Katla on kehittynyt huikeasti viime viikkojen aikana. Tänään oltiin allekirjoittaneellekin "uudessa" maastossa, jossa tosin ollaan käyty verijälkeä tekemässä, mutta jäniksiä sieltä ei ole etsitty.
En ole pieneen aikaan ehtinyt kirjoittaa ajokokemuksista. Itseasiassa aloitin yhden tekstin aiemmin, mutta kirjoittaminen jäi jostain syytä kesken ja myöhemmin tekstiä katsoessani totesin sen jääneen jo vanhaksi. Enkä sitten enää osannut laittaa sitä eetteriin.
Katlaa on viety mahdollisimman ahkerasti maastoon ja täytyy sanoa, että erityisesti mies on ansainnut tästä kiitokset. Oma satsaus ei ole ollut läheskään yhtä suuri.
Tälle päivälle maastoksi valikoitui Ilveskallio. Löysimme erittäin mukavan reitin Ilveskallion rinteille. Katlaa on todella kiinnostava seurata, koska koira irtautuu erinomaisesti ja tykkää säännöllisesti tulla moikkaamaan meitäkin. Tutkan mukaan koiran kylmähakunopeus on reilut 10 km/h, joten ehtii todella nopeasti tekemään laajankin lenkin ympärillämme. Katla päästettiin irti klo 8.15 ja ensimmäinen ylösotto tapahtui noin 200 metrin etäisyydeltä meistä klo 9.55. Ajoa kesti vain vaivaiset 10 minuuttia, kun Katla hukkasi jäljet kilometrin päässä meistä. Koira lähti jäljet hukattuaan heti palaamaan takaisin meitä kohti, eikä palannut enää hukkaamilleen jäljille. Emme olleet varmoja mitä riistaa koira ajoi, joten emme usuttaneet sitä takaisin. Kyseessä saattoi olla sorkka-ajo.
Jatkoimme suoraan seuraavaan hakuerään. Koira päästettiin irti klo 10.20 alkaen. Nousimme Ilveskallion korkeimmalle kohdalle ja laskeuduimme siltä tietä kohti tiheämmän puuston alueelle. Katla etääntyi meistä, joten jäimme istuskelemaan paikallemme. Näimme alueella jäniksen jätöksiä, jotka tosin vaikuttivat melko vanhoilta. Katlan kiljaisu kuului klo 10.42, jolloin sai todennäköisesti perslähdöt metsäjäniksestä. Ajo eteni hurjaa kyytiä poispäin meistä ja pian ajon ääntä oli mahdotota kuulla, koska päivä oli todella tuulinen (jopa 15 m/s etelätuulta).
Yhtenäistä ajoa kesti reilut 15 minuuttia, jonka jälkeen tutkan mukaan haukku taukosi. Katla yritti selvästi selvittää hukkaa, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen luovutti ja lähti palaamaan takaisin ajon lähtöpaikkaa kohti. Koiralle bonusta siitä, että osasi oikaista eli lähti tulemaan tietä seuraten meitä kohti, vaikkei kyseistä tietä ollut aiemmin kulkenut. Uskomatonta miten koiran vaistot toimivat.
Katlalle tuli matkalaskuriin tälle päivälle 20,8 km. Mukavan pieni lauantain liikuntasuoritus tuli tehtyä. Katlan kirsukin hohkasi lämpöä, kun koira kytkettiin ennen kotiin lähtöä. Pihka joutui viettämään lepopäivää tänään, kun keskityttiin Katlan harjoitteluun. Jos vaikka ehtisin ensi viikolla tehdä Pihkalle verijäljen tutkittavaksi.
En ole pieneen aikaan ehtinyt kirjoittaa ajokokemuksista. Itseasiassa aloitin yhden tekstin aiemmin, mutta kirjoittaminen jäi jostain syytä kesken ja myöhemmin tekstiä katsoessani totesin sen jääneen jo vanhaksi. Enkä sitten enää osannut laittaa sitä eetteriin.
©RH Katla |
Tälle päivälle maastoksi valikoitui Ilveskallio. Löysimme erittäin mukavan reitin Ilveskallion rinteille. Katlaa on todella kiinnostava seurata, koska koira irtautuu erinomaisesti ja tykkää säännöllisesti tulla moikkaamaan meitäkin. Tutkan mukaan koiran kylmähakunopeus on reilut 10 km/h, joten ehtii todella nopeasti tekemään laajankin lenkin ympärillämme. Katla päästettiin irti klo 8.15 ja ensimmäinen ylösotto tapahtui noin 200 metrin etäisyydeltä meistä klo 9.55. Ajoa kesti vain vaivaiset 10 minuuttia, kun Katla hukkasi jäljet kilometrin päässä meistä. Koira lähti jäljet hukattuaan heti palaamaan takaisin meitä kohti, eikä palannut enää hukkaamilleen jäljille. Emme olleet varmoja mitä riistaa koira ajoi, joten emme usuttaneet sitä takaisin. Kyseessä saattoi olla sorkka-ajo.
Jatkoimme suoraan seuraavaan hakuerään. Koira päästettiin irti klo 10.20 alkaen. Nousimme Ilveskallion korkeimmalle kohdalle ja laskeuduimme siltä tietä kohti tiheämmän puuston alueelle. Katla etääntyi meistä, joten jäimme istuskelemaan paikallemme. Näimme alueella jäniksen jätöksiä, jotka tosin vaikuttivat melko vanhoilta. Katlan kiljaisu kuului klo 10.42, jolloin sai todennäköisesti perslähdöt metsäjäniksestä. Ajo eteni hurjaa kyytiä poispäin meistä ja pian ajon ääntä oli mahdotota kuulla, koska päivä oli todella tuulinen (jopa 15 m/s etelätuulta).
Yhtenäistä ajoa kesti reilut 15 minuuttia, jonka jälkeen tutkan mukaan haukku taukosi. Katla yritti selvästi selvittää hukkaa, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen luovutti ja lähti palaamaan takaisin ajon lähtöpaikkaa kohti. Koiralle bonusta siitä, että osasi oikaista eli lähti tulemaan tietä seuraten meitä kohti, vaikkei kyseistä tietä ollut aiemmin kulkenut. Uskomatonta miten koiran vaistot toimivat.
Katlalle tuli matkalaskuriin tälle päivälle 20,8 km. Mukavan pieni lauantain liikuntasuoritus tuli tehtyä. Katlan kirsukin hohkasi lämpöä, kun koira kytkettiin ennen kotiin lähtöä. Pihka joutui viettämään lepopäivää tänään, kun keskityttiin Katlan harjoitteluun. Jos vaikka ehtisin ensi viikolla tehdä Pihkalle verijäljen tutkittavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti