Tänään tarjoan harvinaista herkkua Jänisjemman blogissa, kun lahjoitan lukemiseksi peräti kaksi erillistä kirjoitusta samana päivänä. Älkää huoliko, en odota aplodeja tai kukkalähetyksiä, vaan voitte vaan halutessanne jakaa nämä hetket kanssani lukemalla ajatukseni ja kokemukseni.
Laitoin ensimmäiseksi julkaisuun mietteeni bretagnenbassetin valioitumiseen (FI MVA) liittyen, koska se on niin suuri juhlan aihe rodun metsästysominaisuuksien arvostamisen puolesta. Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen syy juhlaan tapahtui ajallisesti ennen toista.
Jahtisyksymme on lähtenyt hyvissä merkeissä liikkeelle. Tietysti molempien koirien juoksuaika viivästytti aloitusta, mutta olemme silti ehtineet käydä metsällä. Yli viikko sitten olimme Ilveskallion ja Kekoperkon maastoissa Katlan kanssa. Ilveskallion osalta ajo jäi lyhyeksi ja takkuilevaksi, mutta Kekoperkolla Katla teki erinomaisen ajon (puolitoista tuntia).
Tänä viikonloppuna saimme passimiehiä mukaan, ja se tietysti nosti jahtitunnelmaa. Katlan ensimmäinen ajoerä oli reipashakuinen ja nopeatempoinen. Ilman ennakoivaa herättelyä Katla sai jäniksen liikkeelle. Näin ajoeläimen jo ennen ajohaukun alkua, kun se ohitti minut noin 20 metristä. Ajo oli lyhyt ja ehyt sen ajan kun se ehti kestää, ennen kuin jänis meni miehen passiin. Katla ajoi kaadolle asti.
Juhlatunnelmissa siirryttiin toiseen erään Koskenmetsän maastoon, jossa Katla haki hyvin ja herätteli muutaman haukahduksen verran. Kuksa melkein tipahti maahan, kun kiljaisevalla äänellä ajo lähti liikkeelle. Valitettavasti ajoeläin oli väärä. Toinen passimiehistä näki peuran pakenevan koiraa ja lähdimme kiireellä ajon perään. Katla karkotti peuran yli kahden kilometrin päähän, jonka jälkeen lopetti ajon kuin seinään lähtien palaamaan takaisin ajojälkeä. Koukkasimme koiraa vastaan, ja se tuli kutsusta luokse.
Otettiin vielä kolmas ajoerä Musta-alhon montulla. Katlalle maasto on aina ollut vaikea ja tälläkin kerralla kuultiin herättelyjä ja jopa ajoksi tulkittavia pätkiä, mutta missään vaiheessa koira ei saanut ajoa kunnolla kulkemaan. Lopulta luovutettiin ja otettiin haukahteleva koira kiinni hausta/hukalta.
Hieno ja tapahtumarikas metsästyspäivä, jonka kruunasi upea, tuuleton alkusyksyn halla-aamu, joka lämpeni aurinkoiseksi päiväksi.
Laitoin ensimmäiseksi julkaisuun mietteeni bretagnenbassetin valioitumiseen (FI MVA) liittyen, koska se on niin suuri juhlan aihe rodun metsästysominaisuuksien arvostamisen puolesta. Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen syy juhlaan tapahtui ajallisesti ennen toista.
Jahtisyksymme on lähtenyt hyvissä merkeissä liikkeelle. Tietysti molempien koirien juoksuaika viivästytti aloitusta, mutta olemme silti ehtineet käydä metsällä. Yli viikko sitten olimme Ilveskallion ja Kekoperkon maastoissa Katlan kanssa. Ilveskallion osalta ajo jäi lyhyeksi ja takkuilevaksi, mutta Kekoperkolla Katla teki erinomaisen ajon (puolitoista tuntia).
Tänä viikonloppuna saimme passimiehiä mukaan, ja se tietysti nosti jahtitunnelmaa. Katlan ensimmäinen ajoerä oli reipashakuinen ja nopeatempoinen. Ilman ennakoivaa herättelyä Katla sai jäniksen liikkeelle. Näin ajoeläimen jo ennen ajohaukun alkua, kun se ohitti minut noin 20 metristä. Ajo oli lyhyt ja ehyt sen ajan kun se ehti kestää, ennen kuin jänis meni miehen passiin. Katla ajoi kaadolle asti.
Juhlatunnelmissa siirryttiin toiseen erään Koskenmetsän maastoon, jossa Katla haki hyvin ja herätteli muutaman haukahduksen verran. Kuksa melkein tipahti maahan, kun kiljaisevalla äänellä ajo lähti liikkeelle. Valitettavasti ajoeläin oli väärä. Toinen passimiehistä näki peuran pakenevan koiraa ja lähdimme kiireellä ajon perään. Katla karkotti peuran yli kahden kilometrin päähän, jonka jälkeen lopetti ajon kuin seinään lähtien palaamaan takaisin ajojälkeä. Koukkasimme koiraa vastaan, ja se tuli kutsusta luokse.
Otettiin vielä kolmas ajoerä Musta-alhon montulla. Katlalle maasto on aina ollut vaikea ja tälläkin kerralla kuultiin herättelyjä ja jopa ajoksi tulkittavia pätkiä, mutta missään vaiheessa koira ei saanut ajoa kunnolla kulkemaan. Lopulta luovutettiin ja otettiin haukahteleva koira kiinni hausta/hukalta.
Hieno ja tapahtumarikas metsästyspäivä, jonka kruunasi upea, tuuleton alkusyksyn halla-aamu, joka lämpeni aurinkoiseksi päiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti