ajatellut sen suhteen noudattaa koirilta opittua näkemystä ja elää hetkessä. Kiitän lukijoita, jotka kommenteillaan ovat tehneet blogin elävämmäksi. Kirjoittajana olen niistä hyvin kiitollinen. Toivon, että Jänisjemma jatkossakin sisältöineen innostaa uusia harrastajia bassettien, metsästyksen ja jäljestyksen pariin.
"Tämän blogin tarkoituksena on toimia pääasiassa jahti- ja jälkipäiväkirjana. Kertoilen myös parhaani mukaan yleisesti ajo- ja jälkiharrastuksesta. Mukana on tietysti myös ripaus 'bassetmaista' arkea."
-Taustaa ja tarkoitusperiä 21.10.2011Aika on kulunut nopeasti. Vuosiin on sisältynyt ilonaiheita ja murhettakin. Kaikkia hetkiä ja kokemuksia ei ole tänne arkistoitu, mutta hyvin laajan päiväkirjan olen tuottanut arjestamme koiraharrastuksineen.
 |
| ©RH Kuva blogin alkuajoilta, metsämies ja Pihka |
Perheeseen on tullut myös toinen koira, Katla. Koirien yhteiselon alkutaival oli jähmeä, mutta nykyään ne osaavat jo nauttia selät vastakkain syksyisen takkatulen lämmöstä. Myös Katlan kanssa olemme nauttineet monista upeista metsästyshetkistä. Koepuolella on sen kanssa vielä saavutettavaa. Katla on yhdessä miehen kanssa sytyttänyt riistaviettini, ja opettanut minut rakastamaan jänismetsästystä.
Arki yhden bassetin kanssa näyttäytyi täysin erilaisena kuin nyt kahden bassetin kanssa. Koirat saavat tukea toisistaan ja niillä on oma kielensä, jolla ne tuntuvat ymmärtävän toisiaan täydellisesti. Me ihmiset saamme ottaa mallia niiden kyvystä sopeutua muutoksiin ja nauttia elämän pienistä hetkistä.
Henkilökohtaisesti olen oppinut vuosien aikana paljon. Lähdin opettelemaan MEJÄ ja DRAJ-koemuotoja nollalähtökohdista. Nyt olen DRAJ-palkintotuomari, ja osaan vetää jäljet AVO ja VOI-luokkiin. Metsä oli minulle suunnistusharrastuksen myötä tuttu ympäristö, mutta luontoa ja metsäneläimiä olen oppinut ymmärtämään vasta metsästysharrastuksen kautta paremmin.
En tiedä kuinka pitkään jatkan Jänisjemmaan kirjoittamista. Ehkä seuraavat viisi vuotta tai sitten lopetan huomenna. Aika näyttää. Olen ajatellut sen suhteen noudattaa koirilta opittua näkemystä ja elää hetkessä. Kiitän lukijoita, jotka kommenteillaan ovat tehneet blogin elävämmäksi. Kirjoittajana olen niistä hyvin kiitollinen. Toivon, että Jänisjemma jatkossakin sisältöineen innostaa uusia harrastajia bassettien, metsästyksen ja jäljestyksen pariin.
Toivottavasti et aivan viela lopeta Janisjemmaa :) Kahden bassetin omistajana luen naita aina innolla. Haavena olisi joskus paasta koittamaan oikeaa metsastysta, taalla englannissa se kun se on vahan hankalaa....Hyvaa syksya! T: Tinky , Laalaa & kotijoukot
VastaaPoistaKiitos kommentista! En itsekään usko lopettamiseen, vaikka harvakseltaan olenkin tänne välillä kirjoitellut. Toivottavasti pääsette joskus osallistumaan metsästykseen. Jos Suomeen tulette metsästykauden aikaan, niin kyllä meidän matkassa ainakin pääsee tutustumaan eräilyyn :) Mukavaa syksyn jatkoa Englantiin!
Poista