Tuulen viemää

Koko viikon on tuullut voimakkaasti. Eilinen tai tämä päivä eivät poikenneet kaavasta. Eilen jälkiä metsään tehdessäni puuskittaisen tuulen lisäksi satoi vettä. Hyttyset, jotka eivät vielä kuukausi sitten inisseet, himoitsivat voimakkaasta tuulesta huolimatta vertani (ja mahdollisesti myös vetämäni sienen verta). Niinpä niin, keli ei oikein jälkipuuhille ollut optimaalinen, mutta koirien viimeisestä jälkisuorituksesta oli kulunut jo viisi viikkoa. Siispä koin, että huono ilma ei enää riittänyt syyksi laistaa mejä-harrastuksen vaivoja.

©RH Pihka

Tein Pihkan jäljen AVO-luokan kaavion malliseksi. Mittaa sille tuli noin 800 metriä; kolme suoraa, joista kahdella makaukset ja kaksi kulmaa, joista toisella veretön katkos. Katlan osalta olin päätynyt siihen, että lyhennän sen jäljestysmatkan minimiin. Sen jälki oli yksi suora osuus, jolle matkaa tuli noin 150 metriä. Katlan jäljen tuntumassa tunsin jonkun katselevan minua. Lopulta silmät hahmottivat sateen läpi etäämmällä seisovan tumman koiramaisen hahmon. Supikoira siellä minua ihmetteli. Varmaan veren haju oli houkutellut sen lähelle jäljentekijää. Tällä kertaa merkkasin tarjous-tarroilla Katlan jäljen, jotta pystyn tarvittaessa 100 % pitämään koiran jäljellä.

Jäljestyspäivä oli edelleen tuulinen (puuska 14 m/s), mutta aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Katlan kaadoksi vein jäniksen nahan palasen ja Pihkan kaadolle jemmasin peuran sorkan.

©RH Katla

Katla otettiin ensin jälkityöhön. Jäljen alkuun oli matkaa reippaasti yli varsinaisen jäljen pituuden. Valjaista kiinni pitäen ohjasin koiran alkumakaukselle. Katla haisteli makausta ehkä nanosekuntin pidempään kuin normaalisti. Tällä kertaa en päästänyt koiraa koko liinan mitalle ollenkaan jäljestyksen aikana vaan estin Katlan poistumisen jäljeltä löysäämällä liinaa maksimissaan noin neljä metriä. Katla jäljitti aaltoillen, mutta pysyi (ohjattuna) koko suorituksen jäljen päällä. Yllätyin, ettei se kovin voimakkaasti pyrkinytkään poistumaan jäljeltä. Noin puolessa välissä todennäköisesti ihan turhaa ohjasin (jarruttamalla), mutta tuuli taisi pyöräytellä jäljen tuoksua laajemmalti, joten koiran aaltoilu saattoi johtua siitäkin. Olin Katlan suoritukseen tyytyväinen. Kaadolle se tuli suoraan ja se kiinnosti. Nyt pitää vain malttaa pitää harjoitukset riittävän lyhyinä ja helppoina, eikä ahnehtia matkaa/haasteita lisää ennen kuin koira on valmis.

Pihkan ohjasi jäljelle mies. Alkumakauksen Pihka söi isompaan nälkäänsä ja lopulta mies ohjasi koiran tuuppauksella työskentelyn alkuun. Koiran työskentely heijasi jäljen yli puolelta toiselle, joten tuuli selkeästi vaikeutti työtä. Ensimmäisen osuuden makaus merkattiin erinomaisesti pysähtyen ja nuollen. Makauksen jälkeen jälki nousi jyrkästi mäkeen ja kulma sijaitsi mäen korkeimmalla paikalla. Ennakoin ongelmia tuulen vuoksi, mutta Pihka selvitti kulman tarkasti. Myös toisen osuuden jälkeinen katkokulma selvitettiin hienosti yhdellä lenkillä. Hieman tuuriakin saattoi koiralla olla, mutta tuulen suunta olisi voinut ohjata koiran työskentelemään jatkoa ajatellen väärälle puolelle.

Viimeinen osuus oli heikointa työskentelyltään ja koira teki runsaasti lenkkejä jäljen sivuun. Yhden tällaisen lenkin vuoksi Pihka ohitti jäljen toisen makauksen. Aivan kaadon tuntumassa toinen laajempi lenkki aiheutti jäljeltä eksymisen ja jouduttiin palauttamaan koira takaisin jäljelle vain noin 40 metriä ennen kaatoa. Se oli Pihkan tämän kevään ensimmäinen hukka. Kaadolle koira tuli suoraan ja jäi haistelemaan sitä. Kehujen jälkeen Pihka otti sorkan suuhunsa. Vielä tapporavistus saaliille kuin merkiksi tehdystä työstä.

Pidemmän tauon jälkeen oli mukavaa taas harrastaa tätä lajia, vaikka tuulinen sää heikensi koirien suorituksia.