Kurruttajan jänisjahti

©RH Katla testaa autosänkyään

Aikamoinen jahtipäivä takana, kiitos Pihkan. Aamulla pakkasta oli noin 10 astetta, mutta päätimme lähteä kahtena eri tiiminä maastoon. Minä lähdin Katlan kanssa Äijävuoren eteläpuolelle haistelemaan metsän tuoksuja ja mies lähti Pihkan kanssa koluamaan Äijävuoren pohjoispuolta pupunkiilto silmissä. Tiedä sitten, kummalla intoa oli enemmän, miehellä vai Pihkalla :)

Pääsimme Katlan kanssa noin 200 metriä metsän puolelle, kun havaitsin läheisen mäennyppylän päällä kaksi peuraa tuijottamassa meitä. Katla ei niitä onneksi nähnyt, vaan haisteli kovaäänisesti maata. Löin vanttuita yhteen ja peurat kaikkosivat vauhdilla. Tästä seurannutta rymistelyä Katla kuulosteli kiinnostuneena, muttei kuitenkaan tajunnut mistä oli kyse. Jatkoimme eri suuntaan kuin peurat.

Ehdimme tuskin siirtyä toista 200 metriä, kun kuulin Pihkan ajohaukun. Olipas se tänään ollut nopea! Myöhemmin mies kertoi, että koira oli saanut vainun melkein heti irti päästyään, vaikkei maastossa ollut näkynyt mitään jälkiä (edellisenä iltana oli satanut tuore lumi). Ajo eteni vauhdilla meitä kohti ja Katla alkoi ujeltaa kuullessaan haukun. Ehkei se tunnistanut Pihkan ääntä ja pelästyi, kun haukku vain läheni. Nappasin pennun kainaloon juuri ennen kuin Pihka ilmestyi meidän näköpiiriin. Hetkeksi haukku taukosi, kun se hölmistyneenä totesi meidän olevan ajoreitillä, mutta jatkoi kuitenkin välittömästi matkaa. Katla hieman tärisi sylissäni. Mahtoi olla järisyttävä kokemus sillekin :D Mutta pian laskin pennun haistelemaan tuoreita jäniksen jälkiä. Innostin hieman ja seurattiin jälkiä pienen matkaa. Törmäsimme matkalla peurojen "leirintäalueeseen". Varmaan kymmenisen peuran lauma oli paniikissa jättänyt lepopaikkansa jäniksen ajon tieltä. Tämän jälkeen päätin, että lähden viemään pennun lämpimään, ettei se palellu. Eikä tämä ensimmäiseksi metsästysharjoitukseksi mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, mutten usko, että mitään haittaakaan tästä Katlalle oli.

Lähdimme oikaisemaan läheiselle metsäuralle päin ja hups, törmäsimme tuoreisiin jäniksen jälkiin. Pian tajusin, että olimme "ohittaneet" vahingossa Pihkan ajossa, kun koiran haukku alkoi saavuttaa meitä jälleen. Otin Katlan taas syliin, ettei lähde Pihkan seurana ajamaan jänistä. Pihka ohittikin meidät pian uudelleen (olimme päässeet jo metsäuralle asti). Uralla Pihkalle tuli vaikeuksia ja pidempi hukka ennen kuin ajo jatkui pohjoista kohti. Lähdin viemään pennun varikolle (miehen vanhempien luokse). Matkalla meidät ohitti autoillaan paikallinen peurajahtiporukka. Olivat tulleet samoille "apajille", mutta Pihkan haukkumisen "pelottamina", poistuivat alueelta. Tai sitten heillä oli parempi syy jättää alue :)

Pihka jatkoi vielä pari tuntia ajoa lähtöni jälkeen. Mies näki jäniksen kolme kertaa ajon aikana, muttei ampumatilaisuuksista huolimatta päässyt riittävän varmoihin asemiin. Erittäin hieno ajo Pihkalta! Ihan kuin näyttääkseen meille epäilijöille, että siitäkin on ajuriksi. Tosin kylmähaku oli tänään niin nopeasti ohitse (jos sitä edes oli), ettei siitä voi arvostelua antaa.