Niih, lupasin kirjoittaa paremmalla ajalla viime viikon Pihkan jäljestyksestä. Viikko meni kuin lentäen ja nyt vasta tuli sopiva hetki "luovalle tuskalle". Tosin tällaisen päiväkirjamaisen kirjoittamisen luovuutta vaativa ponnistus nyt ei kovin suuren suuri ole, mutta mutta...
Pihkan ohjasti tekemälleni jäljelle mieheni. En kiusallanikaan paljastanut hänelle jäljestä etukäteen paljoakaan. Jäljen mittaa ja muotoa kuvailin, koska kyseessä ei ollut tavallinen VOI-jälki. Jälki oli enemmän AVO-kaavion mallinen ja sen keskimmäinen osuus oli pisin (melkein tuplapitkä muihin kahteen sivuun verrattuna). Jokaisella suoralla oli makaus ja toisella kulmista oli veretön katko. Maasto oli vaihtelevaa. Ensimmäisen osuuden alku oli vanhaa kuusikkoa ja makauksen jälkeen tultiin avoimelle kalliomäelle, josta hienot näkymät (pitää varmaan joskus lähteä ihan vaan retkelle kyseiseen paikkaan). Kulman jälkeen toinen osuus oli sellaista mäenrinteessä kasvavaa nuorta vesakkoa, jossa paikoitellen kulkeminen vähän hankalaa. Katkokulman tein hienolle paikalle pieneen notkelmaan, josta tuomarin ominaisuudessa olisi mukava arvostella koiran hakua seisten mäennyppylän päällä hieman jäljestä sivussa. Viimeisen osuuden alku hieman ryteikköistä, mutta mäelle nousun jälkeen mukavakulkuista männikköä. Erinomainen jälki tuli tehtyä, vaikka itse sanonkin. Etenkin miellytti metsäneläimien jättämät merkit alueella. Eli uskoin, että haastetta piisaisi Pihkan nenävärkille, vaikkei jälki vanhentunutkaan riittävästi (katso kootut selitykset viime postauksesta).
Pihka lähti tulisen vauhdikkaasti matkaan. Oli saanut kärvistellä odottaen vuoroaan, kun Katla työskenteli omilla jäljillään aiemmin. Häntä heilui ja koiran iloinen mieliala tarttui perässä seuraajiin. Ensimmäinen makaus merkattiin hienosti pysähtyen ja haistellen. Matka eteni jälkitarkasti kohti ensimmäistä kulmaa, jonka lenkitti pienesti. Mäenrinteessä riistan jäljet hieman veivät välillä sivuun jäljeltä, mutta palasi aina takaisin jälkiuralle. Toinen makauksista merkattiin hieman hätäisesti. Ellen olisi tiennyt sen paikkaa, niin en ehkä olisi edes nähnyt merkkausta. Tästä ei luultavasti olisi kokeessa tullut pisteitä. Katkolle tultiin jälkivanaa seuraillen ja lenkittämällä Pihka nopeasti selvitti sen ilman suuria haasteita. Hienoa.
Viimeisellä osuudella nuolaisin ennen kuin tipahti. Pahoittelut kuluneesta sanonnasta. Pihka eteni hienosti jälkivanan päällä, mutta ennen kolmatta makausta pysähtyi ja katsoi kerran meihin päin. Olisi pitänyt ymmärtää, mitä se tarkoitti. Pihka sai vainun riistasta ja siihen loppui uskollisuus jäljelle. Mies seurasi hetken koiraa, kunnes huusin, että tuo Pihka takaisin. Tästä tuli Pihkalle hukka. Koira palautettiin kolmannelle makaukselle, koska olimme niin lähellä sitä ja siitä Pihka tajusi jatkaa jälkityötään "Etsi"-kehotuksen avustamana. Loppu mentiin hienosti ja kaadolle tultiin pienellä ilmavainulla, vaikka olikin mielestäni myötätuuli. Kaadon otti suuhunsa ja esitteli meille.
Harmi tuo yksi riistasta johtunut hukka. Ei olisi ykköstulosta tällä kertaa saanut, vaikka ilman tuota yhtä hukkaa meno olikin hienoa seurata. Toivottavasti pian olisi aikaa tehdä koirille taas jäljet. Ehkä ensi viikonloppuna?
Katla on tänään ja viime sunnuntaina päässyt harjoittelemaan kehässä esiintymistä. Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry järjesti pienimuotoisen näyttelytreenin, jonne menimme kokeilemaan esiintymistä. Tarkoitus on viedä Katla Rauma Show 2013 kaikkien rotujen näyttelyyn toukokuun lopulla. Hieman epäilevästi suhtauduin tuonne menemiseen, koska omat näyttelykokemukseni rajoittuvat alle viiteen käyntiin ja Katlan suhteen ei nyt voi olla varma oikein mistään. Treeneissä Katla kuitenkin yllätti. Se liikkui varmasti, eikä paljon häiriintynyt muista koirista. Ehkä tuossa oli ensimmäisen kerran onnea mukana, koska tänään se ei oikein jaksanut keskittyä treeneihin ja kontaktin saaminen siihen oli työn ja tuskan takana. Yhtään lihapullaa tai muuta herkkua se ei onneksi syönyt. Ohjaaja viljeli niitä tarkoituksella kehään häiriöksi ja sitten piti yrittää pitää kontakti koiraan. Katlan silmät taisivat tällä kertaa enemmän harhailla toisissa koirissa ja lihapullat se tajusi vasta myöhemmin. Pihka ei olisi tuossa kehässä varmaan suostunut etenemään mihinkään ennen kuin lihapullat olisi kerätty parempiin suihin. Seisotusta pitäisi ehkä harjoitella enemmän, mutta olen ollut todella laiska tämän opettamisen suhteen. Hyi minua. Katla tosin osaa luonnostaan seisoa kauniisti, mutta se paikallaan pysyminen kauemmin kuin 2 sekuntia olisi ehkä suotavaa.
Juu, kasvattajalle/omistajalle terveisiä vaan. Teen kyllä parhaani, mutten taida mikään kovin erinomainen "handler" olla. Toivottavasti Katla silti loistaa tulevissa näyttelyissä, koska sitähän siellä arvostellaan eikä minua :)
 |
| ©RH Pihka haistelee peuran sorkaa |
 |
| ©RH Pihka kulmalla |
Viimeisellä osuudella nuolaisin ennen kuin tipahti. Pahoittelut kuluneesta sanonnasta. Pihka eteni hienosti jälkivanan päällä, mutta ennen kolmatta makausta pysähtyi ja katsoi kerran meihin päin. Olisi pitänyt ymmärtää, mitä se tarkoitti. Pihka sai vainun riistasta ja siihen loppui uskollisuus jäljelle. Mies seurasi hetken koiraa, kunnes huusin, että tuo Pihka takaisin. Tästä tuli Pihkalle hukka. Koira palautettiin kolmannelle makaukselle, koska olimme niin lähellä sitä ja siitä Pihka tajusi jatkaa jälkityötään "Etsi"-kehotuksen avustamana. Loppu mentiin hienosti ja kaadolle tultiin pienellä ilmavainulla, vaikka olikin mielestäni myötätuuli. Kaadon otti suuhunsa ja esitteli meille.
Harmi tuo yksi riistasta johtunut hukka. Ei olisi ykköstulosta tällä kertaa saanut, vaikka ilman tuota yhtä hukkaa meno olikin hienoa seurata. Toivottavasti pian olisi aikaa tehdä koirille taas jäljet. Ehkä ensi viikonloppuna?
Katla on tänään ja viime sunnuntaina päässyt harjoittelemaan kehässä esiintymistä. Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry järjesti pienimuotoisen näyttelytreenin, jonne menimme kokeilemaan esiintymistä. Tarkoitus on viedä Katla Rauma Show 2013 kaikkien rotujen näyttelyyn toukokuun lopulla. Hieman epäilevästi suhtauduin tuonne menemiseen, koska omat näyttelykokemukseni rajoittuvat alle viiteen käyntiin ja Katlan suhteen ei nyt voi olla varma oikein mistään. Treeneissä Katla kuitenkin yllätti. Se liikkui varmasti, eikä paljon häiriintynyt muista koirista. Ehkä tuossa oli ensimmäisen kerran onnea mukana, koska tänään se ei oikein jaksanut keskittyä treeneihin ja kontaktin saaminen siihen oli työn ja tuskan takana. Yhtään lihapullaa tai muuta herkkua se ei onneksi syönyt. Ohjaaja viljeli niitä tarkoituksella kehään häiriöksi ja sitten piti yrittää pitää kontakti koiraan. Katlan silmät taisivat tällä kertaa enemmän harhailla toisissa koirissa ja lihapullat se tajusi vasta myöhemmin. Pihka ei olisi tuossa kehässä varmaan suostunut etenemään mihinkään ennen kuin lihapullat olisi kerätty parempiin suihin. Seisotusta pitäisi ehkä harjoitella enemmän, mutta olen ollut todella laiska tämän opettamisen suhteen. Hyi minua. Katla tosin osaa luonnostaan seisoa kauniisti, mutta se paikallaan pysyminen kauemmin kuin 2 sekuntia olisi ehkä suotavaa.
Juu, kasvattajalle/omistajalle terveisiä vaan. Teen kyllä parhaani, mutten taida mikään kovin erinomainen "handler" olla. Toivottavasti Katla silti loistaa tulevissa näyttelyissä, koska sitähän siellä arvostellaan eikä minua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti