Pupuja ja pentuja

©RH Katla ja koirakaverit

Otettiin uusiksi kahden viikon takainen järjestely. Mies meni Pihkan kanssa metsälle ja minä osallistuin Katlan kanssa pentutapaamiseen.

©RH Siivousvälineet

Sain kyydin anopilta tapaamispaikalle. Ilman hänen apuaan olisi tämän päiväinen pentutapaaminen jäänyt väliin. Katlalle tämä oli kolmas kerta ja sen kyllä huomasi. Vähän aikaa alussa piti häntää koipien välissä ja selkäkarvat pörröttivät koettaen tehdä pennusta kookkaamman näköisen. Kolmas koira, joka tuli moikkaamaan Katlaa oli kuitenkin jo entuudestaan tuttu tappijalkainen ja töpöhäntäinen länsigöötanmaanpystykorva, jonka kanssa on jo kaksi kertaa haisteltu ja leikitty, joten Katla selvästi rentoutui ja häntä alkoi heilua iloisesti. Tällä kertaa meille todistettavasti sattui pissavahinko, jonka siivosin järjestäjien hyvin selvästi esille laittamien välineiden avulla.

Paikalla oli jälleen runsaasti porukkaa pentuineen, joten uusia tuttavuuksia tuli tavattua. Pentutapaamisten sääntöihin oli myös tullut muutos. Ensin tapaamiseen olivat tervetulleita kooltaan pienemmät pennut ja tuntia myöhemmin isommat. Mielestäni porrastus toimi tosi hyvin ja selvästi paikalla oli rauhallisempaa, kun kaikki eivät olleet paikalla yhtäaikaa. Tosin en ole varma kumpaan ryhmään Katla nyt kuuluu. Myymälässä oli vaaka, jolla ohimennen punnitsin Katlan. Painoa oli jo melkein 10 kg. Toisaalta pentu on todella nuori vielä, eikä leiki kovin rajusti. Ehkä mennään seuraavalla kerralla hieman myöhemmin, siten, että ollaan paikalla toisen ryhmän loppupuolella ja toisen alkupuolella. Siinähän on sekin hyvä puoli, että tottuu näkemään itseään suurempikokoisia rotuja. Chihuahuat ja muut pikkurodut ovatkin jo tulleet tutuiksi.

Alla kooste onnistuneimmista kuvista. Aika vaikeaa noita vauhdikkaita pentuja on kuvata, mutta hauskoja otoksiakin toisinaan onnistuu nappaamaan:

©RH Katla kutsuu leikkiin

©RH Hippasilla

©RH Katla pitkäkoipi

©RH Hiivin tästä vaan nopeesti ohi...

©RH Maasta se pienikin ponnistaa :)

Sain raportin mieheltä maaston tapahtumista tältä päivältä. Lyhyesti voisi asian ilmaista sanalla: "Monimutkaista". Yritän nyt kuitenkin avata asiaa hieman seikkaperäisemmin. Pihka päästettiin auki kahdeksan jälkeen aamulla, jolloin oli vielä jokseenkin pimeää. Lunta ei ole tullut viime päivinä lisää ja pakkanen on hieman lauhtunut isoimmista lukemista. Kuitenkin rannikolle tyypillisesti, kun ilma lämpenee, niin tuuli voimistuu, joten muutaman asteen pakkanen tuntui aamulenkillä itsestäni aika hyytävältä.

Pihka oli ollut hyvin innokas maastoon lähtiessä ja ensimmäisen jäniksen sai ylös Koskenmetsän alueella melkein ensimmäiseltä hakulenkiltään. Koskenalhon puoleen siirtynyt ajo kuitenkin päättyi koiran lähtiessä hukalta takaisin tietä pitkin autolle. Ihan kuin Pihka olisi päättänyt, ettei tätä enää kannata selvittää. Miehen luokse palattuaan koira kuitenkin jatkoi hakua ja pian sai ajon alkamaan uudelleen. Hämäräksi jäi oliko kyseessä sama vai eri jänis? Myös tämä ajo päättyi hukkaan, ennenkuin jänis ehti palata lähtöpaikalle.

Mies päätti siirtyä "puhtaaseen" maastoon, koska jälkimmäisen hukan tutkittuaan oli selvää, ettei hukkaa selvittäisi mieskään, jollei Pihkakaan siihen kyennyt. Hukkapaikka oli jäniksen jäljistä "musta", joten jäniksen löytyminen uudelleen oli hyvin epätodennäköistä. Pisteet Koskenmetsän jäniksille tänään. Juonikkaita otuksia, juu.

Äijävuori kutsui metsästäjää. Pihka mölysi heti irti päästyään ja mies jätti koiran mölymään yksinään hakkuualueen laitamille. Koira kuitenkin pian seurasi ja teki erinomaista hakulenkkiä miehen mielestä. Lenkit jäivät kuitenkin tyhjiksi. Löysivät kiinnostavat ahkion jäljet, joita seurasivat jälkien päätepisteeseen. Ahkiota ei löytynyt, mutta miehen isän uusi näätäsyötti löytyi. Pihka riehaantui syöpöttelemään ja ilmeisesti metsässä käytiin pienimuotoinen "neuvottelu" päivän tarkoituksesta ennen kuin pääsivät jatkamaan jänisten etsimistä.

Pihka teki vielä muutaman erinomaisen hakulenkin, jotka kuitenkin jäivät tyhjiksi. Mies päätti, että eiköhän jahti ollut tällä kertaa tässä ja lähti koira seuraten palaamaan autolle. Ei kytkenyt koiraa, koska uskoi, ettei se enää minnekään lähtisi. No, kun olivat melkein autolla, lähellä irtipäästämispaikkaa, koira yhtäkkiä lähti maastoon. Vain hetki, niin jänis oli ylhäällä. Pihka ei siis ollut turhaan alussa mölissyt, vaan oli haistanut jäniksen olevan lähellä. Ajo jatkui jonkun aikaa, kunnes koira hukkasi jäniksen.

Kaikki ajot olivat lyhyitä, mutta Pihkalle kunnioitus tämän päiväisestä hausta ja metsästysinnosta. Hieno metsästyskaveri tuo meidän Pihka on.