Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiran pelkotila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiran pelkotila. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. joulukuuta 2017

Kyösti ja monen koiran toive uudeksi vuodeksi


Kyösti, tuo koiramaailman julkkis esitti tänään pyynnön:
"Älä oo idiootti. Tee niinko nätisi pyyetään.. Anna mei olla rauhassa ja laske meijät hätimään, ilman pelkoa, ennen iltakuutta ja kahen jälkeen."
Uskon, että todella moni koirista ja muista eläimistä jakaa Kyöstin toiveen.

Tässä Kyöstin kootut vinkit uuden vuoden varalle (suora lainaus 28.12.2017 Facebook-julkaisusta):

  • Ihan ensin tallenna Etsijäkoiraliiton numero puhelimeen. Sieltä saa parhaita vinkkejä ja apua JOS koira karkaa: 040 724 8614
  • Tutustu Etsijäkoiraliiton ohjeisiin jo etukäteen! http://www.etsijakoiraliitto.fi/
  • Ulkoiluta koira hyvissä ajoin ennen klo 18. Mieluiten jo ennen viittä. Tulee pitkä aika, mutta mielummin pieni vahinko sisälle kuin iso hätä kun koira säikähtää ja karkaa.
  • Ulkoillessa turvavarusteet kuntoon! Paras on laittaa valjaat JA panta, ja molemmissa oma hihna kiinni. Tuplateho niinkuin. Valot ja heijastimet myös kuntoon (ne pitäisi kyllä olla kunnossa muutenkin).
  • Päivitä ne yhteystiedot pantaan ja valjaisiin.
  • Koiran karvaa voi kerätä minigrip pussiin, viettäkää siis tänään hetki aikaa koiran ja harjan kanssa ja tehkää tämä. Näin on etsijäkoiran helpompi ottaa kunnon hajut kadonneesta koirasta (tai siis sieltä pussista) JOS niin käy että koira pääsee karkuun.
  • Kotiin jotain ääntä (telkkari, radio. Mitä nyt löytyykään). Verhot kiinni. Ja pysykää itse rauhallisena, normaalina. Panikoivalle koiralle ei kannata lässyttää eikä lääppiä, jättäkää mieluiten huomiotta. Jos mahdollista niin älä jätä koiraa kuitenkaan yksin kotiin.
  • Jos on jo tiedossa että koira reagoi raketteihin, käykää hakemassa rauhoittavat lääkkeet jos ette ole vielä käynyt.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Basset SM-ajokoe, Jalasjärvi

Viime viikonloppuna oli bassettien koekauden 2016 toinen päätapahtuma, BASA-kisa eli SM-ajokoe. Ainakin me odotimme tapahtumaa jo pidemmän aikaa, ja viime viikkojen keskusteluissa se on ollut ehdottomasti TOP10 aiheita. Leikkisästi väännettiin kättä miehen kanssa siitä, kumpi meistä ohjaa Katlaa kokeessa. Lopulta sain neuvoteltua kunniatehtävän itselleni. Perheen ainoana palkintotuomarina minulle ei normaaleissa kokeissa sitä mahdollisuutta tavallisesti ole tarjolla.
©RH Mestari 2016, Tuiskupolun Smilla
Matkustimme Jalasjärvelle, Etelä-Pohjanmaalle jo lauantaina ja majoituimme kokeen keskuspaikasta noin 15 km etäisyydellä oleviin hirsimökkeihin. Mökit olivat vuokrattu Suomen Bassetkerhon käyttöön Kuhan Keitaalta. Paikka oli siisti, vaikka näin pimeään talviaikaan mökit olivat melko kylmiä. Saavuimme neljän aikaan iltapäivällä ensimmäisten joukossa paikalle. Päämökissä oli avotakka, johon teimme kotoisasti tulet ja illan mittaan ainakin päämökin lämpötila nousi melkein liikaakin. Kävimme illalla tutustumassa myös kokeen keskuspaikkana toimivaan Jalasjärven Metsästysseura Riista ry:n majaan, jossa tarjolla oli lämmin iltapala. Loppuilta vietettiin majoituspaikassa saunoen ja jutellen paikalle saapuneiden tuomarien ja kokeeseen tulevien koiranohjaajien kesken. Lyhyen yön nukuin siskonpedissä kahden ihanan bretagnenbassetin kanssa.
©RH SM-ajokokeen palkintoja
Koska moni saapui kokeeseen vasta itse koepäivänä, maastoarvonnat ja kuvaamiset jäivät varsinaiseen koepäivään. Erityisesti kuvausten osalta harmitti, koska koirista ohjaajineen ei otettu tällä kertaa potretteja, ja lisäksi koko koeporukan yhteiskuva jäi ottamatta koepäivän kiireessä.

Varsinaisena koepäivänä kokoonnuttiin kuudelta majalle, missä tarjolla oli aamupala. Keli oli parantunut hieman parista edellisestä päivästä, mutta vaikka sade ja tuuli olivat laantuneet, ilma oli tihkusateinen ja lämpötila muutamassa plussa-asteessa. Vielä pari päivää ennen maastossa oli ollut lunta, mutta runsaiden vesisateiden jälkeen kokeen keliksi vahvistui paljas maa. Pääsääntöisesti valkeassa talvikarvassa olevat jänikset eivät tällaisessa säässä paljonkaan liiku. Tiedossa oli, että ylösotot tulisivat olemaan tiukassa.

Rekisteri- ja rokotustodistusten tarkistus alkoi noin puoli seitsemältä. Ylituomari Jarmo Rädyn puhuttelu alkoi hieman jäljessä aikataulusta, koska yhtä ryhmätuomaria odotettiin saapuvaksi. Tämä ei kuitenkaan viivästyttänyt paljonkaan maastoihin lähtöä, vaan tiivistetyn puheen ja maastoarvontojen jälkeen koirakot lähtivät siirtymään tuomareineen maastoihin.

Larvakylä/Uusimaa: bretagnenbassetti, uros, Joker Des Gras Cevenols, "Jokke"
Pihlajasaari/Korvakangas: bretagnenbassetti, narttu, Woodsman's Beretta, "Bertta"
Rustari: bretagnenbassetti, narttu, Åstdalen's Unique, "Unkka"
Palolahti: petit basset griffon vendéen, uros, Fragola Ursus Upeus, "Teukka"
Kaupinkorpi: bretagnenbassetti, narttu, Vainukorven Catla, "Katla"
Kylmäänen: bretagnenbassetti, uros, Exclamation Le Chiffre, "Basil"
Äpätti: bretagnenbassetti, uros, Invincible Du Rallye Terre Courage, "Rafa"
Lahdentie/Honkimäki: bretagnenbassetti, narttu, Meccala Niiskuneiti, "Nuusku"
Keskisentie: bretagnenbassetti, narttu, Tuiskupolun Smilla, "Smilla"

Vaikka koiranohjaajan rooli tavallaan on vaatimaton, huomasin ettei samanlaista selvää yleiskuvaa koetapahtumasta jäänyt kuin aikaisemmista SM-kokeista, joissa olen ollut mukana turistina. Huomio kiinnittyi enemmän oman koiran asioihin. Mihin pitää viedä rokotus- ja rekisteripaperit sekä osanottomaksu? Mikä maasto arvonnassa saadaan? Ketkä kaksi tuomaria mukaamme lähtee? Millaiset eväsleivät teen tuomareille ja mahdolliselle maasto-oppaalle? Täytinkö jo termospullon kahvilla? Tarkistetaanko omalta koiralta mikrosiru? Miltä koiralta otetaan doping-näytteet? Milloin aikaisintaan saa laskea koiran irti? Päässä vilisi tehtävälista, jonka kohtia ruksin sitä mukaa, kun sain asioita hoidettua. Tämän lisäksi jännitti niin, että tuskin sain syötyä.

Jännittäminen sinällään on turhaa, koska kun koira lasketaan irti, koiraohjaaja kulkee vain tuomariryhmän mukana. Mikäli tutkapantaa käytetään, ohjaaja näyttää GPS-tutkasovelluksen kautta tuomareille koiran hakua ja soittaa tarvittaessa puhelun pantaan. Erien välillä koira tietysti pitää saada kiinni, ja lisäksi pitää ilmoittaa kysyttäessä kumman eristä ottaa pitkänä. Itse en näitä kuitenkaan jännittänyt. Enemmän jännitys liittyi koiran suoritukseen, vaikka siihen ei ohjaaja voi paljonkaan vaikuttaa.

Aika maastossa meni yllättävän nopeasti. Katla päästettiin irti metsäuralta klo 8:30. Koira teki pari lyhyehköä muutaman minuutin mittaista hakulenkkiä. Kolmas laajempi hakulenkki tuotti tulosta, ja koira löysi jäljet. Hetken tongittuaan niitä kuultiin myös herättelyhaukahduksia. Itsestäni tuntui, että koiralla meni järkyttävän pitkään saada jänis liikkeelle. Oikeasti ei siinä kovin montaa minuuttia kulunut, koska ensimmäinen ajokirkaisu kuultiin 9:13.
Ensimmäinen ajo sujui koiralta yllättävän ajovarmasti. Haukku oli paikoitellen hyvin tiheää, mutta epäselvissä tilanteissa ja hukilla koira työskenteli pääsääntöisesti ääneti. Tästä syytä ajo vaikutti katkeilevalta, alle viiden minuutin "hukkia" koiralla oli runsaasti. Löysempi koira nämä olisi varmasti huutanut kaikki läpi. Kiitosta Katla sai kuuluvasta ja kertovasta äänestä. Valkoinen jänis nähtiin ajossa kaksi kertaa. Jälkimmäisellä kerralla koko tuomariryhmä näki jäniksen.
Otin ensimmäisen erän pitkänä, ja lähdin sen loputtua kytkemään koiraa noin 350 metrin etäisyydeltä. Onneksi sillä oli epäselvempi hetki ajossa, enkä huutamisellani aiheuttanut jäniskarkkoa. Katla tuli kutsusta luokseni, kun pääsin noin 50 metrin etäisyydelle koirasta. Toinen tuomari vitsaili ja sanoi, että tähän astisista nopein kiinniotto (aikaa meni 7 minuuttia). Ajoa ensimmäisestä erästä saatiin Katlalle laskettua 115 minuuttia, johon olin hyvin tyytyväinen.

Toinen erä alkoi heti epäonnisissa tunnelmissa. Vaihdettaessa maastoa auton pohja kolahti johonkin isompaan kiveen. Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut. Nähtiin myös matkalla hirvikoiramies, jonka hirvikoiran haukku oli ensimmäisessä erässä hieman häirinnyt ajon kuuntelua. Onneksi koira ei kuitenkaan tullut samalle alueelle.

Kävelimme koira kytkettynä toisen erän maastoon ja luvan saatuani irroitin pannan. Lähes samalla hetkellä koira jähmettyi. Muutaman sadan metrin etäisyydellä kohosi tuulivoimala, jonka siivet pyörivät ja ujelsivat. Katla säikähti sille täysin uutta ilmestystä eikä suostunut irtoamaan hakuun. Se tuijotti vuorotellen meitä ja tuulivoimalaa eikä luottanut olevansa turvassa tältä hirviöltä. Lähdimme kulkemaan pois päin voimalasta, mutta koiran haku oli sille hyvin epätyypillistä. Harhaili vaan muutamia kymmeniä metrejä meidän sivussa. Muutamia kertoja pysähdyttiin odottamaan, kun se teki pari pientä lenkkiä sivuun, mutta kun jälkiä ei löytynyt se palasi varautuneen oloisena luoksemme.
Surkeasta hausta huolimatta törmättiin jänikseen jälkiin, joita koira lähti innokkaan oloisesti selvittämään. Siinä kohtaa sain ohjaajana hieman uskoa takaisin, vaikka huonoa hakua surinkin. Siirryimme avoimempaan maastoon tiheän metsän laidalle, jotta kuulisimme mikäli koira saa ajon liikkeelle. Koira työskenteli ääneti. Lopulta ajo lähti tiheästä taimikosta ilman ennakoivaa herättelyä liikkeelle hyvin läheltä meitä.

Hajaannuimme kahteen porukkaan. Toinen tuomari jäi ajon lähtöpaikalle miehen kanssa, ja itse siirryin ryhmätuomarin kanssa ajon perässä tielle. Ajo oli kiihkeä ja ehyt, mutta se jäi lyhyeksi. Jänis oli tehnyt paluuperät suo-ojien palstoittamalle alueelle lähelle turvesuota. Katla lenkitti hukalla, mutta luovutti melko pian ja lähti palaamaan tielle. Usutettiin se vielä jatkamaan selvittelyä, mutta ajoa se ei enää saanut liikkeelle. Lyhyt ajoerä päättyi kenraaliin. Kytkin luvan saatuani koiran tieltä, jonne tuli pyörimään hieman ennen erän päättymistä. Toisesta erästä ajoa tuli vain 20 minuuttia.

Erityisen ylpeä olen siitä, että vaikeuksista huolimatta Katla sai liikkeelle ilman ylimääräistä hakuerää molemmat ajonsa. Vastaavaan suoritukseen ylsi vain Katlan emä, Unkka, sunnuntain vaikeassa kelissä.
©TU SM-voittajakolmikko
Vaikka Katla teki ensimmäisessä erässä hienon suorituksen, se ei riittänyt Mestari 2016 -tittelin saamiseen. Toisen erän epäonnistuminen sulki koiran mahdollisuudet voittaa mestaruus. Pronssisijaan se kuitenkin tänä vuonna riitti.

Alla Katlan koepöytäkirjasta kopioidut tiedot:

©TU Ylpeä koiranohjaaja
Ominaisuuspisteet:
Haku 3,50/5
Ylösotto 4,00/5
Ajovarmuus 3,13/5
Haukku (kuuluvuus, sointi) 3,50/5
Haukun luonne ja vaihtelevuus 4,00/5
Tottelevaisuus/yhteistyö 3,25/5
Kokonaisvaikutelma 3,50/5
Ominaisuuspisteet yhteensä: 24,88 pistettä

Ajopisteet:
Ajoaika yhteensä 135 min, joka antaa yhteensä 48,78 ajopistettä

TULOS 73,66 pistettä -> VOI1

Koeselostus:
Ensimmäisessä erässä haku sopivan laajaa. Ylösotto muutamilla herättelyhaukuilla. Toisessa erässä herättelemättä. Koira säikähti toisessa erässä tuulivoimalaa haun aikana, joka vaikutti koiran hakuun. Ajot sujuvia molemmissa erissä, vaikka toinen oli lyhyt. Erä päättyi toisessa erässä tuntemattomasta syystä kenraalihukkaan lopussa. Haukku kuuluva, kertova, osittain tiheä, matalahko. Tottelevainen koira. MI 3/3

Kuten Käyttöbassettien sivuilla jo ehdittiin tiivistää: "Valta vaihtui BASA-kisoissa". Kokeen tämän vuoden voittajaksi palkittiin Tuiskupolun Smilla tuloksella VOI1, pisteet 76,38, ajoaika 149 min. Lämpimät onnittelut koiran ohjanneelle kasvattajalle sekä koiran omistajalle! Nuoresta iästä huolimatta koira on jo käyttövalio. Olen melko vakuuttunut, että Smillasta kuullaan varmasti vielä!

Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin lahjoittama palkinto päätettiin myöntää tuoreelle M-16 tittelin saajalle, jolla oli päivän nopein ylösotto (7 min). Sama koira palkittiin myös päivän pisimmästä ajoerästä (120 min), siitä tulleen palkinnon lahjoitti Etelä-Pohjanmaan dreeverikerho ry.

Tasainen taistelu neljästä ensimmäisestä sijasta tänäkin vuonna käytiin. Hopealle tullut Exclamation Le Chiffre hävisi ajoajassa vain yhdeksän minuuttia. Tänä vuonna se oli myös pisimpään maastossa viihtynyt koira. Lisäksi se palkittiin kokeen parhaana nuorena koirana (kiertopokaalin lahjoittanut Jukka Tiirikainen) ja parhaana vastakkaisen sukupuolen koirana (kiertopokaalin lahjoittanut Suomen Dreeverijärjestö).

Basset SM-ajokoe tulokset
Sija   Nimi Tulos     Pisteet        Ajoaika       
1. Tuiskupolun Smilla  VOI1    76,38    149 min
2. Exclamation Le Chiffre  VOI1  75,20   140 min
3. Vainukorven Catla  VOI1  73,66   135 min
4. Åstdalen's Unique  VOI1  69,23   111 min
5. Fragola Ursus Upeus  VOI0  26,34   22 min
6. Meccala Niiskuneiti  VOI0  11,00   -
7. Invincible Du Rallye Terre Courage    VOI0  8,51   -
8. Joker Des Gras Cevenols  VOI0  6,50   -
9. Woodsman's Beretta  VOI0  5,00   -

Haastava keli varmasti heikensi tulostasoa, koska peräti neljä koiraa jäi kokonaan ilman ylösottoja. Myös ylituomarin koekertomuksessa mainittiin, että tulostaso oli vaihteleva keliolosuhteista johtuen ja neljän parhaan koiran tulokset tasaiset. Ylituomari kiitteli puheessaan palkintotuomareita, maasto-oppaita, järjestelytoimikuntaa ja kokeen sihteeriä erinomaisista koejärjestelyistä. Lisäksi tapahtuma sai häneltä kiitosta hyvästä ja leppoisasta kennelhengestä.

Oli ilahduttavaa huomata näinkin suuri koiramäärä SM-ajokokeessa. Alunperin ilmoittautuneita oli kymmenen, valitettavasti yksi osallistuja joutui peruuttamaan tulonsa koiran loukkaantumisen vuoksi.

Puolestani kiitän hyvistä koejärjestelyistä. Erityinen kiitos Katlan palkintotuomareille, jotka osallistuivat täydellä sydämellä meille tärkeään koepäivään.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Erämessut ja karhutesti

Erämessut olivat aikamoinen kokemus. Ehdottomasti kuitenkin positiivinen sellainen. Luultavasti en ole osallistunut noin isoille messuille ikinä aiemmin. Tunnelmaan sai tuntuman jo ennen messualueelle pääsyä, kun näki jonot porteilla sekä haistoi ruokien ja nuotioiden tuoksut viileän tuulen puuskan kantaessa ne parkkialueelle asti.
©RH Suomen Bassetkerhon ja Suomen Dreeverijärjestön kimppateltta
Opastus messuille oli hyvin sekavaa ja suunnistaja sisälläni hermostui, kun reitti oikealle portille oli käsittämättömän omituinen. Ajoimme ensin vahingossa portille 1, josta saimme melko tarkat ohjeet portille 2. Saavuimme ohjeita jotenkuten noudattaen (ajoimme jostain syystä väärää katua ja päädyimme tulemaan portille sivutieltä) tälle portille ja kävimme hämmentävän ja väärinkäsityksistä koostuvan keskustelun liikenteenohjaajan kanssa:
"Ollaan Kennelliiton näytteilleasettajia. Onko tämä portti 2?"
"Ei, tämä on portti 1."
"???!"
Liikenteenohjaaja antoi ohjeet takaisin samalle portille, jolta olimme juuri tulleet.
"Mutta me tultiin just siltä portilta ...niin onko tämä puolustusvoimien portti?"
"Joo"
"No sitten olemme oikealla portilla."
Parkattiin alueen äärimmäiseen laitaan, josta portille oli vielä matkaa puoli kilometriä.
Hikihän (ja hypo) siinä tuli, mutta kahden autolla käynnin jälkeen olimme saaneet kannettua kaikki tavaramme ja talutettua koirat oikeaan paikkaan messualueella. Huh.
©RH Bondi, Willy ja Katla
Itse messupäivä sujui erittäin hyvin ja nopeasti meidän ihmisten näkökulmasta. Keskipäivällä saatiin pieni sadekuuro, mutta muuten ilma oli puolipilvinen ja hetkittäin jopa lämmin. Rapsuttelijoita ja rodusta kyseleviä ihmisiä riitti jatkuvana virtana. Onneksi paikalla oli Bassetkerhon edustajana myös toinen esittelijä, jonka kanssa vaihdoimme "vahtivuoroja".
©RH Pihka
Pihka ja Katla olivat aluksi melko hermostuneita ihmisvilinässä. Katla kuolasi ja pälyili ympärilleen jännittyneenä. Pihka näytti lähinnä ärsyyntyneeltä, koska se oli messualueelle tuloon asti selvästi uskonut pääsevänsä jälkikokeeseen. Pihkalle oltiin otettu kotoa mukaan oma aitaus. Aitaukseen laittamisen jälkeen se katsoi meitä pihkamaisen syyttävästi. Hetkellisesti saatoin tässä kohtaa miettiä koiriemme messuille tuomisen järkevyyttä.
©RH Bassetkerhon jäsenlehtiä
Katla jakoi varsinaisen Kennelliiton Bassetkerholle varaaman aitauksen Minskuhoff's kennelin Grand Basset Griffon Vendéen uroksien kanssa (Bondi ja Willy). Vuorotellen toinen grandiuroksista joutui olemaan remmissä, koska aitaukseen sai laittaa ainoastaan kaksi koiraa yhtä aikaa. Nuorempi uroksista, Willy, taisi hieman ihastua bretagnenbassetti-neitiin. Itkuksihan se uroksella meni, kun rakastavaiset oli pakko erottaa K-18 materiaalia muistuttavan toiminnan takia. Katla tosin ei tainnut rakkautta tuntea, koska suhtautui tyynesti ihailijasta erottamiseen. Saihan se sentään tilalle vanhemman herrasmiehen.
©RH Koira-aiheinen puuveistos
Päivän mittaan koirat tottuivat huomion kohteena olemiseen. Erityisesti Pihka sai ihmisiltä paljon ihastuneita rapsutuksia, koska on pieni, suloinen ja pentumaisen näköinen. Kuinka monta kertaa minulle huudahdettiinkaan: "Oih, onko täällä pentukin!!! Onko tuo iso sen vanhempi?" Öhöm, tuota itseasiassa...

Vaikka Pihka luonteeltaan on erakko ja ajoittain hyvinkin jurohko yksilö, se näissä tilanteissa päätyy aina yllättämään minut. Se sallii ihmisten kosketukset ja jopa työntyy vieraiden rapsuttavia käsiä kohti. Hyvähermoisena se pääsi esittelemään myös sille vuosien saatossa opettamiani temppuja, jotka saivat etenkin lapsiyleisön villiksi. Pihka näytti, miten se laittaa rinkuloita yksi kerrallaan maassa olevaan tappiin, ja kuorona lauloin sen kanssa "Hauva ikkunassa" lastenlaulun (säveltäjä Bob Merrill, suom. sanat Kyllikki Solanterä):
Oi katsohan, vaari, pientä hauvaa (hau hau),
mi ikkunasta kurkistavi.
Jospa kysyisit, vaari, tuota hauvaa (hau hau);
sen ostaisin mielelläni. ..jne
Noiden kappaleen "hauhau" -kohdat korvasin äänteellä "vuhvuh", koska Pihka on opetettu haukkumaan kuullessaan ihmisen sanovan "vuh". Lopulta Pihka siis lämpesi yleisölle, vaikka sen olo aluksi olikin nyreä.
©RH Aito konekarhu
Mutta Pihka ei tiennyt, mitä sen emäntä oli suunnitellut loppupäivän ohjelmaksi. Erämessuilla oli ShowHau Centerin petotesti, jossa käytettiin aitoa karhua ja sen hajua. Siinä on tarkoitus viedä koira 10 metrin liinassa karhun hajujäljelle, ja lyhyen jäljestyksen jälkeen koira näkee karhun lähtevän liikkeelle piilostaan. Testaaja seuraa koiran reaktiota, ja koe keskeytetään heti, mikäli koira pelkää liikaa. Monet koirat reagoivat jo pelkään hajujälkeen niin voimakkaasti, etteivät suostu sitä seuraamaan. Silloin testi keskeytetään ilman kohtaamista konekarhun kanssa.

Olin ilmoittanut Pihkan karhutestiin. Oletin, ettei Pihka kauheasti hätkähdä karhun hajujälkeä. Pihka on melko kovapäinen ja rohkea koira. Uskoin myös, että ainakin aluksi se antaa ääntä säästelemättä, mutta saattaa lopettaa haukun, jos tajuaa tulleensa huiputetuksi. Bassetit ovat herkkiä "loukkaantumaan" ja osoittavat sen kyllä käytöksellään.
©TU Pihka karhun hajujäljellä, ohjaaja näkee karhun
Testin alku sujui odottamallani tavalla. Testaaja Harri Lilja kätteli ja ohjasi meidät testialueelle näyttäen hajujäljen alkupaikan. Pihka merkkasi paikan pysähtymällä haistelemaan sitä tarkasti. Näytin testaajan kehoituksesta koiralle hajujäljen jatkon, jolloin Pihka lähti jäljittämään kuin oltaisiin verijälkeä edetty. Normimeininkiä sille näköjään jäljittää karhua!
©TU Pihka havaitsee karhun, testaaja ja järjestäjä arvioivat koiraa
Näin, kun konekarhu lähti liikkumaan puskien takana. Hui, vaikka tiesin, ettei se ole elävä, niin... Pihka keskittyi hajujälkeen, mutta lopulta havahtui tajuamaan pyörillä liikkuvan pedon reilun 30 metrin etäisyydellä meistä. Koira aloitti haukun aloillaan seisten ja häntä jäykkänä pystyssä.
©TU Pihka haukkuu puskassa lymyävää karhua
Ensin karhu rymisteli paikoillaan puskia heiluttaen, jolloin Pihka haukkui tosi terhakkaana. Sitten se lähti etenemään kohti koiraa, jolloin Pihka kaarsi sivuun haukkuen kokoajan. Näin että sitä pelotti, koska takatassut tärisivät hieman. Koira piti kokoajan pienen etäisyyden karhuun.
©TU Pihka ja karhu
©TU Pihka ja karhu
Pari kertaa koira palasi matalana lähemmäs minua, mutta pitäen katseen karhussa ja muristen sille matalasti. Aina kun karhu lähti pois päin, Pihka rohkaistui seuraamaan sitä ja haukkumaan komentavaan sävyyn. Pihka haukkui todella hienosti ja testaaja palautteessaan sanoi koiran toimineen hyvin, mutta hetkittäin se oli päästänyt karhun liian lähelle itseään. Saimme onnistuneen karhutestin jälkeen diplomin vietäväksi kotiin.
©RH Karhutesti suoritettu
Olin Pihkasta ylpeä. Sillä on luonnetta tarpeeksi myös petoeläimen jäljitykseen, jota toivottavasti ei kuitenkaan koskaan tarvitse tehdä. Katlaa en edes harkinnut tuovani konekarhulle. Luonnetestissähän se pelkäsi tavallista kelkkaa niin paljon, että testi keskeytettiin. Se on ihan liian pehmeä haukkuakseen karhua, todennäköisesti se olisi paennut ellei jopa olisi säikkynyt liikaa jo hajua.

Toisaalta koiran pelko- tai pakoreaktiokin petoeläinkohtaamisessa on oivallinen. Tärkeintä mielestäni onkin tunnistaa reaktio jo hajujälkivaiheessa, koska se varoittaa ihmistä vaarasta. Pihkan käytös ei kyllä itseäni havahduttaisi varomaan lähellä olevaa petoa. Niin kylmähermoisesti se lähti sille vierasta ja jännittävää hajua seuraamaan. Toisaalta haukkumisellaan koira antaa ihmiselle aikaa liikkua hitaasti pois paikalta, karhun huomion kiinnittyessä räksyttävään häiriötekijään.

Olen iloinen, että pääsin näkemään Pihkan suorituksen karhutestissä. Luonnetestin osalta mahdollisuus on jo mennyt, koska Pihka on liian vanha testiin.

Kokonaisuutena messupäivä oli innostava kokemus. Paljon nähtiin, vaikka paljon jäi varmasti näkemättäkin.

Meno- ja paluumatkalla näin pelloilla yhteenlaskettuna ainakin parikymmentä rusakkoa. Menin sekaisin laskuissa noin kymmenenen kohdalla. Puppup vaan jänöjussiset :)

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Pehmeä luonne

Minua on jo pidemmän aikaa kiehtonut LTE eli koirien luonnetesti. Pihka valitettavasti ehti ylittää ikärajan (seitsemän vuotta), joten sitä en ehtinyt testauttaa. Olen Pihkan luonteen maalaisjärjellä rankannut melko kovaksi, koska se pääsääntöisesti on hyvin toimintakykyinen, palautuu nopeasti erilaisista tilanteista ja ei reagoi mitenkään koviin ääniin. Lisäksi sen kouluttaminen on vaatinut runsaasti toistoja.
©RH Katla ihmettelee kelkkaa luonnetestissä
Täysin suunnittelematta ilmoitin Katlan luonnetestiin viime lauantaina, kun paikallisen koirayhdistyksen sivustolla mainostettiin, että testissä olisi vielä paikkoja vapaana. Odotusarvo koiran testin tulokseksi ei ollut kovin korkea; Katla on herkkä ja reagoi tulisesti, se on helposti koulutettava sekä laumassa se alistuu toimimaan vahvemman koiran säännöillä. Toisaalta se ei tunnu muistelevan kauaa pelottavia kokemuksia. Huonoja kokemuksia koiralle ei kuitenkaan paljon ole tullut ja arjessa se tukeutuu vahvasti Pihkaan.

Oikeastaan menin luonnetestiin enemmän itseäni varten. Olin todella utelias näkemään, miten koiran luonnetta testataan. Lisäksi ajattelin saavani vahvistusta omille näkemyksilleni Katlasta ja ehkä löytämään jotain uuttakin. Sellaista, jota normaali arki ei koiran luonteesta paljasta.

Luonnetesti sisältää kaikkiaan kahdeksan vaihetta, joissa arvioidaan (osittain päällekkäin) seuraavia koiran ominaisuuksia: toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taistelutahto, hermorakenne, temperamentti, kovuus, luoksepäästävyys, laukauspelottomuus. Luonnetestistä löytyy todella paljon materiaalia mm. Kennelliiton sivuilta ja tästä Minna Virran kirjoituksesta "Suomen Kennelliiton luonnetesti ja sen käyttötarkoitus".
©RH Katla, tuomari ja ohjaaja
Katla ei ollut ensimmäinen bassetti, joka luonnetestiin on osallistunut. Toisaalta luonnetesti soveltuu melko huonosti mittaamaan metsästyskoirien luonnetta, koska testi on suunniteltu enemmän palvelus- ja vartiointikoirille. Monet osa-alueet kuitenkin testissä antavat tietoa koiran luonteesta ja siksi loppupisteitä tärkeämpää onkin pohtia osa-alueiden arvostelua ja sitä mitä tuomarit koirasta suullisesti sanovat.

Katla oli heti kentälle tullessaan melko levoton. Piippaili jonkun verran ennen suorituksen alkua. Tuomarin tervehtimisen se salli ja antoi rapsuttaa, vaikka tähyili muita paikalla olijoita ihmetellen. Tuomarin ottaessa kepin alun taisteluleikkiä varten se hetkeksi hämmentyi, mutta sitten tajusi innostua vetoleikistä. Kuultiin jopa sen tuttua leikkiääntä "knoh knoh". Tuomari sanoi, että se on "yhden käden koira". Oletin, että tarkoitti sitä, että aina kun tuomari otti molemmilla käsillä kepistä otteen, Katla päästi irti. Katla taitaa olla aika vieraskorea.

Seuraavaksi siirryttiin keskemmälle kenttää ns. kelkkatestiin, jossa mitataan koiran toimintakykyä. Ohjaajan tulee seistä paikoillaan, kun tuomari vetää kelkan nykivin liikkein kohti koiraa. Kelkka vedetään ihan ohjaajan viereen. Koiran pitää pelästyä kelkaa, mutta kelkan pysähdyttyä varsinainen toimintakyky testataan: miten nopeasti koira tulee tutkimaan pelottavaa mörköä.

Katla muuttui valpaaksi välittömästi, kun rämisevä kelkka ilmestyi esiin heinikosta. Se haukahti pari kertaa ja jäi murisemaan selkäni taakse. Kun kelkka vain jatkoi kulkuaan meitä kohti, se meni ihan paniikkiin ja veti hihnassa voimalla pois päin. Olisi jättänyt minut selviämään möröstä ihan keskenään. Kelkan pysähdyttyä Katla säikkyi edelleen sitä, vaikka tuomarin ohjeiden mukaan menin lähelle kelkkaa kyykkyyn. Katla ei enää suostunut edes vilkaisemaan mokomaa huijausviritystä. Koiranomistajana näin kyllä sen silmissä pelkoa, mutta myös basseteille tyypillisen ylpeän jääräpäisen ilmeen. Katla ei suostunut edes katsomaan minua päin, niin loukkaantunut se oli. Tuomari tulkitsi koiran liian pehmeäksi testin jatkoa ajatellen ja keskeytti kokeen.

Jälkeenpäin nauratti, mutta sillä hetkellä harmitti. Kun tuomarit olivat poistuneet kirjoittamaan pöytäkirjaa, Katla rentoutui ja meni tutkimaan kelkkaa varovasti. Kävelin kelkan lähtöpaikalle, joka kiinnosti. Katla on jälki- ja metsästyskoira, joten on ymmärrettävää, että "makaus" kiinnostaa ja se, että pääsee taka-ajoasetelmaan "saaliiseen" nähden. Harvoinpa jänikset koirien päälle metsässä käyvät. Yllättävän voimakkaasti se kuitenkin kelkkaan reagoi. Osasin odottaa säikähdystä, mutta en tajunnut ottaa huomioon bassetin ylpeää luonnetta.

Tuomari kehoitti treenaamaan Katlan kanssa erilaisia tilanteita yksilönä siten, ettei Pihka ole aina ratkaisemassa ongelmia ja tilanteita sen puolesta. Valitettavan usein koirat tosiaan kulkevat molemmat mukanamme, joten tuohon pitää enemmän kiinnittää jatkossa huomiota. Testin voisi uusia aikaisintaan puolen vuoden kuluttua, mutta luultavasti emme Katlaa enää toista kertaa tuollaiseen testiin vie. Jäimme vielä seuraamaan seuraavan koiran (rottweileruros) suoritusta, niin että näimme testin suorituksen kokonaisuudessaan.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Terveystarkastus

Pihkalle ja Katlalle oli varattu yhteinen rokotusaika tälle päivälle. Pakkasimme koirat autoon ja lähdimme tapaamaan eläinlääkäriä.

Pihka pelkää hirmuisesti eläinlääkärikäyntejä. Ennen käärmeenpuremaa koira meni häntä heiluen potilaaksi ja arvosti tutkimuspöydällä saatuja nameja, joita sai lähes tekemättä mitään. Käärmeonnettomuus muutti koiran suhtautumisen ihan päinvastaiseksi. Pihka ei haluaisi edes mennä odotustilaan ja vastaanottohuoneeseen siirtyminen laittaa koiran tärisemään pelosta. Koira oli pureman saadessaan miehen vanhempien luona hoidossa ja se jouduttiin jättämään täysin vieraaseen eläinlääkäripäivystykseen kivuliaana. Näiden kokemusten jälkeen se on yhdistänyt kaikki eläinlääkärikäynnit samaan muistilokeroon. Itseäni ahdistaa valtavasti muuten niin rohkean koiran pelko. Hoitopöydällä Pihka työntää rokotuksen ajaksi päänsä kainalooni turvaan, eikä suostu syömään mitään herkkuja. Minun käy niin sääliksi sitä.
©RH Pihka
Tänään käynti sujui poikkeuksellisen jouhevasti Pihkan pelon osalta. Ehkä sitä helpotti, kun vein ensin Katlan kennelyskärokotukselle ja se sai jäädä odottelemaan vuoroaan miehen kanssa odotustilaan. Kun Katla oli rokotuksen saanut, teimme koirien vaihdon ja talutin melko vähän vikuroivan koiran vastaanottohuoneeseen. Saimme hetken odotella lääkäriä ja käytin ajan koiran rentouttamiseen helppojen temppujen muodossa. Aluksi Pihka ei suostunut yhteistyöhön, mutta parin onnistuneen toiston jälkeen se tuntui unohtavan hetkeksi paikan pelottavuuden. Erityisesti kiinnitin huomiota hihnaan, jonka pidin mahdollisimman löysänä. Lääkärin tullessa huoneeseen koira jännittyi taas, mutta tärinä oli vähäistä. Nameja Pihka ei lääkärin tultua enää suostunut syömään.

Nostin Pihkan tutkimuspöydälle, jossa se seisoi luimistellen ja täristen. Eläinlääkäri kehui Pihkan yleiskuntoa ja vahvaa sydäntä. Ollaan viimeaikoina havaittu, ettei lähes seitsemänvuotias koira ole enää niin nuorekas ja nyt viimeisen juoksun jäljiltä koiralla on aika voimakkaita valeraskausoireita. Epäiltiin jo, että sillä on kipuja tai jotain vakavampaa, kun Pihka on viime aikoina kieltäytynyt kävelylenkeistä ja ollut muutenkin jurompi. Oli huojentavaa kuulla, että oireiden syynä on luultavasti vain valeraskaus.

Rokotus- ja terveystarkastuskäynti on tältä vuodelta ohitse ja koirien kunto hyvä. Pihka painoi punnituksessa 12,6 kg ja Katla 22,2 kg.
©RH Katla
Onneksi Pihkan pelko ei ainakaan vielä ole tarttunut Katlaan. Hieman arveluttaa yhdistää koirien rokotuskäyntejä Pihkan pelon takia, mutta toisaalta on hyvin kätevää viedä koirat samalla kertaa rokotettavaksi. Eläinlääkärikäynnit kuitenkin vaativat usein erikoisjärjestelyjä arjessa ja siksi mieluummin valitsee tällaisen KKKK-käynnin (kaikki-koirat-kerralla-kuntoon).

Molempien koirien turkit ovat hurjassa kunnossa. Katlan turkki näyttää vaatimattomalta Pihkan rinnalla, koska sen alaosa on metsästyskäytössä nyppiintynyt itsestään. Selässä, niskassa, kaulassa ja hännässä sillä on kuitenkin paljon karvaa. Talven jäljiltä kasvatettu lämpöeriste alkaa karva kerrallaan irtoilla ja mitä ilmeisemmin irtoava karva kutisee omatoimisen rapsutuksen lisääntymisestä päätellen. Olisi aika taas aloittaa nypintä.
Oi, sitä iloa.