Minua on jo pidemmän aikaa kiehtonut LTE eli koirien luonnetesti. Pihka valitettavasti ehti ylittää ikärajan (seitsemän vuotta), joten sitä en ehtinyt testauttaa. Olen Pihkan luonteen maalaisjärjellä rankannut melko kovaksi, koska se pääsääntöisesti on hyvin toimintakykyinen, palautuu nopeasti erilaisista tilanteista ja ei reagoi mitenkään koviin ääniin. Lisäksi sen kouluttaminen on vaatinut runsaasti toistoja.
Täysin suunnittelematta ilmoitin Katlan luonnetestiin viime lauantaina, kun paikallisen koirayhdistyksen sivustolla mainostettiin, että testissä olisi vielä paikkoja vapaana. Odotusarvo koiran testin tulokseksi ei ollut kovin korkea; Katla on herkkä ja reagoi tulisesti, se on helposti koulutettava sekä laumassa se alistuu toimimaan vahvemman koiran säännöillä. Toisaalta se ei tunnu muistelevan kauaa pelottavia kokemuksia. Huonoja kokemuksia koiralle ei kuitenkaan paljon ole tullut ja arjessa se tukeutuu vahvasti Pihkaan.
Oikeastaan menin luonnetestiin enemmän itseäni varten. Olin todella utelias näkemään, miten koiran luonnetta testataan. Lisäksi ajattelin saavani vahvistusta omille näkemyksilleni Katlasta ja ehkä löytämään jotain uuttakin. Sellaista, jota normaali arki ei koiran luonteesta paljasta.
Luonnetesti sisältää kaikkiaan kahdeksan vaihetta, joissa arvioidaan (osittain päällekkäin) seuraavia koiran ominaisuuksia: toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taistelutahto, hermorakenne, temperamentti, kovuus, luoksepäästävyys, laukauspelottomuus. Luonnetestistä löytyy todella paljon materiaalia mm. Kennelliiton sivuilta ja tästä Minna Virran kirjoituksesta "Suomen Kennelliiton luonnetesti ja sen käyttötarkoitus".
Katla ei ollut ensimmäinen bassetti, joka luonnetestiin on osallistunut. Toisaalta luonnetesti soveltuu melko huonosti mittaamaan metsästyskoirien luonnetta, koska testi on suunniteltu enemmän palvelus- ja vartiointikoirille. Monet osa-alueet kuitenkin testissä antavat tietoa koiran luonteesta ja siksi loppupisteitä tärkeämpää onkin pohtia osa-alueiden arvostelua ja sitä mitä tuomarit koirasta suullisesti sanovat.
Katla oli heti kentälle tullessaan melko levoton. Piippaili jonkun verran ennen suorituksen alkua. Tuomarin tervehtimisen se salli ja antoi rapsuttaa, vaikka tähyili muita paikalla olijoita ihmetellen. Tuomarin ottaessa kepin alun taisteluleikkiä varten se hetkeksi hämmentyi, mutta sitten tajusi innostua vetoleikistä. Kuultiin jopa sen tuttua leikkiääntä "knoh knoh". Tuomari sanoi, että se on "yhden käden koira". Oletin, että tarkoitti sitä, että aina kun tuomari otti molemmilla käsillä kepistä otteen, Katla päästi irti. Katla taitaa olla aika vieraskorea.
Seuraavaksi siirryttiin keskemmälle kenttää ns. kelkkatestiin, jossa mitataan koiran toimintakykyä. Ohjaajan tulee seistä paikoillaan, kun tuomari vetää kelkan nykivin liikkein kohti koiraa. Kelkka vedetään ihan ohjaajan viereen. Koiran pitää pelästyä kelkaa, mutta kelkan pysähdyttyä varsinainen toimintakyky testataan: miten nopeasti koira tulee tutkimaan pelottavaa mörköä.
Katla muuttui valpaaksi välittömästi, kun rämisevä kelkka ilmestyi esiin heinikosta. Se haukahti pari kertaa ja jäi murisemaan selkäni taakse. Kun kelkka vain jatkoi kulkuaan meitä kohti, se meni ihan paniikkiin ja veti hihnassa voimalla pois päin. Olisi jättänyt minut selviämään möröstä ihan keskenään. Kelkan pysähdyttyä Katla säikkyi edelleen sitä, vaikka tuomarin ohjeiden mukaan menin lähelle kelkkaa kyykkyyn. Katla ei enää suostunut edes vilkaisemaan mokomaa huijausviritystä. Koiranomistajana näin kyllä sen silmissä pelkoa, mutta myös basseteille tyypillisen ylpeän jääräpäisen ilmeen. Katla ei suostunut edes katsomaan minua päin, niin loukkaantunut se oli. Tuomari tulkitsi koiran liian pehmeäksi testin jatkoa ajatellen ja keskeytti kokeen.
Jälkeenpäin nauratti, mutta sillä hetkellä harmitti. Kun tuomarit olivat poistuneet kirjoittamaan pöytäkirjaa, Katla rentoutui ja meni tutkimaan kelkkaa varovasti. Kävelin kelkan lähtöpaikalle, joka kiinnosti. Katla on jälki- ja metsästyskoira, joten on ymmärrettävää, että "makaus" kiinnostaa ja se, että pääsee taka-ajoasetelmaan "saaliiseen" nähden. Harvoinpa jänikset koirien päälle metsässä käyvät. Yllättävän voimakkaasti se kuitenkin kelkkaan reagoi. Osasin odottaa säikähdystä, mutta en tajunnut ottaa huomioon bassetin ylpeää luonnetta.
Tuomari kehoitti treenaamaan Katlan kanssa erilaisia tilanteita yksilönä siten, ettei Pihka ole aina ratkaisemassa ongelmia ja tilanteita sen puolesta. Valitettavan usein koirat tosiaan kulkevat molemmat mukanamme, joten tuohon pitää enemmän kiinnittää jatkossa huomiota. Testin voisi uusia aikaisintaan puolen vuoden kuluttua, mutta luultavasti emme Katlaa enää toista kertaa tuollaiseen testiin vie. Jäimme vielä seuraamaan seuraavan koiran (rottweileruros) suoritusta, niin että näimme testin suorituksen kokonaisuudessaan.
 |
| ©RH Katla ihmettelee kelkkaa luonnetestissä |
Oikeastaan menin luonnetestiin enemmän itseäni varten. Olin todella utelias näkemään, miten koiran luonnetta testataan. Lisäksi ajattelin saavani vahvistusta omille näkemyksilleni Katlasta ja ehkä löytämään jotain uuttakin. Sellaista, jota normaali arki ei koiran luonteesta paljasta.
Luonnetesti sisältää kaikkiaan kahdeksan vaihetta, joissa arvioidaan (osittain päällekkäin) seuraavia koiran ominaisuuksia: toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taistelutahto, hermorakenne, temperamentti, kovuus, luoksepäästävyys, laukauspelottomuus. Luonnetestistä löytyy todella paljon materiaalia mm. Kennelliiton sivuilta ja tästä Minna Virran kirjoituksesta "Suomen Kennelliiton luonnetesti ja sen käyttötarkoitus".
 |
| ©RH Katla, tuomari ja ohjaaja |
Katla oli heti kentälle tullessaan melko levoton. Piippaili jonkun verran ennen suorituksen alkua. Tuomarin tervehtimisen se salli ja antoi rapsuttaa, vaikka tähyili muita paikalla olijoita ihmetellen. Tuomarin ottaessa kepin alun taisteluleikkiä varten se hetkeksi hämmentyi, mutta sitten tajusi innostua vetoleikistä. Kuultiin jopa sen tuttua leikkiääntä "knoh knoh". Tuomari sanoi, että se on "yhden käden koira". Oletin, että tarkoitti sitä, että aina kun tuomari otti molemmilla käsillä kepistä otteen, Katla päästi irti. Katla taitaa olla aika vieraskorea.
Seuraavaksi siirryttiin keskemmälle kenttää ns. kelkkatestiin, jossa mitataan koiran toimintakykyä. Ohjaajan tulee seistä paikoillaan, kun tuomari vetää kelkan nykivin liikkein kohti koiraa. Kelkka vedetään ihan ohjaajan viereen. Koiran pitää pelästyä kelkaa, mutta kelkan pysähdyttyä varsinainen toimintakyky testataan: miten nopeasti koira tulee tutkimaan pelottavaa mörköä.
Katla muuttui valpaaksi välittömästi, kun rämisevä kelkka ilmestyi esiin heinikosta. Se haukahti pari kertaa ja jäi murisemaan selkäni taakse. Kun kelkka vain jatkoi kulkuaan meitä kohti, se meni ihan paniikkiin ja veti hihnassa voimalla pois päin. Olisi jättänyt minut selviämään möröstä ihan keskenään. Kelkan pysähdyttyä Katla säikkyi edelleen sitä, vaikka tuomarin ohjeiden mukaan menin lähelle kelkkaa kyykkyyn. Katla ei enää suostunut edes vilkaisemaan mokomaa huijausviritystä. Koiranomistajana näin kyllä sen silmissä pelkoa, mutta myös basseteille tyypillisen ylpeän jääräpäisen ilmeen. Katla ei suostunut edes katsomaan minua päin, niin loukkaantunut se oli. Tuomari tulkitsi koiran liian pehmeäksi testin jatkoa ajatellen ja keskeytti kokeen.
Jälkeenpäin nauratti, mutta sillä hetkellä harmitti. Kun tuomarit olivat poistuneet kirjoittamaan pöytäkirjaa, Katla rentoutui ja meni tutkimaan kelkkaa varovasti. Kävelin kelkan lähtöpaikalle, joka kiinnosti. Katla on jälki- ja metsästyskoira, joten on ymmärrettävää, että "makaus" kiinnostaa ja se, että pääsee taka-ajoasetelmaan "saaliiseen" nähden. Harvoinpa jänikset koirien päälle metsässä käyvät. Yllättävän voimakkaasti se kuitenkin kelkkaan reagoi. Osasin odottaa säikähdystä, mutta en tajunnut ottaa huomioon bassetin ylpeää luonnetta.
Tuomari kehoitti treenaamaan Katlan kanssa erilaisia tilanteita yksilönä siten, ettei Pihka ole aina ratkaisemassa ongelmia ja tilanteita sen puolesta. Valitettavan usein koirat tosiaan kulkevat molemmat mukanamme, joten tuohon pitää enemmän kiinnittää jatkossa huomiota. Testin voisi uusia aikaisintaan puolen vuoden kuluttua, mutta luultavasti emme Katlaa enää toista kertaa tuollaiseen testiin vie. Jäimme vielä seuraamaan seuraavan koiran (rottweileruros) suoritusta, niin että näimme testin suorituksen kokonaisuudessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti