Kyösti ja monen koiran toive uudeksi vuodeksi

Kyösti, tuo koiramaailman julkkis esitti tänään pyynnön:

"Älä oo idiootti. Tee niinko nätisi pyyetään.. Anna mei olla rauhassa ja laske meijät hätimään, ilman pelkoa, ennen iltakuutta ja kahen jälkeen."

Uskon, että todella moni koirista ja muista eläimistä jakaa Kyöstin toiveen.

Tässä Kyöstin kootut vinkit uuden vuoden varalle (suora lainaus 28.12.2017 Facebook-julkaisusta):

• Ihan ensin tallenna Etsijäkoiraliiton numero puhelimeen. Sieltä saa parhaita vinkkejä ja apua JOS koira karkaa: 040 724 8614
• Tutustu Etsijäkoiraliiton ohjeisiin jo etukäteen! http://www.etsijakoiraliitto.fi/
• Ulkoiluta koira hyvissä ajoin ennen klo 18. Mieluiten jo ennen viittä. Tulee pitkä aika, mutta mielummin pieni vahinko sisälle kuin iso hätä kun koira säikähtää ja karkaa.
• Ulkoillessa turvavarusteet kuntoon! Paras on laittaa valjaat JA panta, ja molemmissa oma hihna kiinni. Tuplateho niinkuin. Valot ja heijastimet myös kuntoon (ne pitäisi kyllä olla kunnossa muutenkin).
• Päivitä ne yhteystiedot pantaan ja valjaisiin.
• Koiran karvaa voi kerätä minigrip pussiin, viettäkää siis tänään hetki aikaa koiran ja harjan kanssa ja tehkää tämä. Näin on etsijäkoiran helpompi ottaa kunnon hajut kadonneesta koirasta (tai siis sieltä pussista) JOS niin käy että koira pääsee karkuun.
• Kotiin jotain ääntä (telkkari, radio. Mitä nyt löytyykään). Verhot kiinni. Ja pysykää itse rauhallisena, normaalina. Panikoivalle koiralle ei kannata lässyttää eikä lääppiä, jättäkää mieluiten huomiotta. Jos mahdollista niin älä jätä koiraa kuitenkaan yksin kotiin.
• Jos on jo tiedossa että koira reagoi raketteihin, käykää hakemassa rauhoittavat lääkkeet jos ette ole vielä käynyt.

Jänisjemma on viisivuotias

Julkaisin Jänisjemma-blogin ensimmäisen kirjoituksen täsmälleen viisi vuotta sitten. Silloinkin oli perjantai, ja kello 12:44 painoin juhlallisesti Julkaise-nappia. Ensimmäinen tekstini alkoi näin:

"Tämän blogin tarkoituksena on toimia pääasiassa jahti- ja jälkipäiväkirjana. Kertoilen myös parhaani mukaan yleisesti ajo- ja jälkiharrastuksesta. Mukana on tietysti myös ripaus 'bassetmaista' arkea." 

-Taustaa ja tarkoitusperiä 21.10.2011

Aika on kulunut nopeasti. Vuosiin on sisältynyt ilonaiheita ja murhettakin. Kaikkia hetkiä ja kokemuksia ei ole tänne arkistoitu, mutta hyvin laajan päiväkirjan olen tuottanut arjestamme koiraharrastuksineen.

©RH Kuva blogin alkuajoilta, metsämies ja Pihka

Pihkan kanssa otimme ensimmäiset askeleemme DRAJ ja MEJÄ-harrastuksissa. Pihka on saavuttanut Suomen Jäljestysvalion arvon, ja sen kanssa olemme siirtyneet koepuolelta enenevissä määrin oikeiden haavakkotilanteiden selvittäjiksi.

Perheeseen on tullut myös toinen koira, Katla. Koirien yhteiselon alkutaival oli jähmeä, mutta nykyään ne osaavat jo nauttia selät vastakkain syksyisen takkatulen lämmöstä. Myös Katlan kanssa olemme nauttineet monista upeista metsästyshetkistä. Koepuolella on sen kanssa vielä saavutettavaa. Katla on yhdessä miehen kanssa sytyttänyt riistaviettini, ja opettanut minut rakastamaan jänismetsästystä.

Arki yhden bassetin kanssa näyttäytyi täysin erilaisena kuin nyt kahden bassetin kanssa. Koirat saavat tukea toisistaan ja niillä on oma kielensä, jolla ne tuntuvat ymmärtävän toisiaan täydellisesti. Me ihmiset saamme ottaa mallia niiden kyvystä sopeutua muutoksiin ja nauttia elämän pienistä hetkistä.

Henkilökohtaisesti olen oppinut vuosien aikana paljon. Lähdin opettelemaan MEJÄ ja DRAJ-koemuotoja nollalähtökohdista. Nyt olen DRAJ-palkintotuomari, ja osaan vetää jäljet AVO ja VOI-luokkiin. Metsä oli minulle suunnistusharrastuksen myötä tuttu ympäristö, mutta luontoa ja metsäneläimiä olen oppinut ymmärtämään vasta metsästysharrastuksen kautta paremmin.

En tiedä kuinka pitkään jatkan Jänisjemmaan kirjoittamista. Ehkä seuraavat viisi vuotta tai sitten lopetan huomenna. Aika näyttää. Olen ajatellut sen suhteen noudattaa koirilta opittua näkemystä ja elää hetkessä. Kiitän lukijoita, jotka kommenteillaan ovat tehneet blogin elävämmäksi. Kirjoittajana olen niistä hyvin kiitollinen. Toivon, että Jänisjemma jatkossakin sisältöineen innostaa uusia harrastajia bassettien, metsästyksen ja jäljestyksen pariin.

Uudenvuodenlupauksia

Ihmiset haluavat aloittaa usein uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Tähän liittyy läheisesti lupausten tekeminen itselleen ja läheisilleen. Koirat sitävastoin elävät hetkessä eivätkä koe tarpeelliseksi luvata mitään uutena vuotena, kuten eivät muulloinkaan.

©RH Mollan kirsu

Leikittelin ajatuksella, jos omat koiramme tekisivät uudenvuoden lupauksia, niin millaisia ne olisivat?

Pihka varmasti lupaisi tassut ristissä olla vähemmän ahne, eikä ottaisi varaslähtöä ruokakipolle ennen emännän tai isännän antamaa lupaa. Lisäksi se lupaisi olla kiltimpi Katlalle, eikä omisi kaikkia luita vain omaan käyttöönsä.

Katlan lupauksiin kuuluisi olla ajamatta muuta riistaa kuin jäniksiä. Lupauksen pitäminen kyllä voisi olla turhan vaikeaa heti, kun ensimmäinen peura osuisi metsässä sitä vastaan. Ehkä se lupaisi, ettei ajaisi niitä ainakaan kovin pitkään. Katla voisi myös luvata olla siistimpi vesikipolla. Että se koettaisi juoda nätisti siten, ettei vettä lainehtisi niin keittiössä, kuin myös kaikkialla minne se märän kuononsa kera kulkisi.

Hmm. Koirien lupaukset näkyivät olevan enemmänkin omia toiveitani liittyen niiden käytökseen. En taida osata ajatella niiden tavoin värittämättä lupauksia omilla toiveillani. Ehkä se johtuu siitä, etteivät koirat todellakaan lupaisi mitään. Mielestään ne toimivat aina parhaalla mahdollisella tavalla vaistoihinsa turvautuen. Ehkä voisin keskittyä omiin lupauksiini ja jättää koirat pysymään sellaisina kuin ne haluavat olla.

Huikean mielenkiintoista ja menestysrikasta uutta vuotta 2015!

Tulenpalvoja ja kipinävahti

Katla rakastaa tulta. 

Lohikäärme sen sisällä vahtii silmä kovana, kun takkaan sytytetään iltaisin tuli. Puut on kasattava oikein. Niiden kasaaminen tietysti riippuu asian hoitavasta ihmisestä, mutta koira seuraa katse ankarana, jotta tulen sytyttäminen sujuu optimaalisesti. Liekit lähtevät nuolemaan puita, jotka rätisevät ja paukkuvat. Hieman Katla säpsähtää kovimpia ääniä, mutta tämän jälkeen luo aina levollisen katseen takkatuleen. Se selvästi tietää milloin kiertoluukku pitää sulkea ja vetoa kannattaa laittaa pienemmälle. Meidän pieni kipinävahtimme.

Kukaan muu meistä ei voi ymmärtää sen kykyä istua muutaman kymmenen sentimetrin etäisyydellä takasta, joka hohkaa tulikuumaa ilmaa. Toisin sanoen perheen muut jäsenet kyllä arvostavat takkatulen lämpöä, muttemme sentään niin hulluja ole, että liekkien ollessa kuumimmillaan, tunkisimme naamamme/kuonomme kiinni takkaluukkuihin. Katla ei näin epäröi toimia.

Se lepäilee takkatulen lämmittäessä (paahtaessa?) sen turkkia.

©RH Katla takan edessä

Se tuijottaa liekkeihin kuin näkisi siellä jotain ylimaallista.

©RH Katla vahtii tulta

Ehkä Katla vain yksinkertaisesti nauttii talven tuomista lisäeduista sisällä.

©RH Katla ja Pihka

Terveisin me kateelliset ja ymmärtämättömät.

Elämänasennetta

Mietin jonkun aikaa otsikkoa tekstilleni, koska kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka, mutten halua ahtaa kaikkea saman otsikon alle. Tiivistin siis tekstini aiheen tuollaiseksi otsikoksi. Tänään aamupalaa (myöhäistä, koska olemme lomalla) syödessämme, ihailin Katlan profiilia, kun se istua jäpitti odottaen omaa ruoka-annostaan ja tuijotti tiiviisti eteensä. Totesin miehelle, että bassetin ilmeestä on tulkittavissa sellainen yksinkertainen elämänasenne, jonka toivoisin jotenkin siirtyvän edes osittain itseenikin. Katlan katse tuntui sanovan: "Moi, mä oon Katla ja mä oon just sellainen, kun mun pitääkin olla." Ehkä tuo on ihan yleinen elämänasenne koirilla, ei vain bassetteilla tai Katlalla. Sellainen itsetyytyväisyys ja aitous tuntuu vain ihmisenä olevan mahdotonta saavuttaa, kun aina on pakko yrittää jotain enemmän tai vaatia itseltään liikoja, olematta koskaan tyytyväinen saavutuksiinsa. Onneksi näin lomalla edes oli aikaa huomata tuo koiran elämänviisaus ja pysähtyä pohtimaan tätä.

©RH Kahlailua

Asennetta vaatii myös se tosiasia, että teloin itseni kesäloman alun kunniaksi metsälenkillä. Nilkkani venähti hieman ja nyt olen pari päivää koettanut laskea turvotusta eri keinoin. Ainakin tämä pakottaa hidastamaan vauhtia ja tulee lomailtua ihan kunnolla. Nilkan muljahdus ei estänyt meitä silti eilen suuntaamasta merelle koirien kanssa. Tuuli oli suotuisan rauhallinen ja aurinko paistoi sopivasti välillä pilvienkin takaa. Koirat partioivat alkumatkan kansitäkillä, mutta muutaman tunnin veneilyn jälkeen rauhoittuivat nukkumaan viereeni. Ensimmäinen kerta, kun Pihka suvaitsi nukkua ihan kiinni Katlassa. Yleensä sen on pidettävä penikkaan vähintään metrin hajurakoa. Ehkä syynä oli se, että halusi tunkea kiinni minuun rapsuteltavaksi. Mies sai napattua tilanteesta kuvankin.

©RH Koirat kannella

Veneilyn lisäksi koirat ovat päässeet totuttelemaan uimiseen ja kahlailuun vedessä. Koirille tuntuu olevan hurjan vähän uintipaikkoja tarjolla, mutta yleensä esimerkiksi veneiden veteen laskemiseen tarkoitetut luiskat (veneenlaskupaikka) ovat varsin toimivia paikkoja päästää koirat kastautumaan veteen. Valitettavasti voivat olla tosi törkyisessä kunnossa ainakin keväisin. Tämä luiska oli siistissä kunnossa eikä rannalla ollut roskia tai mitään vaarallisen näköisiä esineitä. Katla oli ensin epäluuloinen, mutta Pihkan uimista seurattuaan, uskaltautui veteen mahanaluskarvoja myöten. Pihka ei kovin mielellään mene veteen kokonaan, mutta kepin hakua kauempaakaan ei kykene vastustamaan. Kummien mökillä Katla myöhemmin uikin, muttei siitä valitettavasti ole kuvaa.

©RH Katla ihmettelee merivettä

©RH Vähän jalat ovat jäykkänä...

Lomaterveisin, Pihka & Katla + isäntäväki.