lauantai 13. huhtikuuta 2013

Piikkejä ja verta

Monta päivää olen jo aikonut kirjoittaa jotain, mutta se jotain ei vieläkään ole selvinnyt itselleni. Pahoittelut siis taas tällaisesta epämääräisestä avauksesta blogipäivitykselle. Ehkä tämä selvenee vain kirjoittamalla ylös meidän kuulumisia.

Mitään mullistavaa ei viime aikoina ole tapahtunut koirien osalta. Odotan innolla lumien sulaamista, sikäli, että pääsisin aloittamaan mejä-kauden. Uskomatonta, että mennään jo huhtikuun puolessa välissä ja lumitilanne tuntuu ankealta jäljen tekoa ajatellen. Toinen harmistus liittyen samaan aiheeseen on tuttu. Mistä saa verta!? Jostain syystä EU:n joku direktiivi estää veren myymisen tai sitten se on tehty harvinaisen kannattamattomaksi, koska tuntuu, ettei sitä saa ostettua ei-ruokakäyttöön tarkoitettuna oikein mistään. Tämä kesä taitaa käydä mejän osalta kalliiksi, jos joudun ostamaan pulloittain sitä kaupassa myytävää ruuanvalmistukseen käypää verta. Saan syyttää itseäni, etten ole ollut hereillä metsästyskauden aikana. Veren hankkisi vaan mieluummin kätevästi säilöttynä, eikä itse haluaisi sotkeutua sen "keräämiseen" talteen. Ehkä "mejähenkeni" ei ole riitävällä tasolla proharrastajien mielestä, mutta mielestäni veren ottaminen ruhosta talteen menee kyllä hippasen mukavuusrajani yli.

Pah. Ainakin kevään ensimmäiset jäljet pitää tehdä kalliilla tavalla. Toivottavasti keksin tähän jonkun ratkaisun pikapuoliin. Ainakin ajattelin hieman lotrata verta laimeammaksi vedellä ja siten "jatkaa" sen riittävyyttä. Kaatoja pakastimessa onkin (jäniksen nahkaa, käpäliä, kauriin sorkkia) ja viime kesän veretyssieni kelpaa hyvin vielä ainakin alkukevääksi. Vähän metsäröhnäinen se on, mutta muuten vain puolipitoinen (kuten mieheni t-paidat). Joten olen kyllä valmiina heti, kun tuo valkea aine häviää.
©RH Suuren suosion saanut Angry Birds -lelu ja Katla
Joku varmaan jo ehti kauhistumaan tuota hardcore-tyyppistä otsikointia ja ihmettelemään sanaa "piikki". Otsikon veri tulikin jo käsiteltyä. Nuo piikit eivät oikeastaan tarkoita kummallisempaa kuin Pihkan uusinta rokotusaikaa, joka oli tällä viikolla. Kävimme eläinlääkärillä koko perheen voimin. Katla siis mukana vain, koska jokaisen sosiaalisen tilanteen harjoittelu on arvokasta kokemusta pennulle. Pihka meni ihan pois itsestään, kun mentiin eläinlääkärin ovesta sisään. Viime kesän käärmekohtaaminen ja siihen liittyvät lääkärikäynnit olivat liikaa sille. Ei se nyt ihan paniikkiin asti mennyt, mutta koira tärisi pöydällä ollessaan, luimisteli, tunki päätään allekirjoittaneen kainaloon ja alkoi varistaa karvoja. Katla olisi halunnut tulla tutkittavaksi, mutta sen piti odottaa kytkettynä miehen vierellä.

Hassuinta oli, että muistutuksena sähköpostiin tulleessa viestissä luki, että vain Pihkan kennelyskä-rokote on vanhenemassa 2013:
Rokotuskut​su, Pihka- Woodsman's Baikal

Hei! Potilaskortistomme mukaan koiranne rokotukset on aika uusia. Rokotukset on annettu ja suositellaan uusittavan seuraavasti:
Penikkatautirokotus annettu: 10.4.2012. Uusintarokotussuositus: 9.4.2015
Parvorokotus annettu: 10.4.2012. Uusintarokotussuositus: 9.4.2015
Kennelyskärokotus annettu: 10.4.2012. Uusintarokotussuositus: 10.4.2013
Raivotautirokotus annettu: 20.4.2011. Uusintarokotussuositus: 18.4.2014

Ihmettelin tätä hieman, mutta varasin ajan vain tälle rokotteelle. Lääkärille vähän tuota ihmettelin ja hän huomasi, että myös rabies-rokote on vanhenemassa. Tuossa rokotussuosotuksessa oli vain virhe. Rokotuksien antamisajat olivat muuttuneet ja Pihkan viimeiset vahvisteet oli annettu vanhan systeemin mukaan. Pihka-parka, sille laitettiin vielä toinen piikki. Onneksi ei reagoinut mitenkään itse rokotukseen. Taisi lähinnä pelätä tilannetta ja niitä kipumuistoja, mitä käärmeenpuremasta jäi. Koira rauhoittui heti, kun poistuttiin lääkärin tiloista. En oikein tiedä pitääkö tuota pelkoa koettaa jotenkin hälventää. Harmittaa vain, koska tuo yksi lääkärikokemus jätti näköjään ikuiset arvet koiraan, joka aiemmin melkein nautti lääkäärikäynneistä.
©RH Pihka ja Katla olohuoneen matolla
Uskalsimme laittaa olohuoneen maton takaisin lattialle. Pitäähän tässä pikkuhiljaa alkaa luottamaan Katlan pidätyskykyyn. On vieläkin satunnaisia vahinkoja tullut ja lähes joka päivä kerran pissaa työpäivän aikana sanomalehdelle. Arviolta noin kuuden tunnin ajan kykenee olemaan tekemättä tarpeita.

2 kommenttia:

  1. Lumen sulamista täälläkin odotellaan! Ensimmäisen mejä-kokeen pitäisi olla tuossa parin viikon päästä, eli me tuskin ehditään tekemään yhtään harjoitusjälkeä ennen sitä. Ja harkkajäljet olen muuten aina tehnyt ruokakaupan verellä. Mulla on sitä vaikka kuinka paljon pakkasessa, kun sitä ei paljon kauden aikana tuu käytettyä ja aikanaan olen tainnut hamstrata sitä vähän liikaa.

    Sulla on muuten linkeissä tuo vanha Spanieliliiton linkki, joka ei enää toimi. Uusi sivu on: http://www.spanieliliitto.org/index.php/harrastaminen/metsaestyskoirien-jaeljestaemiskoe-mejae

    terv. Mervi ja Sanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Joo ei sitä kannata napista, jos ei ole ollut ajoissa jälkiveren hankinnassa :) Ruokakaupan verellä tänä kesänä mennään. Kiitos tuosta linkkihuomiosta. Korjaanpa sen pikimmiten :D

      Poista