Koirapolku- ja metsälenkkeilyä

©RH Katla koirapolulla

Tänään ollaan liikuttu ahkerasti. Alunperin meinattiin viedä Katla ensimmäistä kertaa pienelle "metsästysharjoitukselle", joka tarkoittaa lähinnä koiran ehdoilla maastossa olemista. Pakkanen kuitenkin torppasi tämän tehokkaasti ja jätimme metsästysharrastuksen huomiselle, mikäli pakkanen edes hieman hellittäisi tämän päivän asteista. Ollaan muuten siirrytty pitämään Katlalla jo toista pantaa, koska edellinen jäi auttamatta liian pieneksi.

©RH Pihka ja Katla koirapolulla

Liikkuminen käynnistyi kyllä hitaamman puoleisesti, kun nukuimme koko perhe vielä yhdentoista aikaan. Katlan käytin aamulla kahdeksan aikaan pihalla, jonka jälkeen palasimme suloisen lämpöiseen makuuhuoneeseen. Yöpaitasillaan -15 asteet kyllä kirpaisevat... Kiltisti pentu antaa meidän nukkua pidempään, vaikka onkin ainoa, joka nukkuu lattialla.

Lähdimme aamupalan/lounaan syötyämme tutustumaan koirapolulle, jossa viimeksi lenkkeilimme loppukesästä Pihkan toipuessa kyyn puremasta. Katlalle paikka oli uppo-outo ja täynnä muiden koirien hajuja. Jännitystä lisäsivät koirapolun ali ja yli ohjatut hiihtoreitit, joilla suhahteli toisinaan hiihtäjiä. Katla ei kauheasti hiihtäjistä pitänyt.

Iltapäivällä tulin koirien kanssa kotikotiini äidin luokse. Mies meni kyttäämään peuraa. Lähdin siskoni kanssa pienelle metsälenkille Pihkan ja Katlan kanssa. Mukaan tuli kolmaskin koira eli äitini japaninpystykorva Donna. Se on vakaasti päättänyt inhota Katlaa ja näyttää sille hampaita muristen, jos pentu tulee metrinkin etäisyydelle. Onneksi Donna vain uhittelee, eikä Katla sitä oikein osaa ottaa todesta. Pentu kyllä väistää Donnaa useimmiten, vaikka härnääkin sitä jatkuvasti.

©RH Katla koirapolun sillalla

©RH Pihka

Kävimme jo jokinaika sitten tutustumassa kaupungin keskustaan ilta-aikaan. Uusia hajuja haisteltiin ja ääniä kuultiin. Onneksi väkeä oli vain vähän liikkeellä, joten ensi kosketus kaupunkilenkkeilyyn oli positiivinen eikä liian pelottava.

©RH Katla ja Pihka kaupungin keskustassa